Hei!
Tyttöystäväni otti muutama kuukausi sitten tatuoinnin käteensä. Kovasti hän kyseli että mitä minä olen siitä mieltä ja sanoin että en pidä niistä ollenkaan enkä tule olemaan tukena siinä asiassa muuten kuin poistamis operaatiossa kun/jos alkaa katumaan. Tilanne on kuitenkin se että olen alkanut hävetä tatuointia ja sitä paikkaa missä se on. Paikan olisi voinut valita paremmin jos sen haluaa esim. Piilottaa mutta nyt se ei onnistu. Vaikka rakastan häntä todella paljon en tiedä mitä pitäisi tehdä.. Se kuitenkin rajoittaa elämää ja arvostusta vanhemmilta ja muilta ihmisiltä. Olen itse kasvanut ympäristössä jossa ei ole suvaittu ikinä tatuointeja ja esim. Isovanhemmilleni en ole kehdannut kertoa enkä ole halunnut heidän näkevän sitä. Haluaisin vain puhua jonkun kanssa koska minulla ei ole muita kuin hänet ja tästä asiasta on turha puhua hänen kanssa... Ja haluan sanoa että en halua tuomita ketään tatuoinnin takia huonommaksi ihmiseksi. Ei ihminen siitä muutu mutta ei hänen keho ole enää kaunis siltä kohdalta.
Tyttöystäväni otti muutama kuukausi sitten tatuoinnin käteensä. Kovasti hän kyseli että mitä minä olen siitä mieltä ja sanoin että en pidä niistä ollenkaan enkä tule olemaan tukena siinä asiassa muuten kuin poistamis operaatiossa kun/jos alkaa katumaan. Tilanne on kuitenkin se että olen alkanut hävetä tatuointia ja sitä paikkaa missä se on. Paikan olisi voinut valita paremmin jos sen haluaa esim. Piilottaa mutta nyt se ei onnistu. Vaikka rakastan häntä todella paljon en tiedä mitä pitäisi tehdä.. Se kuitenkin rajoittaa elämää ja arvostusta vanhemmilta ja muilta ihmisiltä. Olen itse kasvanut ympäristössä jossa ei ole suvaittu ikinä tatuointeja ja esim. Isovanhemmilleni en ole kehdannut kertoa enkä ole halunnut heidän näkevän sitä. Haluaisin vain puhua jonkun kanssa koska minulla ei ole muita kuin hänet ja tästä asiasta on turha puhua hänen kanssa... Ja haluan sanoa että en halua tuomita ketään tatuoinnin takia huonommaksi ihmiseksi. Ei ihminen siitä muutu mutta ei hänen keho ole enää kaunis siltä kohdalta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos suhtautuminen johonkin tiettyyn asiaan on erityisen jyrkkä niin se tulisi mielestäni ehdottomasti tuoda esille selkeästi jo suhteen alkutaipaleella että molemmat tietävät pelisäännöt, en tiedä oletko näin tehnyt mutta epäilen koska se vaikuttaisi tulleen sinulle yllätyksenä.
"Se kuitenkin rajoittaa elämää ja arvostusta vanhemmilta ja muilta ihmisiltä." ----> Sinun on kysyttävä itseltäsi haluatko elää suhteessa joka miellyttää sinua ja omaa rakastasi vai suhteessa, joka miellyttää ulkopuolisia. Elämä on kompromisseja.
Olemme kyllä puhuneet paljon siitä ja hän tietää hyvin etten minä pidä niistä. Kuitenkin elämme parisuhteessa jossa pitäisi ottaa toinen ihminen huomioon eikä lähteä vain sooloilemaan.
En kuitenkaan ole eroamassa tuollaisen takia, ei rakkaus katoa noin vain. Mutta se tekee elämän vain vaikeammaksi molemmille.
Kannattaa miettiä miksi juuri tuo asia on niin tärkeä sinulle. Tuntuu että kyse on enemmänkin muiden ihmisten mielipiteestä. Opettele ajattelemaan itse. Asiahan ei nimittäin ole mikään kovin iso nykyään. Oletko uskonnollisesta yhteisöstä?