Rakkaus ei häpäise itseä ja toista. Oikea rakkaus ohjaa eksyneen pois väärästä, suuntaan joka kantaa. Se ei vie ihmistä syvempiin ongelmiin. Muu rakkauden nimiin hehkuttaminen on harhaa.
Rakkautta, ei harhaa
Rakasta oikein
18470
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Olen samaa mieltä. Rakastamalleen ihmiselle ei tahdo mitään pahaa, vaan päinvastoin rakkaus on tie kohti mielenrauhaa ja eheyttä. Rakkaus antaa tilaa ja vapauttaa.
Tuolla ikäväpalstalla on usein kyse jostain aivan muusta kuin rakkaudesta, tekee pahaa koko paikka nykyään. Ehkä voisit laittaa tuon viestisi sinne myös, olisi varmaan hyvä muistutus ihmisille. Minä en enää siellä jaksa edes käydä, kun ahdistaa koko paikka.
Aloittaja, kirjoitit tosiasioita.
Oma näkemykseni on lisäksi, että parisuhteessa molempien tulee sitoutua olemaan toisillensa ykkösihmisiä, sillä muutoin naisesta ja miehestä tulee vain kämppiksiä. Se on vaativaa, mutta myös antoisaa. Siinä oppii itsestään ja toisesta jatkuvasti uusia asioita. Tällaisessa suhteessa on neljä korvaa, neljä silmää, kaksi suuta jne. Silloin molemmat ovat vahvempia.
Rakkaus ei ole valtapeliä, se ei alista toista missään olosuhteissa.
Kerran alistetusta saattaa tulla alistajalleen kova pala.
Rakkaus ei häpäise
Rakkaus ei kiusaa
Rakkaus pitää aina toisen puolia
Rakkaus on vaikka vain yksi hyvä sana.
Ei mene aina niin vaikka siihen ilus pyrkimys.
syyttömiin, ei me tiedetä kuka täällä on kokematon ja kuka ei. kumma taipumus joillain hyökkiä aina kauneimpien ja parhaimpien kimppuun, se monesti ihmetyttää.
Sulla ei tietenkään mene koskaan niin, koska olet niin kypsymätön ihminen.
kyrpiintynyttä sakkia täälä.
häpäissytkään, en alistanut, en nöyryyttänyt. Ajattelin hyvin laajasti miltä hänestä mahdollisesti tuntuu. Tunsin häntä kohtaan empatiaa, suojelunhalua, lämpöä, sympatiaa, siis kaiken muun ohessa. Olisin pitänyt hänen puoliaan. Sain takaisin jotain ihan muuta.
'En koskaan'
Noin voi käydä. Tuttua usealle jossakin ihmissuhteessa. Minä pääsin tasapainoon päätettyäni, että annan toiselle yhtä paljon kuin häneltä saan. Tätä käytän jokaisessa ihmissuhteessani. Tuo periaate kirkastaa aivoni näkemään ihmissuhteita selkeämmin.
Ei noin! Vaan
minä kun satun rakastamaan väärin. No höh!
Miten voi rakastaa väärin?
p.s. omistaminen ei oo rakkautta, mutta väärin
Joskus sitä saattaa sortua kuvitelmiin rakkaudessa,
mutta kyllä ne kuvitelmat yleensä pian haihtuu, jos ei niihin saa
mitään vastakaikua.
Joskus voi olla hyvä pitää tiukasti kiinni todellisuudesta ja vetää
raja siihen, mikä on totta ja mikä ei. Tosin siinä epätodellisuudessakin
voi joskus tuntea rakkauden tai tunteiden olevan läsnä ja joskus taas
ei. Mutta parempi pitää tosiasioista kiinni, niin säästyypähän monelta
jossittelulta ja epävarmuudelta.
Ihminen, joka täällä vetäytyy kasvottomuuden ja tuntemattomuuden taakse ja kirjoittaa rakkaudesta, voi olla sisällään ihan jotain muuta. Pitää muistaa, että se rakkaus, jonka kokee, on itseasiassa omassa itsessä. Ihminen, joka ei oikeassa elämässä lähesty tunteidensa kohdetta, mutta kiusaa häntä tällaisilla viesteillä, repii tuota kohdettaan hajalle, mikäli kohdehenkilön tunteet ovat aitoja. Kaunista?
Tai "kohde" repii itse itseään hajalle, kun kuvittelee palstaviestien liittyvän itseensä. Oikeassa elämässä kaivattu henkilö ei lähesty kohdetta, koska se ei ole hänen tunteidensa kohde, eikä henkilö kirjoita sille myöskään palstoilla, kohde vain kuvittelee niin ja kokee luuloihinsa perustuvan vihan oikeutetuksi.
Kukaan ei halua toistaa tehtyjä virheitä.
Virheitä ne ovat olleet, jos ne ovat satuttaneet sinua.
Itse kyllä yritän oppia virheistä, joita on tehnyt.
Toisaalta sen syvemmälle niihin asioihin ei ehkä halua
mennä, koska se on kuin suolaa kaataisi laarikaupalla haavoihin.