Jos on rakastunut ihmiseen jota ei voi saada, eikä pysty unohtamaan, mutta tuntee ettei kestä olla aina vain yksin omassa ikävässään, niin onko väärin aloittaa suhdetta jonkun kanssa kenestä tykkää mutta ei niin paljon kun siitä ketä ei voi unohtaa?
Onko se väärin sitä uutta kohtaan jos sillä on vilpittömiä tunteita mutta omiin tunteisiin ei voi luottaa että voiko sitä tosirakkautta koskaan unohtaa? Kun tuntuu että ainoa keino edes yrittää päästä irti ja eteenpäin olisi olla jonkun muun lähellä ja kanssa.
Mitä ootte mieltä? Onko se toisen tunteilla leikkimistä aloitella suhdetta jos sydämessä on kuitenkin joku muu?
Kysyn täältä ihastuspalstalta kun täällä on ihastuneita: haluisitko suhteen ihastuksesi kanssa vaikka tietäisit että hän kaipaa jonkun muun perään?
Onko se väärin sitä uutta kohtaan jos sillä on vilpittömiä tunteita mutta omiin tunteisiin ei voi luottaa että voiko sitä tosirakkautta koskaan unohtaa? Kun tuntuu että ainoa keino edes yrittää päästä irti ja eteenpäin olisi olla jonkun muun lähellä ja kanssa.
Mitä ootte mieltä? Onko se toisen tunteilla leikkimistä aloitella suhdetta jos sydämessä on kuitenkin joku muu?
Kysyn täältä ihastuspalstalta kun täällä on ihastuneita: haluisitko suhteen ihastuksesi kanssa vaikka tietäisit että hän kaipaa jonkun muun perään?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Itsellä olisi ainakin vaikeuksia alkaa rakentamaan mitään vakavaa suhdetta tietoisena siitä että kumppani lähtisi käytännössä heti sen toisen matkaan saadessaan häneltä myönteisen vastauksen. Sehän tarkoittaisi minulle sitä että olen vain "ihan kiva" ja ns. kakkosvaihtoehto. Ajattelisin myös väistämättä että et olisi täysin onnellinen minun kanssani ja se jos mikä ei ole mielestäni hyvä suhteen perusta.
Tietysti on totta ettei kaikki saa sitä ihmistä ketä eniten haluavat mutta onko se järkevää tuoda suoraan esille sille toiselle vaihtoehdolle, en tiedä.
Ensinnäkin, minusta se on väärin sitä kohtaan, jolla on vilpittömiä tunteita sinua kohtaan. Mielestäni se on toisen tunteilla leikkimistä. Mietipä itsesi tuon toisen asemaan, niin etköhän ymmärrä...
Toiseksi kärsit myös itse. Eikä tuollainen suhde tule kestämään, koska sitä ei ole rakennettu tasaiselle maalle.
Paras olisi keskittyä nyt aivan muihin asioihin elämässäsi ja toistaiseksi laittaa sivuun parisuhdeasiat (tiedän, ettei se ole heppoa), vaikka aloittamalla jokin uusi harrastus tai jotain sellaista, millä voisit työntää sivuun kumppanin perään haikailemisen. Tätä kautta sinun pitää ensin jättää taaksesi tuo epätoivoine ihastus ennen kuin alat suhteeseen jonkun muun kanssa. Laastarisuhteet ovat valitettavasti tuhoon tuomittuja...
EN haluaisi. En halua olla kakkonen kenellekään, enkä halua, että itse olisin jonkun kanssa, joka olisi kakkonen minulle.
Sen toisenhan ei tarvitse koskaan tietää. No harm done.
Arabit sanovat että naisen ei kannata valita miestä, jota rakastaa, vaan miehen, joka rakastaa häntä. Järkevä ohje.
Minä kun luulin, että joissakin kulttuureissa niin tapaa käymään muutenkin, oli se onnellistuttavaa naisosapuolelle tai sitten hieman vähemmän onnellista menoa.
Hyviä neuvoja. Noin minä siitä itsekin ajattelen, parempi ensin päästä yli, mutta kun ongelma on tässä se etten pääse. En mitenkään.
Haluaisin pyytää jolta kulta suoraan sitä palvelusta. Että lohduttaisitko minua, auttaisitko eteenpäin, vaikka siitä ei sen enempää tulisi?
Mutta paha olo siitä tulee. Vielä pahempi tulee siitä kun vilpittömästi ihastuu uuteen ja hetken (muutaman päivän) uskoo itsekin että jes vihdoin olen vapaa siirtymään elämässä eteenpäin. Ja sitten se palaa mieleen, ei minun tarvitse nähdä edes häntä, uni tai muisto riittää ja saa taas tajuamaan kuinka väärin olisi aloittaa mitään uutta.
Tämän aaltoliikkeen takia tunnen itseni tunteilla leikkijäksi, vaikka haluisin vilpittömästi ihastua uuteen, aloittaa suhteen ja hetkittäin uskon että se olisi mahdollista.
Minusta tuntuu että en pääse mitenkään eteenpäin. Kaipaan läheisyyttä koko ajan enemmän ja yksinäisyys kaihertaa joka päivä. Mahdotonta keskittyä vain muihin asioihin vaikka sitäkin kyllä yritän.
Minulle se olisi maailman kaunein teko jos joku haluaisi lohduttaa ja auttaa eteenpäin, olla minulle "laastari".
Kauanko tämä toivoton tilanne ja tunteet tätä suurta rakkautta kohtaan ovat kestäneet? Ja oliko teillä jonkinlainen suhde siis?
Kaksi vuotta. Olimme ystäviä kunnes tilanne meni liian tukalaksi. Katkaisin itse välit ja mies meni siitä täysin pois tolaltaan. Hän on ollut naimisissa koko ajan, siitä tämä toivottomuus vaikka tunteet ovat molemmin puolisia. Ja se kai tätä kidutusta pitää osaltaan yllä.
Tiedän itse yhden laastarisuhteen, joka on kestäny kohta kymmenen vuotta. Jos välittää toisesta niin paljon että haluaa lohduttaa vaikka tietääkin toisen olevan haavoittunut eikä välttämättä kykene vastaamaan tunteisiin samalla tavalla, niin onhan se toisaalta niin kaunis teko että voi saada toisen syvemmätkin tunteet heräämään kun tämä on ensin saanut lohdutusta ja ehkä jollain tavalla parantunut siitä onnettomasta rakkaudesta. Mutta onhan siinä se riski että toinen menee sen vanhan rakkauden perään. Tai että epäilys kaihertaa myöhemminkin että olenko minä vain korvike. Mutta toisaalta eihän minkään suhteen kestävyydestä voi olla etukäteen varma.
Aloittaja
Joo voithan sä aloittaa laastarisuhteen jos et kestä olla yksin.
Mulla on kaksi jotka ovat tarjonneet ollapäätään kun olen mennyt rikki.
No koska pidän heistä olen kuitenkin halunnut heistä mielummin hyviä ystäviä kuin alkaa suhteeseen jossa joutuisin ehkä satuttamaan.
Emme ole jatkuvasti yhteydessä, vaihdamme joskus kuulumisia ja tapaamme jos siltä tuntuu.
Olin tässä itsekkin melkein sortumaisillani laastarin käyttöön, no onneks järki oli vahvempi.
Joten hae laastari vaikka deittailusta , sekin saattaa antaa perspektiiviä asiaan.
Käsitinkö nyt oikein, että naimisissa oleva mies on toiminut sinulle laastarina ja olet käyttänyt häntä hyväksesi? Siis,.eihän sinulla ole oikeutta kenenkään varattuun mitään suhdetta alkaa, eikä tällä varatulla naimisissa olevallakaan..Jos nyt ymmärsin oikein.
Etsi laastarisi jostain vapaasta ja kerro hänelle tilanteesi rehellisesti, jos et kykene olemaan yksin, mutta nyt pilaat kolmen ihmisen elämän tuolla toiminnallasi- itsesi, varatun miehen ja tämän puolison.
Teit oikein kun päätit suhteen ja älä enää palaa siihen takaisin.
Nooh, kaikille ei anneta edes mahdollisuutta jutella. Kaikki ei onneksi oo yhtä mustavalkoisia.
Taisit käsittää väärin? Ylempänä ainakin lukee, että naimisissa oleva mies oli juuri se suuri rakkaus.
Aloittajalle
Jos se rakkautesi on edelleenkin naimisissa, niin sillä hän kyllä osoittaa arjen tasolla mitä mieltä on sinusta. Raakaa sanoa näin, mutta näin ajattelen, vaikka tällainen olisi oma tilanteeni.
Ala katselemaan avoimin silmin kaikenlaisia miehiä missä liikutkin. Arvioi heitä kaikilla mahdollisilla kriteereillä. Opeta siis psyykkesi näkemään myös muita. Mene paikkoihin, joissa tanssitaan ja tutustutaan ihmisiin. Ja muista, että niin sitä on jokaisella kohtaamallasi ihmisellä myös vähemmän ja enemmän muistoja existään.
Silmät avoimena, itseä arvostaen eteenpäin.
Ei se ihastuksen kohde varattuna tai vapaana olevana ap:lle mitään osoita, jos eivät edes tarkkaan tiedä toistensa tunteista.