Asumme tällä hetkellä 3 ja 5-vuotiaiden lasten kanssa uudessa rivarikolmiossa (78 neliötä), asuinalue on mukava, piha iso, lapset viihtyy ja hoitopaikka viereisellä kadulla. Tuntuu, että koko ajan kaikki kyselee, että milloin muutatte isompaan jne.? Meillä työtilanne on tällä hetkellä epävarma ja itselläni määräaikainen työ tod.näköisesti loppuu vuoden lopussa kun jään äitiyslomalle. Voisimme toki (miehen työn ja palkan vuoksi) ottaa ison ok-talolainan, mutta sitten joutuisin palaamaan mahd.nopeasti töihin (ja stressi löytää heti uusi työ) ja itse en halua laittaa lasta ainakaan alle 2-v hoitoon! Molempien kokopäivätyö on jo nyt ollut sumplimista, joten tarkoituksena on muutenkin sitten tehdä osa-aikatyötä kun nuorin on 2-3v. Sanoin miehelle, että asun mieluummin ahtaasti kuin palaan heti takas tähän oravanpyöräelämään, jossa ehdin nähdä lapsia vain vähän. Nyt harkitsemme, että säästämme vielä seuraavan vuoden ja sitten vasta isompaan asuntoon. Meidän lapset eivät ole toistaiseksi yhtään valittaneet tilan ahtaudesta ja haluavat nukkua yhdessä, lisäksi lapset ovat aina helposti vahdittavissa ja lähellä kun asunto ei ole niin iso. Onko kokemuksia, kuinka teillä on sujunut asuminen kolmen pienen lapsen kanssa rivarikolmiossa? Tarkoitus siis tosiaan muuttaa isompaan kun esikoinen menee eskariin, mutta vuosi pitäisi vielä mahtua asumaan tässä.
asuminen 5-henkinen perhe?
twrtwrtew
121697
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Toki rauhassa vuoden pari asutte, kuulostaa ERITTÄIN järkevältä!!!! Ei varmastikaan mitään suurempaa ongelmaa kun tähänkin mennessä olette asuneet ihan mukavasti. Mutta se on totta, että ulkoinen paine muuttoon on 4-5henkiselle perheelle kolmiosta todella suuri-kaikkien pitäis haluta sitä omakotitaloo. No me muutettiin kolmiosta omakotitaloon, kun molemmat lapset alle kolme vuotiaita. Unelma tuli todeksi, kun lapsilla oli ihana piha jossa leikkiä, vapautta tulla ja mennä aidatulla pihalla jne. ja olin kiitollinen, että muutettiin kun lapset oli pieniä. TOISAALTA olen jälkikäteen miettinyt, kun talo toi tullessaan mittavia yllättäviä taloudellisia menoja ja tappioita ja niellyt viidessä vuodessa melkoisen summan, joten meidän tapauksessa taloudellisesti olisi kannattanut ehdottomasti jäädä siihen rivariin ja ostaa jonkin toisen, "varmemman" ja hintavamman kohteen, kun olisi muutaman vuoden säästänyt.
Te teette kuten teillä on parasta. Me asuimme rivitalokolmiossa silloin kun kolmas lapsemme syntyi ja muutimme sieltä isompaan omakotitaloon hänen ollessa noin vuoden ikäinen. Ne viimeiset vuodet olivat elämäni rankimpia vuosia. Se rivitaloasuminen ja jatkuva tilanpuute ahdistivat minua aivan kokoaikaisesti ja veivät suorastaan elämänilon kokonaan. Kun pääsimme muuttamaan pois, tilanne parani välittömästi. Toiset eivät ilmeisesti tarvitse sitä tilaa, mutta toiset tarvitsevat. Itse en voi ymmärtää, miten joku voi vapaaehtoisesti elää noin pienessä. Meillä se oli pakko, lähdimme siitä heti kun se onnistui suhteellisen järkevästi.
Tätä taustaa vasten en todellakaan voi ymmärtää, miten te voitte viihtyä siinä, mutta eipä minun tarvitsekaan. Pääasia on, että te viihdytte. En silti koskaan kyselisi muuttoaikeista, vaan ajattelisin hiljaa itsekseni, että sääli kun teillä ei ole mahdollisuutta muuttaa vielä pois.
Kyse ei ole siitä ettemmekö saisi lainaa (vanhemmat takaavat lainan), vaan siitä, mikä on järkevää tässä tilanteessa yleinen taloustilanne ja epävarma työtilanne huomioiden. Lisäksi kyse on myös valinnasta: en halua laittaa vauvaa heti hoitoon, mielestäni meidän lapset ovat onnellisempia kun saavat olla enemmän kotona kuin nyt. Toki myönnän, että isompi talo olisi parempi , mutta en halua ottaa riskiä, että jos meiltä loppuu työt, niin sitten olisimme "loukussa" ison talon kanssa, meillä nimittäin tuttavapiirissä nyt tosi paljon näitä, jotka joutuvat myymään talonsa, mutta talojen arvo tippunut täysin! Lisäksi meidän alalla omalla paikkakunnalla ei ole paljon oman alan töitä jos työt loppuvat, joten saattaa olla, että joudumme vielä muuttamaan lähivuosina. En itse henk.kohtaisesti ymmärrä, kuinka meistäkin paljon vähemmän tienaavat uskaltavat ottaa hirveitä riskejä ottamalla ison lainan, vaikka esim. toinen saattaa olla lainanottotilanteessa työtön.
Miettikää hei ens alkuun se, että tosi monet perheet nykyään hajoavat avioeroon. Valmistautukaa pahimpaan silleen, että ette jää tyhjän päälle, jos mies häippäsee "etsimään itseään" ja tuoreempaa naista. Älkää jääkö kotiin liian pitkäksi aikaa, koska sitten te ette enää löydä työpaikkaa. Mies jättää luultavasti lapset teidän kontollenne joka tapauksessa kun olette niitä syntymästä asti kotona hoitaneet. Pienessäkin kolmiossa asuu ihan mukavasti, kun käyttää vähän älliä sisustuksessa. Lastenhuoneeseen kerrossängyt/parvet, vuodesohvat käyttöön jne.
Siis meillä lapset menivät hoitoon pari vuotta sitten ja itse olen ollut töissä sen jälkeen ja mies on aina osallistunut lasten ja kodinhoitoon! Olin sitä ennen lasten kanssa kotona 3v ja hyvin työllistyin heti töihin (olen korkeasti koulutettu). Meillä on yhteiset rahat ja paljon säästöjä, joten en tod. jää tyhjän päälle vaikka ero tulisikin. Jos en työllisty enää omalla alalla, olen myös valmis vaihtamaan alaa alalle jossa töitä varmasti löytyy...
Isossa omakotitalossa on valtavasti siivousta (itsellä yli 200 neliötä eli olen ns. kokemusasiantuntija). Tavaraa alkaa kertyä uskomattomia määriä "kun on tilaa" ja kohta onkin kaapit, huoneet ja jopa käytävät täynnä esim. äidiltä perittyjä mööpeleitä. Viikkosiivoukseen saisi kevyesti menemään yhden kokonaisen työpäivän, jos sen tekisi huolellisesti. Talvella on lumityöt ja jäätikön hiekoitukset, ympäri vuoden polttopuuhommia, kesällä puutarhatöitä on ylivoimaisen paljon tosi iso ränsistynyt pihapiiri meillä. Ja sitten rakennuksissa on jatkuvaa hoito-ja ylläpitotyötä. sekä uusissa että vanhopissa. Jos muutatte, älkää nyt ainakaan ala rakentaa, ostakaa edulliselta alueelta valmis. Suosittelen, että pysytte siellä! Ehkä koululaisena lapset vaativat omaa rauhaa. Meillä on myös suututtavan sotkuista kolmen lapsen omissa huoneissa, jos ei aikuinen siivoa säännöllisesti. Koululaisesta on tärkeämpi pelata nettipelejä kaverin kanssa kuin huolehtia itse huoneestaan. Olen yrittänyt hyvällä ja pahalla. Ja haaveillut omasta kerrostalo-tai rivarielämästä.
Meillä myös 5-hengen perhe ja 3H K omistusasunto. Mieheni on työtön ja muutenkin avioliitto on epävarma. Olisi ihana muuttaa isompaan asuntoon, mutta perheen elatus on yksin minun harteillani. Olen äitiyslomalla, enkä haluaisi minäkään laittaa lasta hoitoon 9 kk iässä. Jotenkin aion yrittää säästää äitiyslomarahoista jonkun verran, että voisin pitkittää lapsen hoitoon menoa edes parilla kolmella kuukaudella. Enkä minäkään halua heti mennä kokopäivätöihin, koska väsyn pitkistä työpäivistä liikaa, kun kotiin tulessa ei ehdi levätä, kun kotitöitä riittää (mieheni ei tee kotitöitä).
Täh? Mitä sen sun miehes sit oikein tekee? Makaa sohvalla? Anteeksi vaan, mutta mitä tuollaisella miehellä tekee? Ei uskoisi, että eletään 2000-lukua, kun osa naisista on noin alisteisessa asemassa.
vaihtoon vaan, on varmasti helpompaa yksinkin olla, kun tuollaista katella.
Just oli juttu missä 4 henkinen perhe asuu 50neliöisessä kaksiossa.. mitä sitä isompaan muidentakia muuttaa! Enempi siivottavaa vaan ja onko se nyt nii hienoa kuluttaa sitä vähää aikaa muuten ku lasten kanssa.
”...Asumme tällä hetkellä 3 ja 5-vuotiaiden lasten kanssa uudessa rivarikolmiossa (78 neliötä), asuinalue on mukava, piha iso, lapset viihtyy ja hoitopaikka viereisellä kadulla... Meidän lapset eivät ole toistaiseksi yhtään valittaneet tilan ahtaudesta ja haluavat nukkua yhdessä, lisäksi lapset ovat aina helposti vahdittavissa ja lähellä kun asunto ei ole niin iso...”
Tuossa kerroit kaiken oleellisen mikä on tärkeintä päätöksenteossa.
Meitä on nyt 5-henkinen, kohta 6-henkinen perhe ja asumme 68neliön kerrostaloasunnossa. Lapset ovat 8, 5, 2 ja neljättä odotan. Välillä haaveilemme isommasta, mutta niin kauan, kuin minä olen kotona, on halvinta asua tässä, ei ole velkaa ja vastike on kohtuullinen. Lastenhuoneessa on kolmikerroksinen sänky ja tilaa leikkimiseenkin riittää. Piha on todella suuri ja lapsiystävällinen, koulut ja päiväkodit ihan vieressä, myös työpaikkani sijaitsee alle kilometrin päässä. Melkein joka päivä meillä on 1-3 isoimpien lasten kaveria leikkimässä, joten kyllä tänne elämää mahtuu! :)
Älä anna muiden mielipiteiden vaikuttaa. Asutte niin kuin teille sopii parhaiten.