Niin kova kaipuu

Miten voikin kaivata näin paljon toista. Tapailemme aina silloin tällöin erään itseäni vanhemman mieshenkilön kanssa, ja aina tapaamisten jälkeen tuntuu, että maailmani romahtaa, kun en voi häntä saada itselleni kokonaan.

Tiedän, että suhde ei tulisi toimimaan kokopäiväisenä ikäeron ja elämäntilanteiden takia, mutta voi tätä kaipuun määrää.. Miten sitä voikin välittää toisesta näin paljon?

Tuskaa... Sateinen ilma kuvaa erittäin hyvin tämänhetkistä olotilaani.

Ikävä sinua..
3546
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Niin samassa tilanteessa...ikävä on valtaisa.
Miten toisesta yhtäkkiä voikaan välittää niin paljon?
Tunteiden ja järjen valtataistelua, sitäkö tämä loppuelämä nyt on?

Äänestä
  • Sama tilanne täälä. Tapailemme silloin kun Se sopii, ja etenkin miehelle. Tykkään aikaa kovasti ja nautin niistä hetkistä kun olemme yhdessä. Mutta kaipaan muulloinkin häntä. Voisin rakastua niin helposti, mutta pidättelen kun hän ei tahdo kuin vain tapailua. Hän on niin oikea mulle...

    Äänestä

  • voisin rakastua kirjoitti:

    Sama tilanne täälä. Tapailemme silloin kun Se sopii, ja etenkin miehelle. Tykkään aikaa kovasti ja nautin niistä hetkistä kun olemme yhdessä. Mutta kaipaan muulloinkin häntä. Voisin rakastua niin helposti, mutta pidättelen kun hän ei tahdo kuin vain tapailua. Hän on niin oikea mulle...

    Tapailemme myös etenkin silloin kun miehelle sopii. Kaipaan häntä usein ja hänkin sanoo kaipaavansa minua, mutta välillä ihmettelen, kun tapaamisten välillä vierähtää reilusti aikaa. Voi että, pistää pään sekaisin tällainen..

    Tämä mies on täydellinen, niin kultainen ja ymmärtäväinen, hellä ja välittävä. Kunpa olisinkin vanhempi, ehkä tilanteemme olisi täysin erilainen... Pidättelen syvempiä tunteita myös sisälläni, sillä tiedän, ettei hän tahdo muuta kuin tapailua. Aika toivoton tapaus olen, välitän vain niin kovasti!

    Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


kaipaansinuaniin kirjoitti:

Miten voikin kaivata näin paljon toista. Tapailemme aina silloin tällöin erään itseäni vanhemman mieshenkilön kanssa, ja aina tapaamisten jälkeen tuntuu, että maailmani romahtaa, kun en voi häntä saada itselleni kokonaan.

Tiedän, että suhde ei tulisi toimimaan kokopäiväisenä ikäeron ja elämäntilanteiden takia, mutta voi tätä kaipuun määrää.. Miten sitä voikin välittää toisesta näin paljon?

Tuskaa... Sateinen ilma kuvaa erittäin hyvin tämänhetkistä olotilaani.

Ikävä sinua..

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu