Olen 26 vuotias nuorimies, joka 21-vuotiaana erehtyi ottamaan pikavipin ja ajautui peliriippuvuuteen. Olin ihan palkkatyössä, enkä ollut eläissäni ostanut mitään lainarahalla kuten esimerkiksi kytkypuhelinta.
Yritin sopia kaikkien yhtiöiden kanssa ennen luottotietojen menemistä, mutta pari yhtiötä ei suostunut, että maksan pienemmissä erissä velan pois. Makselin minkä pystyin palkastani, mutta jossain vaiheessa karhukirjeitä tuli vaan lisää postilaatikosta ja oli pakko luovuttaa eli antaa velkojen mennä ulosottoon ja menettää luottotiedot. Tyhmänä poikana vielä ottelin 50 euron pikavippejä, sillä periaatteella etteivät ne vaikuta loppuvelkaan mitenkään. Olin tietenkin väärässä, koska valtion oikeudenkäyntikulujen jälkeen summaan tuli yli 200 euroa kuluja.
No jatkoin työtekoa ja jopa motivoiduin myöhemmin hakemaan parempaa työtä, että saisin velat maksettua nopeammin ja olin lopettanut pelaamisen kokonaan. Ajattelin tätä ahdinkoani mahdollisuutena. Lyhentelin uudessa työssä pari vuotta ihan OK tahtiin velkoja, kunnes vaihdoin uudelleen työtä parempaan. No, uusi työpaikka peruttiin luottotietojen takia. Jäin työttömäksi.
Kolme kuukautta sitten voitin oikeudessa tämän perusteettoman työsuhteen päättämisen ja tilille kilahti hiukan yli 10K.
Asia on nyt vain niin, että elämä on täällä Suomessa potkinut niin paljon päähän että olen päättänyt jättää loput veloista maksamatta ja muuttaa pois Suomesta. Lapsena elämä lamassa kahden asunnon loukkuun jääneessä perheessä, jossa toinen vanhemmista oli alkoholisti. Siskon syöpähoidot ja perhehelvetti. Nyt nämä omat taloudelliset vaikeudet, jotka ovat potkineet päähän uudelleen ja uudelleen. Se on jännä tunne, kun luulee olevansa jo kuopan pohjalla mutta se syvenee silti kokoajan.
Elämä Suomessa on tehnyt minusta yhteiskuntakriittisen tätä maata kohtaan. En esimerkiksi ymmärrä, että miksi Suomi on ainoa maa jossa näitä pelikoneita on joka marketissa ja kioskissa. Peliriippuvuus on yksi Suomen kansansairauksista. Miksi kaikessa on monopoli? S-ryhmä ja Kesko säätelevät kauppojen hinnat. Huoltoasemayrittäjät on ajettu konkurssiin ABC:llä joka nosti hinnat takaisin heti kun oli onnistunut tehtävässään. Suomen terveydenhuoltoa aina kehutaan, vaikka asiat ovat paremmin kaikissa muissa länsimaissa paitsi Yhdysvalloissa niillä joilla ei ole vakuutusta. Miksi lastensairaaloita varten pidetään kansankeräyksiä? Jne jne jne.
Lähden vuoden vaihteessa Iso-Britanniaan aloittamaan alusta. Onhan mulla esimerkiksi vielä armeija käymättä, mutta ajattelin käydä hakemassa vapautuksen vaikka väittämällä olevani homo. Siinä vaiheessa kun olen viettänyt parhaat vuoteni helvetissä en ole valmis leikkimään sotaa. Olkoonkin suomalaisten miesten kansalaisvelvollisuus. Parempi hankkia ne vapautuspaperit niin ei tarvitse puolustusvoimiakin pakoilla.
Tottakai täältä jää kaipaamaan perhettä ja kavereita vaikka sosiaalinen elämä onkin kärsinyt viime vuosina. Velkaahan mulla ei enää ole paljoa, mutta olen jo päättänyt että en jää enää kärsimään uusista takaiskuista joita nyt tuntuu olevan tapahtunut ihan riittämiin. Jos jostain olen ylpeä niin en ole menettänyt järkeäni, enkä ole mihinkään masennuslääkkeisiin tai vastaaviin joutunut turvautumaan.
Paha on tällä hetkellä olla, saatan tulla maitojunalla takaisin. Epäilen silti.
Yritin sopia kaikkien yhtiöiden kanssa ennen luottotietojen menemistä, mutta pari yhtiötä ei suostunut, että maksan pienemmissä erissä velan pois. Makselin minkä pystyin palkastani, mutta jossain vaiheessa karhukirjeitä tuli vaan lisää postilaatikosta ja oli pakko luovuttaa eli antaa velkojen mennä ulosottoon ja menettää luottotiedot. Tyhmänä poikana vielä ottelin 50 euron pikavippejä, sillä periaatteella etteivät ne vaikuta loppuvelkaan mitenkään. Olin tietenkin väärässä, koska valtion oikeudenkäyntikulujen jälkeen summaan tuli yli 200 euroa kuluja.
No jatkoin työtekoa ja jopa motivoiduin myöhemmin hakemaan parempaa työtä, että saisin velat maksettua nopeammin ja olin lopettanut pelaamisen kokonaan. Ajattelin tätä ahdinkoani mahdollisuutena. Lyhentelin uudessa työssä pari vuotta ihan OK tahtiin velkoja, kunnes vaihdoin uudelleen työtä parempaan. No, uusi työpaikka peruttiin luottotietojen takia. Jäin työttömäksi.
Kolme kuukautta sitten voitin oikeudessa tämän perusteettoman työsuhteen päättämisen ja tilille kilahti hiukan yli 10K.
Asia on nyt vain niin, että elämä on täällä Suomessa potkinut niin paljon päähän että olen päättänyt jättää loput veloista maksamatta ja muuttaa pois Suomesta. Lapsena elämä lamassa kahden asunnon loukkuun jääneessä perheessä, jossa toinen vanhemmista oli alkoholisti. Siskon syöpähoidot ja perhehelvetti. Nyt nämä omat taloudelliset vaikeudet, jotka ovat potkineet päähän uudelleen ja uudelleen. Se on jännä tunne, kun luulee olevansa jo kuopan pohjalla mutta se syvenee silti kokoajan.
Elämä Suomessa on tehnyt minusta yhteiskuntakriittisen tätä maata kohtaan. En esimerkiksi ymmärrä, että miksi Suomi on ainoa maa jossa näitä pelikoneita on joka marketissa ja kioskissa. Peliriippuvuus on yksi Suomen kansansairauksista. Miksi kaikessa on monopoli? S-ryhmä ja Kesko säätelevät kauppojen hinnat. Huoltoasemayrittäjät on ajettu konkurssiin ABC:llä joka nosti hinnat takaisin heti kun oli onnistunut tehtävässään. Suomen terveydenhuoltoa aina kehutaan, vaikka asiat ovat paremmin kaikissa muissa länsimaissa paitsi Yhdysvalloissa niillä joilla ei ole vakuutusta. Miksi lastensairaaloita varten pidetään kansankeräyksiä? Jne jne jne.
Lähden vuoden vaihteessa Iso-Britanniaan aloittamaan alusta. Onhan mulla esimerkiksi vielä armeija käymättä, mutta ajattelin käydä hakemassa vapautuksen vaikka väittämällä olevani homo. Siinä vaiheessa kun olen viettänyt parhaat vuoteni helvetissä en ole valmis leikkimään sotaa. Olkoonkin suomalaisten miesten kansalaisvelvollisuus. Parempi hankkia ne vapautuspaperit niin ei tarvitse puolustusvoimiakin pakoilla.
Tottakai täältä jää kaipaamaan perhettä ja kavereita vaikka sosiaalinen elämä onkin kärsinyt viime vuosina. Velkaahan mulla ei enää ole paljoa, mutta olen jo päättänyt että en jää enää kärsimään uusista takaiskuista joita nyt tuntuu olevan tapahtunut ihan riittämiin. Jos jostain olen ylpeä niin en ole menettänyt järkeäni, enkä ole mihinkään masennuslääkkeisiin tai vastaaviin joutunut turvautumaan.
Paha on tällä hetkellä olla, saatan tulla maitojunalla takaisin. Epäilen silti.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vieraassa maassa kun aloittelet elämää niin on ihan varma että samat ongelmat tulevat sinua sinne seuraamaan. Työtä on melkein mahdoton saada ja Englanti on kallis maa. Se että olet saanut vanhalta työnantajalta kusetettua 10k (jonka joku muu joutuu kohonneina hintoina työnantajallesi maksamaan) ei sinua pitkälle vie. Maitojunalla takaisin ei ole optio vaan 100%:n fakta. Vanhat lainat odottavat täällä sinua kyllä ja armeija myös. Tuossahan nykyajan ongelma juuri on että laitetaan pää pensaaseen ja ajatellaan että kyllä se siitä. Ehdoton neuvoni on että koska nyt olet saanut pelaamisen halintaan (olen samaa mieltä noista peleistä) maksat kaikki velkasi pois ja menet armeijaan. Yhteiskunta maksaa vuokrasi armeijan aikana ja kun pääset sieltä pois niin uutterasti töitä hakemaan ja uuden elämän alkuun.
"olen päättänyt jättää loput veloista maksamatta"
"mutta ajattelin käydä hakemassa vapautuksen vaikka väittämällä olevani homo"
"Olkoonkin suomalaisten miesten kansalaisvelvollisuus"
Sinun on ihan turha toivoa kykeneväsi aloittamaan uutta elämää. Tuollaisella perusepärehellisellä asenteella vaikeudet löytävät sinut taas. Kyse ei ole maailman epäoikeudenmukaisuudesta vaan siitä, että sinä saat mitä tilaat.
"Elämä Suomessa on tehnyt minusta yhteiskuntakriittisen tätä maata kohtaan."
No niinpä. Syy on tietysti muissa, eikä sinussa. Et edes tautiasi ymmärrä ja kuvittelet voivasi parantua siitä jossakin muualla.
"Lähden vuoden vaihteessa Iso-Britanniaan aloittamaan alusta."
Outo valinta, etenkin kun arvostelet Suomen julkista terveydenhuoltoa. Anna kun arvaan, mitään muuta vierasta kieltä et osaa edes auttavasti kuin englantia, ja sinua ei huolita Jenkkeihin tai Australiaan. Siinä sinun valintasi tausta.
"Jos jostain olen ylpeä niin en ole menettänyt järkeäni,"
Eipä sinun kannata rehellisyydelläsi, suoraselkäisyydelläsi ja miehekkyydelläsi ylpeilläkään.
Nämä ihmiset, jotka vastailevat sinulle, eivät ilmeisesti omaa empatiakykyä tipan vertaa. Haloo ihmiset?!! Tiedän omasta kokemuksesta alkoholistin perheessä eläneenä, että on suuri ihme, ettei pää ole hajonnut tai sortunut siihen samaan itsekin. Jostain olen voimia löytänyt, sillä en ole itse sortunut samaan ja pääkin toimii ilman lääkitystä. Lisäksi aloittajalla on ollut vielä vakavaa sairastelua perheessä, joten ymmärrän täysin, mitä he ovat joutuneet kokemaan. Paljon voimia ja jaksamisia aloittajalle. Älä välitä muiden herjauksista. Hienoa, että olet järjissäsi ja koet, että haluat aloittaa elämän uudelleen jossain muualla. Uskon, että pystyt siihen! :)
"Jostain olen voimia löytänyt, sillä en ole itse sortunut samaan ja pääkin toimii ilman lääkitystä. Lisäksi aloittajalla on ollut vielä vakavaa sairastelua perheessä, joten ymmärrän täysin, mitä he ovat joutuneet kokemaan."
Ammennetaan kaikki voimaa epärehellisyydestä ja vastuuttomuudesta! Kaikki yhdessä nyt! Jeeeee!!
"Onhan mulla esimerkiksi vielä armeija käymättä, mutta ajattelin käydä hakemassa vapautuksen vaikka väittämällä olevani homo."
Homous ei ole peruste armaijasta vapautukselle. Useimmat homot käyvät armeijan siinä missä heterotkin.