Hei. Itse olen kärsinyt masennuksesta jo pidemmän aikaa, tosin asumallani pienellä paikkakunnalla siihen ei mitään tehoavaa apua ole koskaan saanut. Tänä keväänä minun oli tarkoitus valmistua ylioppilaaksi ja hakea toiselle paikkakunnalle yliopistoon opiskelemaan. En kuitenkaan päässytkään ylioppilaaksi (enpä tietenkään...) ja pääsykokeetkaan eivät ole menneet mitenkään erityisen hyvin, että jatkopaikasta tuskin on toivoakaan. Ja jos ei ole edes yo niin mahdotontahan se melkein on.
Nykyisellä paikkakunnallani joudun tällä hetkellä elämään sossurahoilla, ja tuolla sosiaalitoimistossa ei muuta tehdäkään kuin väkisin yritetään pakottaa töihin, kaikki mielenterveysjutut sivuutetaan samantien ja päälle vielä melkein vittuilua. Sama meno työkkärissä, josta en sieltäkään mitään tukea saa. Töihin vaan vaikka väkisin, ihan sama vaikkei kestäisikään olla siellä. Kerran työkokeilussa niin kävikin kun mut väkisin tungettiin sellaiseen ja sairauslomaanhan se päättyi. No kiitokseksi sain karenssin siitä sitten.
Nykyisellä paikkakunnalla eläminen onkin täyttä helvettiä ja siksi haluaisinkin muuttaa pois. Mutta työttömänä asunnon löytäminen on niin työlästä, että en tiedä jaksaako yrittää. Ja kun opiskelupaikkaakaan ei näemmä heru, menee toivottomaksi. Lisäksi en enää yhtään jaksaisi kuunnella näiden sossutanttojen kyykytyksiä, joten olen alkanut miettimään jo työkyvyttömyyseläkkeelle pääsyä edes joksikin aikaa. Edes siksi aikaa että pääsis näistä paikallisista paskapäistä eroon.
Että mitenkäs tässä tilanteessa kannattaisi nyt edetä, oma jaksaminen mennyt helvetin huonoksi. Ja yhtään ei enää jaksaisi kuunnella tätä sossun/työkkärin häikäilemätöntä työpropagandaa, eivät nämä virkailijat edes kuuntele mitä niille sanoo.
Nykyisellä paikkakunnallani joudun tällä hetkellä elämään sossurahoilla, ja tuolla sosiaalitoimistossa ei muuta tehdäkään kuin väkisin yritetään pakottaa töihin, kaikki mielenterveysjutut sivuutetaan samantien ja päälle vielä melkein vittuilua. Sama meno työkkärissä, josta en sieltäkään mitään tukea saa. Töihin vaan vaikka väkisin, ihan sama vaikkei kestäisikään olla siellä. Kerran työkokeilussa niin kävikin kun mut väkisin tungettiin sellaiseen ja sairauslomaanhan se päättyi. No kiitokseksi sain karenssin siitä sitten.
Nykyisellä paikkakunnalla eläminen onkin täyttä helvettiä ja siksi haluaisinkin muuttaa pois. Mutta työttömänä asunnon löytäminen on niin työlästä, että en tiedä jaksaako yrittää. Ja kun opiskelupaikkaakaan ei näemmä heru, menee toivottomaksi. Lisäksi en enää yhtään jaksaisi kuunnella näiden sossutanttojen kyykytyksiä, joten olen alkanut miettimään jo työkyvyttömyyseläkkeelle pääsyä edes joksikin aikaa. Edes siksi aikaa että pääsis näistä paikallisista paskapäistä eroon.
Että mitenkäs tässä tilanteessa kannattaisi nyt edetä, oma jaksaminen mennyt helvetin huonoksi. Ja yhtään ei enää jaksaisi kuunnella tätä sossun/työkkärin häikäilemätöntä työpropagandaa, eivät nämä virkailijat edes kuuntele mitä niille sanoo.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.