Melkein pääsitte soilesta...

Miettikääpä tätä. Suorastaan ihottelen. Joskus jopa ajattelen. Lieksalaisillekin. Kopioin ja lainaan jotain toista. Niin kuin netti mahdollisuuden antaa.

Pääkohtia pojan miehisessä kehityksessä
Seuraavassa käyn lyhyesti läpi joitakin pääkohtia pojan miehisessä normaalissa kehityksessä. Laajempi katsaus löytyy kirjastani Mieheksi ilman isää (2010 Kirjapaja, Helsinki).
Voimme samoa, että elämä - oli sitten kyse tytöstä tai pojasta - alkaa äitisuhteessamme. Äiti - tai äidin puuttuessa äidin sijainen on ensimmäinen ja tärkein ihmissuhteemme elämän ensimmäisinä kuukausina. Tämän pitäisi olla meille suhteellisen selvä asia.
Tässä symbioottisessa suhteessa luodaan maaperä perusturvallisuudelle ja suhtautumiselle itseemme ja ympäröivään maailmaan. Parhaimmillaan tämä suhde on kuin turvallinen pesä, josta sitten vähitellen lähdemme tutustumaan toisiin ihmisiin ja ympäröivään maailmaan.
Jos isä on läsnä lapsen hoidossa, hänestä tulee yllättävän varhain äidistä erillinen ihminen, johon lapsi luo oman suhteen. Suhde isää on alusta alkaen erilainen, isään ei lapsella ole samanlaista fyysiseen läheisyyteen ja ruumiillisuuteen perustuvaa symbioottista suhdetta kuin äitiin.
Ensimmäisen ikävuoden loppuvaiheessa pojan isän tärkeä tehtävä on vähitellen auttaa poikaa irrottautumaan symbioottisesta suhteestaan äitiin tarjoamalla itseään ja suhdettaan tämän kehitystehtävän palvelukseen. Amerikkalainen lapsiterapeutti James Herzog ilmaisee asian näin dramaattisesti: Is

Ihmetys lakkaa?

http://www.jotte.info/kehitysvaiheet

Hassuttakaa ajan tappiin asti itseänne; kuinka vain tahdotte olette hassuja söpöjä. Syötäviä kaikki. Medialle. Ja Jopa tyhmälle, tuhmalle, minulle. Sinulle. Itsellenne kaikkein parhaita nauravia.

Ja, jos joku pienoinen ei edellistä jaksa loppuun asti lukea, tai ajatella. avuksi hänelle ajatuksen päätelmiä, jonkun sortin pikku lainaus"Vastaus on: Sekä äiti että isäsisäistykset ja -samastukset, jotka poikaan ovat rakentuneet lapsuusvuosina. Ne ovat sitä peruskalliota, jolla voi myrskyissä seistä. Isä, isän esimerkki ja samastukset toimivat pojan kompassina, kun hän suunnistaa kohti aikuista miehuutta. Todellisuudessa läsnä oleva isä voi edelleenkin monin tavoin konkreettisestikin olla pojalleen avuksi ilman, että tämän avun vastaanottaminen uhkaisi pojan rakentuvaa itsenäisyyttä ja itsetuntoa".

Toki. Saa kysyä;)