Muuttuuko poliisin luonne virkavuosien myötä kun näkee ja kuulee kaikenlaista shittiä sun muuta hullua meininkiä?
Muuttaako ammatti poliisia ihmisenä?
kyynistyyk
12401
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kyllä muutuu.esim,eräskin jepari oli asiallinen ja ihan kunnioitetavan tuntuinen,mutta virka vuosien myötä hänestä tuli suunattoman agressiivinen ja häijjy..
on kova lyömäänkin ja lyö herkästi ja yllättäen..ottaa myöskin viinaa aika rankasti..
no työ muokaa kaltaisekseen eikä se koske vaan poliisin ammattia vaan vartioita ja ihan jokaista matti meikäläistä..
-totean kuitekin,että kyllä se alkaa vituttaan kun juoppojen vittuiluja kuuntelee ja kaikenlaista paskaa..vuodesta toiseen ja omat koirat räksyttää niskaan hegittäen..jne..sitten on vielä ne omat asiat,joita kaikilla on nekin vaikuttaa..
esimihet heitäkin on moneen lähtöö ja mieliksi heillekin..kyl siin yli lyöntien vaara kasvaa ja kyynistyminen lisääntyy ja jos ei ole alkujaankaaan penaalin tervin kynä ..
Elämä muuttaa ihmistä, ei työ. Kun ikää tulee lähtee nuoruuden idealismi, tilalle tulee realismi. Jonkun mielestä se on kyynisyyttä ja nihilismiä mutta ovat väärässä, se on realismia.
Elämässä tulee joskus opetuksia, jotka muuttavat ihmistä. Itsekin aikoinaan kuvittelin, että ahkeruudella ja rehellisyydellä pärjää ja painoin vuosia hommia enemmän kuin kukaan muu joka ikinen päivä. Ilman, että olin ikinä edes sairaana päivääkään.
No kuinkas olikaan kun tuli aika vähentää väkeä olin ensimmäisenä poispotkittavien joukossa.
Laiskat ja kokoajan saikuttajat saivat jäädä, koska olivat ehtineet saada sen vakituisen duunin toisin kuin minä.
Toi oli niin kova opetus, että tajusin kuin salaman iskusta, että kaikkihan täällä kusettaa kokoajan, mutta vain osaa rangaistaan siitä. Se, että kehutaan, että ahkeruudella ja rehellisyydellä pärjää on vain osa sitä kusetusta. Se on sitä toive fantasia höttöä jolla hyvä uskoisia kusetetaan kokojan.
Voisi sanoa, että minusta tuli realisti kertaheitolla.
Tieto lisää tuskaa!
Varmasti monien poliisien kokemukset kuormittavat psyykettä, itse tuskin ennalleni tokenisin ensimmäisen puolisonsa kuolleeksi tohjoksi hakkaaman ja potkiman uhrin näkemisen jälkeen tai jouduttuani virka-apuna ampumaan navetallisen nälkään näännytettyjä nautoja.
En oikein tuohon ihmisen luonteen vääjäämättömään muuttumiseen ammatinvalinnan vuoksi uskoisi, toki maailmankuva, asenteet ja toiminta- ja reagointitavat voivat muuttua ja varmaan jokaisella jotenkin muuttuvat nimenomaan iänkin myötä. Mutta onneksi ihmisellä on tietoisuus ja itsetarkkailumahdollisuus.
Jos poliisikouluun hyväksytään joku impulssihäiriöinen kuumakalle ja aseeseen tarttuja, niin tokko tuosta kylmänviileää harkitsijaa koskaan aikaansaadaan häiriönsä vuoksi. Toisaalta kylmänviileästi ja harkitsevasti käyttäytyvä voi nimenomaan olla se kynnyksen ylittäjä stressitilanteessa, jos ei omaa mitään tapaa purkaa tai analysoida itseään. Älykkyyskään ei iän myötä lisäänny, eikä ole suhteessa ihmisen pituuteen.
Auktoriteetti on samanlainen ominaisuus kuin karisma, ominaisuus jonka me muut ihmiset havaitsemme toisessa ihmisessä. Koululuokkia tarkkailemalla asia havainnollistuu. Luokan hiljainen pullea tyttö voikin olla tarpeen vaatiessa luokan auktoriteetti. Jollakin tavalla aseman hankkinut hiljaisesti ja vakuuttavasti toimimalla mahdollisesti.
Minä väittäisin kyllä, että osa ihmisistä on realisteja, osa idealisteja jo hyvin nuoresta iästä lähtien, anarkisteja unohtamatta. Mielipiteitä kyselemällä ja tekemisiä seuraamalla voidaan havaita. Sanat ja määritelmät voivat vaihdella, voidaan mieltää yksi lapsi lapsekkaaksi, innostuvaksi ja välittömäksi, toinen totiseksi, vähäeleiseksi ja tarkkailevaksi, siis suhteessa toisiin lapsiin. Poliisina toimimisen suhteen eivät varmaan merkityksellisiä.
Voisiko idealistiksi nimitetty ollakin vain tietämätöm realiteeteista, hieman tynnyrissä kasvanu, helposti muitten antamat elämänohjeet ja neuvot omaksuva, ilman kriittistä asennetta elänyt. Ajatteles jos olisit älynnyt tilannetta ajatella, etkä tuudittautua ajatukseen oikein toimimesestasi. Ei työnantajasi tominut vapaasta tahdostaan. Etkö ole asiaa ajatellut hänen kannaltaan. Vakiduunilaiset sai jäädä. Ei siis erotella hyviä ja huonoja, vaan vaki ja tilapäis.
Poliisi harvoin saa omilla aivoillaan ajatella, se ei oikeastaan ole toivottavaakaan moisessa organisaatiossa. Tarkoitan vähän laajemmin kuin vain mopopoikain sakottamisissa. Yksi poliisi on kaikki poliisit.
"Ei työnantajasi tominut vapaasta tahdostaan. Etkö ole asiaa ajatellut hänen kannaltaan. Vakiduunilaiset sai jäädä. Ei siis erotella hyviä ja huonoja, vaan vaki ja tilapäis."
Näin nyt kävi ja oppi meni perille. Ei perusfiksu pysty enää uudestaan palaamaan lähtötilanteeseen luottamuspula kun on loppujen lopuksi aika vakava asia. Ehkä minulla vain on niin vahva oikein toimimisen tarve kotoa ja lapsuudesta saakka kasvatettu jos huomaan, että on mahdotonta toimia oikein en toimi enää ollenkaan.
Tarkoitan tällä sitä, että en pysty haluamaan vakituisen työntekijän asemaa, koska silloin kusettaisin mahdollisesti ahkerampia määräaikaisia tai muita ahkerampia lyhysaikaisia työntekijöitä.
En myöskään voi mennä lyhytaikaiseksi työntekijäksikään, koska se olisi tilanteen hyväksymistä.
Ihmiset on erilaisia itse en pysty toimimaan periaatettani vastaan. Tajusin aikoja sitten, että meitä oikeasti rehellisiä on täällä enää kourallinen niin eipä auta enää mikään. Kaikki vaihtoehdot ovat kuin liittoutumista pirun kanssa tai tilanteen hyväksymistä.
Asia harmitti pitkään kunnes tajusin, että tilanne on sikäli hauska, että jos me oikeasti viimeiseen asti rehelliset jauhaudumme järjestelmän rattaisiin saamme kostomme automaattisesti pitemmän päälle tekemättä mitään, koska korruptoituneet yhteiskunnat tuppaavat hävittämään itsensä pitemmän päälle.
Katsotaan rauhassa kauanko tämä kyynerpää taktikoiden, narsistien, sekä muiden sosiopaattien pesä enää pysyy pystyssä ilman meidän oikeasti rehellisten apua.
"Auktoriteetti on samanlainen ominaisuus kuin karisma"
Eikä ole. Karisma on makuasia, auktoriteetti on jollain tavalla mitattavissa oleva asia (esim. tutkintojen määrällä).
Mitattava auktoriteetti.
Rokan Anttihan ei tuota muuten tiennytkään tai kaltaisensa synnynnäiset johtajat. Väittävät vankiloissakin olevan jonkinlainen hierarkia ja auktoriteetit, siis vankien puolelta. Opintojen perusteella hankittuja arvoasemia mielestäsi.
Osin olet ihan oikeassa, annamme auktoriteettiaseman esimerkiksi poliisille tai lääkärille HALUTESSAMME.
Synnynnäiset johtajat ovat niitä, jotka minun mielestäni tunnistamme karismaa omaavien tavoin. Tarkoitin vain , että ominaisuutena havaitsemme toisessa henkilössä samalla tavalla nuo kaksi ominaisuutta. Auktoriteettiasema on toki ansaittava useimmiten eri tavalla kuin karisma, jonka vain toteamme.
Yhdistysten toiminnassa on metkaa seurata esimerkiksi miten rahastonhoitaja tai vastaava valitaan. Itsellekin usein tullut mielipide ainakin siitä, ketä ei pidä valita tehtävää ja kuka vaikuttaa vastuuntuntoiselta. Vaikka en ollenkaan ole ihmisiä tuntenut. MIhinköhän olen kannatukseni perustanut?
Poliisi on virka, ei ammatti. Luonnehäiriöhän ei tietenkään parane sillä, että skitsolle annetaan mielivaltaa.
Jos luonnehäiriö on lievä aloittaessa, niin muutamassa vuodessa se kyllä muuttuu muiden työkaverien tasolle, eli vaikeaksi.
Onneksi vainlievän luonnehäiriön omaavat eivät yleensä hakeudu poliisin pascahommiin.
Poliist jotka määrää ja tutkinassa häärää ohjaavat kenttä poliisia joka saa sitten niskaansa sen lika ämpärin asiansa/tehävänsä kohteelta.ja nuo määrääjät/häärääjät juovat siisteissä huoneissaa kahviansa tehden suunitelmallisia rikoksia pärstäkertoimen mukaan ja tokihan kentä poliisikin kertoo kokemansa.joten syy seuraus suhdetta sen oikeutukseen,että pärstä kertoimella tullee takuuu varma tuomio..ei tartte ihmtellä ja kun syyttäjäkin peesaa ei lakimies juurikaan viitsi tehdä mitään vaan kuittaa palkionsa valtion varoista.ja syytönkin pääsee linnaan nauttimaan yhteiskunan tarpeelisten byrokraatien kaikki voipaisuudesta joka sitten jatkuu linnan jälkeen kaikessa moni muotoisuudessaan aina elämän lopuun asti leimaten koko elämää..ja byris saa ylenyksiä..näin enen ja näin nyt ja aina..
Ei muutu. Sekä työssä että vapaa-ajalla he ampuvat lähimmäisiään:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288696305254.html?ref=rss
Kyllähän se poliisikoulu armoton aivopesula on. Melkein vois sanoa, että suvun perinteen jatkajat ja jo pikkupojasta asti haaveilleet ovat normaaleimpia, verrattuna niihin, jotka nyt vaan sattuvat pääsemään sisään.