Omat puheenparteni ja niiden suhde tapahtumiin. Joku viisas on joskus sanonut, että "sitä olet mitä syöt". Voisiko myös ajatella, että "sitä olet mitä puhut". Uskon että ihminen seuraa paitsi onnensa purtta, myös omia puheitaan. Jos ei pysty lopettamaan puhetta "minun miehestäni" missään vaiheessa, niin juttu tosiaan luultavimmin tulee pysymään jossain "vaiheessa".
Mikä on suhde ympäristööni? Paljon riippuu siitä, mitä kerron itsestäni. Olenko naimisissa? Onko minulla mies? Seurustelenko, onko minulla miesystävä? Olenko ns. sinkku? Elänkö yksinäistä elämää vai onko minulla seuraa, ystäviä ja mitä muuta teen?
Silloin kun seurustelin narsistin kanssa, nimitin häntä varmaan jopa hieman kainostellen miesystäväksi, jos yleensäkään ehdin kenellekään hänestä puhua. Niin tiukassa otteessa hän piti minut.
Sitten kun hän näytti todelliset karvansa, olin vähän ongelmissa mitä olisin puhunut. "Siviilisäätyni" oli hakusessa. En mitenkään voinut sanoa, että seurustelen kenenkään kanssa. Muutaman hetken vielä nimitin häntä varmaan miesystäväksi. No, miesystävä vaihtui kumppaniksi, kumppani tapailusuhteeksi ja sanoin vain, että tapailen erästä miestä.
Taisin mainita tiukan paikan tullen, että mies on sitoutumiskammoinen... Pitää mielestäni paikkansa, että en valehdellut.
Vasta nyt, usean vuoden kuluttua pystyn sanomaan, etten nyt seurustele kenenkään kanssa. Olen jo pitkään ennen välien kokonaista poikkimenoa lakannut puhumasta mitään "tapailukumppanista" tai yleensä yhtään mistään.
"Miehestäni" en ole koskaan puhunut hänen yhteydessään.
Täällä palstallahan puhun yleensä rehellisimmin hänestä narsisti-psykopaattina.
Mikä on suhde ympäristööni? Paljon riippuu siitä, mitä kerron itsestäni. Olenko naimisissa? Onko minulla mies? Seurustelenko, onko minulla miesystävä? Olenko ns. sinkku? Elänkö yksinäistä elämää vai onko minulla seuraa, ystäviä ja mitä muuta teen?
Silloin kun seurustelin narsistin kanssa, nimitin häntä varmaan jopa hieman kainostellen miesystäväksi, jos yleensäkään ehdin kenellekään hänestä puhua. Niin tiukassa otteessa hän piti minut.
Sitten kun hän näytti todelliset karvansa, olin vähän ongelmissa mitä olisin puhunut. "Siviilisäätyni" oli hakusessa. En mitenkään voinut sanoa, että seurustelen kenenkään kanssa. Muutaman hetken vielä nimitin häntä varmaan miesystäväksi. No, miesystävä vaihtui kumppaniksi, kumppani tapailusuhteeksi ja sanoin vain, että tapailen erästä miestä.
Taisin mainita tiukan paikan tullen, että mies on sitoutumiskammoinen... Pitää mielestäni paikkansa, että en valehdellut.
Vasta nyt, usean vuoden kuluttua pystyn sanomaan, etten nyt seurustele kenenkään kanssa. Olen jo pitkään ennen välien kokonaista poikkimenoa lakannut puhumasta mitään "tapailukumppanista" tai yleensä yhtään mistään.
"Miehestäni" en ole koskaan puhunut hänen yhteydessään.
Täällä palstallahan puhun yleensä rehellisimmin hänestä narsisti-psykopaattina.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.