Tapahtumilla, hetkillä ja valinnoilla on aina puolensa. Vihaan tilannetta, jossa ainut vaihtoehto tuntuu olevan elämän jatkaminen eteenpäin, taakseen katsomatta?
Tiedättehän - se hetki kun on koottava itsekunnioitus ja jäljelle jääneet voimavarat, annettava niiden vahvistua ja sitten askel askeleelta edettävä eteenpäin.
Vaihtoehtoja on - huonoja sellaisia, jotka saattavat vähintään aiheuttaa ahdistusta toiselle. Toisen ahdistaminen nurkkaan, vaatimus, tunnustus, itku, itsesääli, huomionhaku.. voiko niillä oikeasti saavuttaa tai aiheuttaa mitään hyvää? Epäilen, en osaa vastata. Mietin sitä paljon..
Olin ennen hyvä luopumaan - kaikesta.
En jaksaisi surra. Elämä opettaa?
Tiedättehän - se hetki kun on koottava itsekunnioitus ja jäljelle jääneet voimavarat, annettava niiden vahvistua ja sitten askel askeleelta edettävä eteenpäin.
Vaihtoehtoja on - huonoja sellaisia, jotka saattavat vähintään aiheuttaa ahdistusta toiselle. Toisen ahdistaminen nurkkaan, vaatimus, tunnustus, itku, itsesääli, huomionhaku.. voiko niillä oikeasti saavuttaa tai aiheuttaa mitään hyvää? Epäilen, en osaa vastata. Mietin sitä paljon..
Olin ennen hyvä luopumaan - kaikesta.
En jaksaisi surra. Elämä opettaa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei
Oletko ajatellut että eteenpäin mennessäsi katsoisit taaksesi kokemusta rikkaampana, vaikkakin se olisi ollut masentava kokemus.
Etkö kuitenkin oppinut itsestäsi sen kokemuksen myötä jotain uutta.
Ja sen vuoksi tiedät mitä tulevassa on jos sama kokemus tulee eteesi.
Olet aivan oikeassa ettei toisessa roikkumisessa mene kuin oma itsekunnioitus, ja jos se pitkittyy kasvaa siitä itse inho ja pahimmillaan inho toista kohtaan.
Anna surun olla se kuuluu asiaan, mutta koita kääntää kokemus positiiviseksi, ajattele niitä kaikkia ihania tunteita jotka olet kokenut.
Ja unelmoi siitä hetkestä kun löydät jonkun joka ne sinulta vastaanottaa ja tarjoa omiaan sinulle.
Elämä voittaa!
Ahdistaminen on aina huono. Viha - en osaa sanoa. Jos se toinen ei ole kokenut mitään ihania tunteita, oikeastaan sinä olet saanut enemmän kuin hän. Hän on kenties saanut vain ahdistusta ja vihaa ja huonon kokemuksen. Sori, mutta tämä on yksi näkökulma.
Ihan hyvä näkökulma mutta itse "ahdistettuna" en oneksi ole kokenut kuin huonoa omaatuntoa ja surua kun olen joutunut toiselle kertomaan etten ole tarpeeksi kiinnostunut.
Onneksi niistä on aina jäänyt ystävyys suhde.