Suutele minulle siivet, en minä lennä pois,
minä vain levitän ne
suojaksi sinun yllesi,
veitseksi kuoleman kurkulle.
Jos lähdenkin, en minä
kauan viivy, pian minä luoksesi
palaan, sirpin sinä minulta saat
jolla niittää,
vasaran jolla rakentaa, ja ruukkuusi
siemeniä ja multaa.
Ja jos en palaisikaan, kanssani olisit
maailman halki, siipieni alla kuin kevättuuli.
minä vain levitän ne
suojaksi sinun yllesi,
veitseksi kuoleman kurkulle.
Jos lähdenkin, en minä
kauan viivy, pian minä luoksesi
palaan, sirpin sinä minulta saat
jolla niittää,
vasaran jolla rakentaa, ja ruukkuusi
siemeniä ja multaa.
Ja jos en palaisikaan, kanssani olisit
maailman halki, siipieni alla kuin kevättuuli.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tuli mieleen yksi piirrokseni tuosta...
Kaunista.
Viimeiseksi sanaksi
on suudelma paras
Ei ole olemassa muureja
On vain siltoja
Ei ole olemassa
suljettuja ovia
On vain portteja
joiden läpi kuljetaan
säihkyvin silmin
huulilla varjoja syvempi hymy
kohti paikkaa
missä virrat kohtaavat
kuin janoavat suut
Osuvasti sanottu.
Sylikkäin ahneessa pimeydessä
hiljaa kiihkeästi kuiskien
me laskimme
vähiä kolikoitamme:
Vaikka kuinka teimme välillä
palavan halun ihmeitä
toisillemme
oli kiviä aina
paljailla sormilla laskiessa
yksi enemmän kuin leipiä
Varjojen vitkastellen väistyessä
kuiskasimme silti
huutoa pidätellen
raukeina toistemme voimasta:
Yksinkertaisesti ja vaatimattomasti
voit elää
muttet
pienesti ja matalasti. Et, et, et!
Tämä on aikuisten rakastavaisten
raakaa työtä:
roikkua rohkeina
yhden hiuskarvan varassa
syvien rotkojen yllä
Hienoa tekstiä.
Sä voit tulla kuiskaamaan nämä minulle korvaan ihan milloin haluat, siipirikko..
Kaunista.
huh huh, pakko poistua nytte , etten revi auringonpolttamia tissejäni ;-)
Mahtava. Ihana. Miten en ole koskaan lukenut tuota.