Pakko tulla tänne avautumaan kun niin ahdistaa :( Oon 23, joskus masennuksesta kärsinyt nainen, mutta nykyään menee jo hyvin. Mutta....
Viime yönä olin avomieheni kanssa vähän viihteellä ja join enemmän kuin pitkään aikaan. Oon aina ollut aika helposti tulistuva humalassa... Ja eilen lähdettiin baarista mun mielestä liian aikaisin ja aloin siitä kiukuttelemaan miehelle. Se tietenkin suuttui mulle - olihan hänellä pitkä työpäivä takana ja hän halusi vaan nukkumaan. Mulla meni hermo ja menin vaatehuoneeseen pakkaamaan vaatteitani, ja siitä vaan turhauduin ja päässä napsahti - menin heittelemään miehen äidin antamia mukeja keittiöön ja mies suuttui siitä vielä lisää, hän kaatoi olohuoneen sohvapöydän ja heitti sen seinään! Ja kun tämä ei vielä ollut tarpeeksi, minä yritin lyödä häntä :( Siis en oo ikinä, KOSKAAN yrittänyt häntä lyödä, en selvänä enkä humalassa!!
Lopulta päädyttiin huutamaan toisillemme että se oli nyt tässä, nyt tulee ero, mutta sitten vaan päädyttiin molemmat sohvalle itkemään ja miettimään tätä paskaa elämää. Saatiin sovittua, kunnes huomasin ne jäljet mitkä sohvapöydästä oli seiniin tullut... Maalipinnassa oli monta tummaa jälkeä sohvapöydän jäljiltä ja valkoisessa tapetissa myös :( Ja tuo tapetti saatiin vasta viikko sitten seinään. Maalipintakaan ei ole kahta viikkoa vanhempi. Mulla meni taas hermo ja mattopuukolla aloin vaan hakkaamaan sitä tapettia niin nyt on lastulevyä myöten kauheat viillot seinässä. Sitten mies sanoi että keittiön kalliissa muovimatossa on jäljiä mukien heittelystä. Ja silloin TOSISSAAN mulla napsahti -- ja viilsin itseltäni ranteen auki mattopuukolla. Kovin syvältä en kerennyt kun mies tuli het repimään sen puukon multa käsistä. En oo viillellyt sitten teiniaikojen joten tää tuli ihan puskista..
Mulla on aivan järjettömän paska fiilis nyt, keittion lattia on pilalla, tapetti on pilalla, maaliseinä on pilalla, sohvapöytäkin on risana ja kaiken lisäksi mulla on ranteessa kauhea viilto joka pitää nyt jotenkin saada kesän ajan peiteltyä :(( Onneksi en miehelle tehnyt mitään, oisin romahtanu silloin ihan täysin. Onneksi ukon kanssa sovittiin ja itse ainaki tein sen päätöksen etten koske alkoholiin enää ikinä. Muistan miten lapsena näin kun isä hakkasi humalassa äitiä enkä halua tulla samanlaiseksi, vaikka sillä tiellä ilmeisesti jo ollaan.
Tuntuu niin pahalta, haluan vaan tehdä kaiken tekemättömäksi! Miten täältä kurjuudesta oikein noustaan :(
Viime yönä olin avomieheni kanssa vähän viihteellä ja join enemmän kuin pitkään aikaan. Oon aina ollut aika helposti tulistuva humalassa... Ja eilen lähdettiin baarista mun mielestä liian aikaisin ja aloin siitä kiukuttelemaan miehelle. Se tietenkin suuttui mulle - olihan hänellä pitkä työpäivä takana ja hän halusi vaan nukkumaan. Mulla meni hermo ja menin vaatehuoneeseen pakkaamaan vaatteitani, ja siitä vaan turhauduin ja päässä napsahti - menin heittelemään miehen äidin antamia mukeja keittiöön ja mies suuttui siitä vielä lisää, hän kaatoi olohuoneen sohvapöydän ja heitti sen seinään! Ja kun tämä ei vielä ollut tarpeeksi, minä yritin lyödä häntä :( Siis en oo ikinä, KOSKAAN yrittänyt häntä lyödä, en selvänä enkä humalassa!!
Lopulta päädyttiin huutamaan toisillemme että se oli nyt tässä, nyt tulee ero, mutta sitten vaan päädyttiin molemmat sohvalle itkemään ja miettimään tätä paskaa elämää. Saatiin sovittua, kunnes huomasin ne jäljet mitkä sohvapöydästä oli seiniin tullut... Maalipinnassa oli monta tummaa jälkeä sohvapöydän jäljiltä ja valkoisessa tapetissa myös :( Ja tuo tapetti saatiin vasta viikko sitten seinään. Maalipintakaan ei ole kahta viikkoa vanhempi. Mulla meni taas hermo ja mattopuukolla aloin vaan hakkaamaan sitä tapettia niin nyt on lastulevyä myöten kauheat viillot seinässä. Sitten mies sanoi että keittiön kalliissa muovimatossa on jäljiä mukien heittelystä. Ja silloin TOSISSAAN mulla napsahti -- ja viilsin itseltäni ranteen auki mattopuukolla. Kovin syvältä en kerennyt kun mies tuli het repimään sen puukon multa käsistä. En oo viillellyt sitten teiniaikojen joten tää tuli ihan puskista..
Mulla on aivan järjettömän paska fiilis nyt, keittion lattia on pilalla, tapetti on pilalla, maaliseinä on pilalla, sohvapöytäkin on risana ja kaiken lisäksi mulla on ranteessa kauhea viilto joka pitää nyt jotenkin saada kesän ajan peiteltyä :(( Onneksi en miehelle tehnyt mitään, oisin romahtanu silloin ihan täysin. Onneksi ukon kanssa sovittiin ja itse ainaki tein sen päätöksen etten koske alkoholiin enää ikinä. Muistan miten lapsena näin kun isä hakkasi humalassa äitiä enkä halua tulla samanlaiseksi, vaikka sillä tiellä ilmeisesti jo ollaan.
Tuntuu niin pahalta, haluan vaan tehdä kaiken tekemättömäksi! Miten täältä kurjuudesta oikein noustaan :(
Vastaukset 3
Vanhimmat
No siinä sait opetuksen viinasta.
perjantaina oot taas kupin ääressä ja sama meno jatkuu. syitä ottaa yks tai kaks löytyy kyllä, koska saahan sun mieheskin ottaa. eikä lopulta voi olla haitaksi jos ottaa vain yhden vielä lisää. taas sitten riehut ja satutat itseäs, tuntemattomia ja rakkaintas. se on sun elämää.
Voi helkutti mitä kommentteja taas, oikein tihkuvat empatiaa...
Mukit on vaan mukeja ja tapetti vaan tapettia, mutta ihmiset arvokkaita. Minunkin isällä oli aikoinaan alkoholiongelma, joka ilmeni riehumisena, salailuna ja huutamisena. Nyt, noin viiden vuoden raittiuden jälkeen tilanne on paljon parempi. Isä ei ole pulloon koskenut tuona aikana, enkä usko että se voi enää koskaan ottaa esim. yhtäkään olutta, ilman että jossakin napsahtaa ja homma alkaa uudestaan. Ja täytyy sanoa, että minä itse suhtaudun alkoholiin paljon suuremmalla varauksella kuin useimmat ihmiset, ehkä vähän liiankin varautuneesti, johtuen menneisyydestäni.
Juomisen totaalinen lopettaminen voi tuntua isolta päätökseltä, muttei se sitä loppujen lopuksi ole. Yksi pieni päätös yhdellä elämänalueella ja thats it. Tietysti sosiaalinen paine voi hankaloittaa hommaa jossain määrin, jos kaikki muut juovat ja itse on ikuisella nenänvalkaisukuurilla. Pitää miettiä, mitä seuraa jos juomista jatkaa ja mitä seuraa jos ei. Ja pystyykö juomaan hallitusti kohtuudella.