Olisiko kellään ollut vastaavaa tilannetta... Lyhyesti:
Uusi kumppani jolla kaksi lasta, 2-vuotias sekä 12-vuotias poikia kumpainenkin. Nyt huomannut jo pidemmältä ajalta, että kummankin lapsosen ruokailutottumukset ovat vähintäänkin kyseenalaiset. Liikaa suolaa, liikaa sokeria ja liikaa rasvaa. Nuoremman kanssa nyt pystyy vielä helpostikkin asioita muuttamaan, mutta miten tehdä/ottaa asia puheeksi vanhemman lapsen osalta?
Poika ei vielä ole lihava, mutta roteva kyllä ja varsinkin vatsan kohdalta varsin pyöreä. Liikkuu toki vielä paljon tuon ikäisenä, mutta aiemmin harrastettu jalkapallo jäänyt pois ja se rupeaa näkymään painokäyrässä koska uutta liikunnallista harrastusta ei ole tullut kuvioon... Pizzat, sipsit, limut, karkit yms. roskaruoka maistuu liiankin hyvin, ja useimmiten juuri näitä ruokia pyytääkin ostoslistalle. Kasviksia ei juurikaan vapaaehtoisesti syö, vaikka niitä yritän joka aterialle esille laittaa.
Olen yrittänyt hienovaraisesti tästä asiasta jo mainita isälle, ja varsinkin painottanut sitä isän esimerkkiä lapsillensa. Vanhempihan tuossa on vastuussa siitä, että mitä sieltä kaupasta raahaa kotiin ja varsinkin siinä, että mitä ite kiskoo suustaan alas lasten läsnäollessa. Nyt kun on yhteenmuutto ajankohtainen niin pääsen itse vaikuttamaan enemmän siihen, että mitä jääkaapista löytyy ja mitä ruokaa on tarjolla.
Kuitenkin epäilyttää jo valmiiksi se, että kuinka lähteä vaikuttamaan jo useamman vuoden opittuihin epätervellisiin ruokailutapoihin, varsinkin kun ei kuitenkaan asuta saman katon alla kokoaikaa, ja lapsen äitikin sallii nämä jatkuvat herkuttelut ja herkut. Oma periaate on se, että viikonloppuisin voi hieman herkutellakin, mutta muutoin pysytään "normaalissa" ja terveellisessä arkiruoassa salaatteineen, kasvikseineen, ruisleipineen ja varsinkin selkeässä ruokarytmissä.
Pitäisikö vain antaa sitten asia olla ja katsella sivusta? Jättää vanhempien "päänvaivaksi"? Olisiko kellään vastaavia kokemuksia ja ehkä jotakin fiksuja neuvoja siihen, että miten tätä asiaa nyt nostaisi esille vai pitäisikö vain jättää omaan arvoonsa?
Uusi kumppani jolla kaksi lasta, 2-vuotias sekä 12-vuotias poikia kumpainenkin. Nyt huomannut jo pidemmältä ajalta, että kummankin lapsosen ruokailutottumukset ovat vähintäänkin kyseenalaiset. Liikaa suolaa, liikaa sokeria ja liikaa rasvaa. Nuoremman kanssa nyt pystyy vielä helpostikkin asioita muuttamaan, mutta miten tehdä/ottaa asia puheeksi vanhemman lapsen osalta?
Poika ei vielä ole lihava, mutta roteva kyllä ja varsinkin vatsan kohdalta varsin pyöreä. Liikkuu toki vielä paljon tuon ikäisenä, mutta aiemmin harrastettu jalkapallo jäänyt pois ja se rupeaa näkymään painokäyrässä koska uutta liikunnallista harrastusta ei ole tullut kuvioon... Pizzat, sipsit, limut, karkit yms. roskaruoka maistuu liiankin hyvin, ja useimmiten juuri näitä ruokia pyytääkin ostoslistalle. Kasviksia ei juurikaan vapaaehtoisesti syö, vaikka niitä yritän joka aterialle esille laittaa.
Olen yrittänyt hienovaraisesti tästä asiasta jo mainita isälle, ja varsinkin painottanut sitä isän esimerkkiä lapsillensa. Vanhempihan tuossa on vastuussa siitä, että mitä sieltä kaupasta raahaa kotiin ja varsinkin siinä, että mitä ite kiskoo suustaan alas lasten läsnäollessa. Nyt kun on yhteenmuutto ajankohtainen niin pääsen itse vaikuttamaan enemmän siihen, että mitä jääkaapista löytyy ja mitä ruokaa on tarjolla.
Kuitenkin epäilyttää jo valmiiksi se, että kuinka lähteä vaikuttamaan jo useamman vuoden opittuihin epätervellisiin ruokailutapoihin, varsinkin kun ei kuitenkaan asuta saman katon alla kokoaikaa, ja lapsen äitikin sallii nämä jatkuvat herkuttelut ja herkut. Oma periaate on se, että viikonloppuisin voi hieman herkutellakin, mutta muutoin pysytään "normaalissa" ja terveellisessä arkiruoassa salaatteineen, kasvikseineen, ruisleipineen ja varsinkin selkeässä ruokarytmissä.
Pitäisikö vain antaa sitten asia olla ja katsella sivusta? Jättää vanhempien "päänvaivaksi"? Olisiko kellään vastaavia kokemuksia ja ehkä jotakin fiksuja neuvoja siihen, että miten tätä asiaa nyt nostaisi esille vai pitäisikö vain jättää omaan arvoonsa?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Lapsihan syö sitä mitä kotiin ostetaan. So simple.
Totta. Siinä se pointti juuri onkin: puutunko asiaan ylipäätään "ulkopuolisena" koska lapsi ei ole minun, vai onko asiani puuttua ja miten? Sitähän tässä kyselen juurikin.
Koska kyseessä on kuitenkin varhaisteini joka on tottunut saamaan tahtonsa läpi, niin onko sitten odotettavissa pienoinen helvetti jos yhtäkkiä tuleekin suoraan kiellot kehiin "ilkeältä äitipuolelta". En kuitenkaan haluaisi turhaa tappelua lapsen ja isän välille (saati äidin vihoja niskaani) mutta olen kyllä huolissani nuoren pojan lihomisesta ja roskan syömisestä.
Olen elämäni ensimmäistä ja viimeistä kertaa ns. uusioperhekuviossa, ja koska omia lapsia ei ole niin kokemuspohjaa ei ole mihin verrata. Muuta kuin se, että puhdas järkikin jo kertoo, että roskaruuan syöminen ja ylipaino jo 12-vuotiaana ei ole hyvä asia. Tietenkin yritän vedota suoraan isään ja jutella muksunkin kanssa suoraan, mutta kai tässä pitäisi lapsen äidinkin olla asiassa osallisena? Vaiko?
Minä olen myös erittäin vaativa ja topakka äitipuoli mieheni lapsille, ja ihmettelen joka päivä, mitä kummaa nämä lapset oikein syövät!! Lihavia ovat kun äiti syöttää pitsaa ja hamppareita jatkuvasti.. minä taas olen terveellisen ruuan ystävä, ja näille lapsille otoitan aina sen merkitystä! Suututtaa kun herkuja syövät joka päivä.
On kauheeta katsella kun kakarat lihoo ja lihoo, olen minä yrittänyt heidän äitiä opastaa ruuan laitossa, mutta eihän sille mene perille, en tiiä kuin kauan vielä jaksan.
Ei ole minun vika jos eivät kohta jaksa mitään muuta kun nukkua, no sitä ne nytkin tekevät.
Mun lapset ovat hoikkia, jaksavat touhuta ja menestyvät koulussa, mutta syövätkin terveellisesti ja ovat muutenkin iloisia ja toukukkaita.
Kyllä kauheeta katsella noita miehen lapsia, että jotkut pilaavat omat lapset. Verrattuna minun lapsiini, ei voi puhua samana päivänä, ei ei voi.. ei kertakaikkiaan...
Yritän vielä vähän aikaa ohjata heitä oikeaan suuntaan, ja heidän äitiään muuttamaan ruokailutottumuksia, mutta vaikealta näyttää, lihava on itsekin.
Niin asennoidut ulkopuoliseksi vaikutus päinvastainen ulkoistat lapsen lyöt kiilan isä lasten välille... ...koita olla aikuinen siellä kotona ja opasta oikeaan ruokailuun mutta älä totalisesti kiellä herkkujakaan ! Kaikki ei vaan ole ruuan mausta samaa mieltä kanssasi.
Itse haluaisin puuttua tähän asiaan kun lapsi ei vielä ole lihava. En vain tiedä, että onko se minun paikkani asiaan puuttua... Jos olisi oma lapsi kyseessä, niin ei ylipäätään moisia ruokailutottumuksia omaisi alkuunkaan.
Haluan tietenkin omalla esimerkilläni tuoda esille tervellistä ruokailua ja ehkä jopa innostusta siihen itse ruuanlaittoon. Poika onkin jo paristi ollut mukana touhuamassa keittiössä ihan omasta halustaan. Pilkkoi sallaattiaineksetkin kasaan, mutta itse salaatin syömisen jätti tyystin kun tarjolla oli grillimakkaraa ja pihviä.
Aidosti olen hukassa tämän asian kanssa kun tilanne on aivan uusi, enkä tietenkään halua hyppiä kenekään varpaille koska onhan tämä aihe varmasti arka kaikin puolin. Muutenkin olen tehnyt asian selväksi, että haluan toki olla turvallinen ja läsnäoleva aikuinen mukana lasten elämässä ja heidän isänsä kumppani, mutta äidiksi en ole heille ryhtymässä koska heillä jo sellainen on.
Hieman on siis vielä hakusessa tämä oma paikka tässä perheessä ja kuviossa. Siksi olisikin hienoa kuulla muiden tarinoita ja vinkkejä aiheeseen jos sellaisia löytyy. Slekät rajat ja pelisäännöt osaan kyllä laittaa ja asettaa, ja mikä tärkeintä niin myös pitää niistä kiinni, mutta tämä ruokailuasia kun ei ole pelkästään minun käsissäni.
No kai sinulla jokin valta on siihen, mitä ruokaa teille ostetaan vai määrääkö miehesi ruokakaappinne sisällön? Jos ukkosi haluaa mussuttaa poikiensa kanssa roskaruokaa, niin heitä ne pihalle. So simple.
Hmmm. Heillä on kaksi jääkaappia missä on uusikon/äitipuolen ruuat ja toisessa on se "sian"ruoka ! Uusikko elää parisuhteessa miehen kansaa ja kuitenkin on hänen elämä ja tekee niin kuin tahtoo välittämättä muusta perheestä käyttäytyy kuin olisi yksin!
Luulen, että avaaja on pariutunut väärän miehen kanssa, siksi olisi parempi lopettaa suhde ja antaa toisenkin etsiä puoliso, joka hyväksyy hänet ja hänen lapsensa.
Roskaruuan rakastajat rakastakaa toisianne ja ortorektikot toisianne ja kaikki siinä välissä voisivat myös hakeutua sopivan kumppanin seuraan.
Meillä miehen lapset eivät saa mennä ruokakaapille, eikä jääkaapille ilman äitiåuolen lupaa. Siellä ei ole heille yhtään mitään.
Jos haluavat syödä tuovart ruokansa mukana, heidän äiti maksaa lasten ruuat ja olon täällä meillä. Me ei olla hotelli.
Kotityöt tulevat tehtyä jokatapauksessa, laiskotteluun ei ole aikaa.
Jos ei tehdä ei syödä, lasten isä ei kyllä ytkkää, mutta minä sanoin että ei ole pakko meille tulla.
Bäiltä lapsilta ei ole vaadittu yhtäänmitään, niin onhan se vaikeaa tietää mikä on mikäkin, tuskin tietää mikä on matto.
Pistähän vielä lukko jääkaappiin niin on perheidylli valmis.
Paree kaikille että menet äkkiä hoitoon... ...valitettavasti sinuakin voi ja pitää vielä ihmiseksi kutsua
Taidat olla ihan vikapää? Vika ei tarvi olla iso, jos se on korvien välissä.
Taidat olla se Oulun uusikko joka sai mielipiteensä palstalle ennen pidätystä ... ...olet narsisti.
Eikö uusi äiti voi puuttua likaisiin, huonosti käyttäyviin lapsiin mitenkään, vaikka siinä elelevät hänen kotonaan? luulisi nyt että ainakin saa neuvoa ja asettaa rajoja. On kumma että toiset antaa lasten elää kuin harakat pellossa.
Ei tarvi huutaa eikä raivota, vaan napakasti sanoa ja asettaa rangaistuksia jos ei toteella j aeletä niinkuin sanotaan. Lapset pitää opettaa kunnioittamaan aikusiia, oli sittenomat tai uusi äiti, kaikki aikuiset on saman arvoisia, lapset eivät sillä omat on aina omat.
Niin mutta kun tämä äitipuoli on neuroottinen fobitiikko eikä elä tässä maailmassa ... ...jossain atmosfärissä.
Äitipuoli hyvää hyvyyttään kasvattaa toisen lapsia, eikä saa kiitosta ja kunniaa! Huonosti kasvatetut lapset ovat riippa hänelle samoin lasten isälle, jos ex vaimo ei ole oasnnut kasvattaa niin miten hän luulee, että isä kehtaa ne lapset tuoda uuden äidin silmien eteen?
Kustuuko nämä lapset edes äidiksi? No ei, se on loukkaus, sillä kukapa ilmaseksi lapsia hoitaa.
Kakat kasvattaa! Jos tekisi saman maahanmuuttajalle niin olisi syytteessä rasismista.
Likaiset miehen lapset??? Kyllä tämä äitipuolen kuvatus on yhtä hullu kuin onnen ydin perhe...
... eikö ole yhtään normaalia sivistynyttä ihmistä olemassa ainoastaan näitä narsisteja
Meidän tilanteessa homman nimi on se, että minä olen muuttamassa miehen luo. Itselläni ei siis ole varsinaista sanavaltaa vielä ollut jääkaapin sisätlöön, koska isä on lapsillensa ruuat ostanut. Toki minun läsnollessa nyt hieman terveellisempää sapuskaa, eikä pelkästään roskaa tai pakasteaterioita kuten tapana jos ovat keskenään. Mies ei hallitse ruuanlaittoa vaikka parhaansa toki yrittää, siksi onkin siitä kiitollinen, että jaksan ottaa tuon asian kontolleni.
Ja kuten sanoin, minusta on ihan ok jos vaikka viikonloppuisin herkutellaan tai pidetään karkkipäivä. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että karkkeja, sipsejä ja pizzaa kiskotaan jokapäivä. Melkoisen iso ero varsinkin silloin, kun lapsesta huomaa selkeän painonnousun ylipainon puolelle.
Saati se, ettei pesueessa ole minkäänlaista selkeää ruokarytmiä. Lapset eivät ole tottuneet syömään aamupalaa, eipä oikein lounastakaan, vaan kitkutellaan sitten sinne iltapäivään/iltaan ja sitten ravataankin entistä tiuhemmin jääkaapilla. Eipä siitä voi lasta syyttääkkään, koska luonnollisesti on mallinsa oppinut omilta vanhemmiltaan.
Itse haluaisin ainakin ajatella, että minähän tässä olen se "normaali" jolla on terve suhtautuminen ruokaan, syömiseen sekä liikuntaan. Mistään ortoreksiasta en todellakaan kärsi, kuten en muistakaan syömishäiriöistä. Itselleni normaali ruokarytmi aamiaisineen, lounaineen, päivällisineen sekä väli- sekä iltapaloineen on itsestäänselvyys. Kuten myös ihan perinteinen arkiruoka pottumuuseineen tai spagetteineen siinä missä salaatitkin.
Itse en hauku saati mollaa mieheni lapsia, he ovat suloisia, iloisia ja terveitä naperoita. Ja juuri siksi koska minä aidosti heistä välitän, olen heistä myös huolissani koska oikeanlainen ravinto on kuitenkin oleellinen osa ihmisen hyvinvointia, ja varsinkin lapsena opitut ruokailutottumukset ja syöty ravinto vaikuttaa koko loppueloon. Kai sitten vain on parasta edetä siten, että nostan kissan suoraan pöydälle miehen kanssa keskustellen.
Lähinnä nm:lle lihavat ja laiskat , rajat on laitettava... ...ilmeiseti yksi ja sama narsisti ehkä vielä onnen ydin perhe.
Ja rajat täytyy olla myös käskyttäjälle !!!