Olin iltavuorossa keikalla eräässä dementiakodissa. Edellisenä päivänä sinne oli tullut uusi asukas. Päälle kahdeksankymmentävuotinen mies. Lähimuisti oli pahasi kadoksissa kuten myös joitakin liikunnallisia taitoja. Hän oli pärjännyt kotona lastensa ja kotihoidon turvin kunnes tammikuussa terveys romahti. Hän joutui/pääsi Puolarmetsän sairaalaan, jossa makasi sitten muutaman kuukauden kunnes omaiset saivat hänet tähän erittäin tasokkaaseen hoivakotiin.
Tämä uusi asukas orientui ihanan nopeasti uuteen kotiinsa. otti kontaktia muihin asukkaisiin. Hänen liikkumisensa oli kuulemma kovin heikkoa kerrottinn Lähettävästä sairaalasta . Se ei kyllä pitänyt paikkaansa sillä rollaatorilla ja hoitajan moraalisella tuella mies kulki selkä suorana ja vakaasti. Itsetunto koheni kerta kerran jälkeen.
Tänä iltana autoin häntä vuoteeseen menossa. Autoin wc:hen pesut ja vaipat ym.. Kun kaikki oli valmista ja olimme lähdössä vuoteeseen, hän rollaatorilla ja minä tukena, hän yht`äkkiä vaipui maahan ja vaikersi." Minä en halua vyötä. Melkein tukehduin viimeksi. Minä en halua mitään vyötä."
Minulla meni häpeäkseni hieman aikaa ennekuin käsitin tämän vanhan miehen tuskan. Hänet Puolarmetsän sairaalassa käytetään yhä magneettivöitä, joilla niitataan ihminen selällään sänkyyn. Vyö lukitaan avaimella. Vanha dementiasairas, hätääntynyt ahdistunut ihminen lukitaan sänkyyn, jotta hän ei sieltä yksin lähtisi ja kaatuisi/eksyisi,.... Tämä on yhä hoitoetiikkaa. Törkeää ja ihmisarvoa alentavaa ja kauheaa tuskaa tuottavaa.
Olen niin järkyttynyt tämän vanhuksen tuskasta, että tämä yö kyllä menee valvoessa.
Kun kymmenisen vuotta sitten tein harjoitteluni Puolarmetsän sairaalassa niin minulla oli tällainen magneettivyörouva. Heitä oli muitakin.
Tämä rouva ei suostunut vaippoihin vaan halusi öisin vessaan ja sen takia hänet lukittiin yöksi vöihin. Hän kuoli hyvin pian tämän vöihin sitomisenpäätöksen jälkeen. Hän ei enää suostunut syömään eikä juomaan.
Tämä uusi asukas orientui ihanan nopeasti uuteen kotiinsa. otti kontaktia muihin asukkaisiin. Hänen liikkumisensa oli kuulemma kovin heikkoa kerrottinn Lähettävästä sairaalasta . Se ei kyllä pitänyt paikkaansa sillä rollaatorilla ja hoitajan moraalisella tuella mies kulki selkä suorana ja vakaasti. Itsetunto koheni kerta kerran jälkeen.
Tänä iltana autoin häntä vuoteeseen menossa. Autoin wc:hen pesut ja vaipat ym.. Kun kaikki oli valmista ja olimme lähdössä vuoteeseen, hän rollaatorilla ja minä tukena, hän yht`äkkiä vaipui maahan ja vaikersi." Minä en halua vyötä. Melkein tukehduin viimeksi. Minä en halua mitään vyötä."
Minulla meni häpeäkseni hieman aikaa ennekuin käsitin tämän vanhan miehen tuskan. Hänet Puolarmetsän sairaalassa käytetään yhä magneettivöitä, joilla niitataan ihminen selällään sänkyyn. Vyö lukitaan avaimella. Vanha dementiasairas, hätääntynyt ahdistunut ihminen lukitaan sänkyyn, jotta hän ei sieltä yksin lähtisi ja kaatuisi/eksyisi,.... Tämä on yhä hoitoetiikkaa. Törkeää ja ihmisarvoa alentavaa ja kauheaa tuskaa tuottavaa.
Olen niin järkyttynyt tämän vanhuksen tuskasta, että tämä yö kyllä menee valvoessa.
Kun kymmenisen vuotta sitten tein harjoitteluni Puolarmetsän sairaalassa niin minulla oli tällainen magneettivyörouva. Heitä oli muitakin.
Tämä rouva ei suostunut vaippoihin vaan halusi öisin vessaan ja sen takia hänet lukittiin yöksi vöihin. Hän kuoli hyvin pian tämän vöihin sitomisenpäätöksen jälkeen. Hän ei enää suostunut syömään eikä juomaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kiitos kirjoituksestasi!
Katsoin heti, missä tällainen Puolarmetsän rääkkäyslaitos on. Espoossa.
Luojan kiitos, olen turkulainen... vanhus.
Vielä en voi tietää, miten minä aikanaan joudun sidotuksi. Nyt olen vielä vapaa, joten kirjoituksesi johdosta - hengitän syvään ja nautin elämästäni vapaana!
Lähetän linkin teksteistämme lapsilleni tänne Turkuun.
Jokaisesta ihmisestä tulee joskus vanhus.
Asioilla on aina monta puolta ja varsinkin vanhushoidossa mikään ei ole mustavalkoista. Kaikille arvokasta vanhuutta toivottaen.
Oksettavaa tekstiä!
Mutta kiitos nyt kuitenkin kun hoitajana kerrot että asioilla voi olla monta puolta, se vaan tuppaa käytännössä olemaan niin, että on vain se hoitopuolen näkökohta, joka on aina se oikea!
Kyllä osaatte!
Olin keikalla kyseisessä sairaalassa muutama kuukausi sitten. Vain osa hoitohenkilökunnasta oli suomalaisia, suurin osa muunmaalaisia. Selkeää kielivaikeutta havaittavissa, joten pelottavaa kun hoidetaan ihmisiä. Touhu vaikutti aika graavilta.
Entäs kun se dementikko putoaa sängystä tai kaatuu lähtiessään yöllä unenpöpperössä vessaan? Koulutettuna (?) hoitajana tietänet, että siinä saattaa murtua luita tai tulla vammoja päähän. Kättä, jalkaa kipsataan eikä dementikko muista, että on edes loukannut itsensä. Jos häntä ei sidota yöksi (tai pyörätuoliin) senkään jälkeen, hän todennäköisesti loukkaa itsensä uudestaan.
Toki olisi inhimillistä, ettei dementikkoa tarvitsisi sitoa yöksi. Mutta jos vaihtoehto on se, että hoidat sitten itsensä vuodepotilaaksi loukannutta ihmistä (joka ei välttämättä edes muista miksi on siinä tilassa), niin kumman valitset?
" Mutta jos vaihtoehto on se, että hoidat sitten itsensä vuodepotilaaksi loukannutta ihmistä (joka ei välttämättä edes muista miksi on siinä tilassa), niin kumman valitset?"
JÄRKEVIN vaihtoehto tietysti on, että henkilökuntaa olisi riittävästi. Miten kävi demariministerin ajamalle henkilöstömitoitukselle? Kokoomus persut kannoillaan haukkui niin esityksen kuin esittelijänkin maan rakoon. Siinä meillä isänmaan puolustajia.
Laidalliset sängytkin on keksitty, useimmat nukkuu sellaisessa jo lapsena.