Heippa
josko täältä sattuisi löytyisi löytymään joku lentolupakirjan omaava ...
Mikä on todennäköisyys selvitä pienkoneella kovasta ukkospilvestä ja mitä siellä käytännössä tapahtuu?
Kone ainakin heittelee kovasti, se johtuu varmaan ilmavirtauksista vai? Entä jos salama iskee koneeseen voiko mittarit pimentyä?
Mitä jos ohjaaja sammuttaa sähköt, pystyykö jäljelle jääneistä mittareista tyyliin kompassi jne enää pitäään konetta suorassa jonkun taskulampun valosssa tyyliin ? Jos oletetaan että kuskin puolella on kokenut ansiolentäjä ?
Kertokaas
Pienkoneella kovaan ukkosmyrskyyn, henki pois vai ?
josefin1
7
407
Vastaukset
- Nuorena aloittanut
Riippuu vähän siitä, että mitä pienkoneella tarkoittaa. Ultrakevyt melko varmasti tippuu jos ajaa ihan voimakkaan ja aktiivisen ukkossolun alle.
Mopocessnallakin ukkosesta todennäköisesti selviää kunhan siinä on mittarilentovarustus ja osaava lentäjä. Kokemus on kuitenkin koneen painosta rippuen skaalalla karmiva - hemmetin epämiellyttävä (kevyemmästä raskaampaan), ihan johtuen ukkossolujen sisäisistä todella rajuista vuorottain nousevista ja laskevista ilmanvirtauksista.
Mittaristoon ei ukkonen oleellisesti vaikuta, ainakaan jos puhutaan yksi tai kaksimoottorisista mäntä- ja potkuriturbiinikoneista. Magneettikompassi ei tarvitse sähköä mihinkään muuhun kuin valaistukseen. Sama koskee hyrräkompassia ja keinohorisonttia jotka toimivat moottorin/eiden tuottamalla alipaineella. Korkeusmittari, nopeusmittari ja variometri taas ovat mekaanisia ilmanpainetta ja sen eroja mittaavia laitteita. Kaarto-/kallistusmittari maan vetovoimaa ja kiihtyvyysvoimia toiminnassaan. Sen sijaan radiolaitteistoon kuuluvat suunnistusvälineet tarvitsevat sähköä, kuten tietenkin yhteysradiotkin ja transponderi (toisiotutkavastain), mutta ilman niitäkin sen ukkosrintaman läpi pääsee.
Eli todella epätoivottava tilanne, mutta ei se konetta pudota.- cnimbus
Kaartomittari on yleensä sähköinen.
- Kauan sitten
Selviäähän siitä, olin 6-vuotiaana faijan Arrowilla kun lennettiin jostain syystä ukkospilveen jota ei pitänyt ollakaan, yöllä.
Olen ollut faijan kanssa myös Navajolla myrskyssä rahtia lentämässä, kokemus ei ollut verrattavissa tohon pikkupulkkaan Arrowiin, mä tunsin monia jotka on tulleet ukkospilvestä alas .. syöksykierteellä varmaan :( ,juurikin jollain nelipaikkaisella vehkeellä.
Sanotaanko vaikka että lentopelko jäi, josta aikuisiällä olen päässyt eroon mutta edelleen yölennoilla liikennekoneilla jos on turbulenssia niin kroppa muistaa ... alkaa paniikki iskeä.
Minä muistan vaan että huusin suoraa huutoa, kun olin niin pieni.. Heittelehti ja pomppi, jokapuolella rytisi. Olin ihan varma että henki lähtee. Faijan mukaan ei ollut vaarallista :) eihän noi pilotit mitään tunnusta tietenkään, ainakaan omille lapsille.
Olen minä pienkoneissa ollut senkin jälkeen, yöllä en tosin menisi, enkä sellaisen kyytiin jolla ei ole IFR kelppareita tai jos on mutta tunteja vähän. Ehkä en menisi ollenkaan jos tarkemmin mietin :) - ask23
Ennemmin rakeet huolestuttais (ja muu ukkospilven pyörittämä tavara) kuin salamat.
http://www.turvallisuustutkinta.fi/fi/index/tutkintaselostukset/ilmailuonnettomuuksientutkinta/tutkintaselostuksetvuosittain/ilmailu2001/b52001lraekuurovauriohelsinginlansipuolella21.7.2001.html - Pilotti^^
Pystyy lentämään, ei mitään probleemaa. Muistaa vaan pitää ikkunat kiinni ettei kastu.
Silloin aikoinaan, kun kävin lentokurssia, n. 45 vuotta sitten (C172), ukkospilvi muodostui sopivasti kentän lähelle. Kun kysyin opettajalta ukkospilvessä lentämisestä, hän sanoi, että käydään kokeilemassa. Jos joskus joudun sellaiseen, niin tietäisin millaista se on.
Ja kyllähän kone tärisikin melkoisesti niissä pyörteissä, eikä näkyvyyttä ollut ollenkaan. Eikä se loppujen lopuksi ollut edes pelottavaa. Jännä kokemus vain.
Sateessa ei muutenkaan näe eteen, vaan havainnointi ja lentäminen tapatuu sivu- ja takaikkunasta katsellen. Ellei sitten lennä yö VRF:ää tai mittarilentoa.- Peter T
Arkistojen kätköistä löysin yhden artikkelin jossa hiukan sivutaan tätä aihetta. OH-PRT Piper Lance alla.
"Oli pitkä legi luvassa. Vastatuulessa. Edessä viipale Tsekkiä, Slovakiaa, Itävaltaa ja Sloveniaa. Illaksi Venetsiaan, joka oli sopivasti Italian reunalla siinä reitin varrella. Samoja polkuja oli toki tallattu aiemminkin erilaisilla koneilla, joten mitään erityisen mieliin painuvaa ei pitänyt olla odotettavissa.
Kerrankos sitä ihminen erehtyy.
Nousimme rauhallista cruise climb-vauhtia lentopinnalle 100. Näkyvyyttä riitti Keski-Euroopan autereessa pitkälle. Pilvet alkoivat kuitenkin vähitellen lisääntyä kun Itävalta alkoi lähestyä. Pilvien topit alkoivat nousta ja lopulta lensimme harmaassa massassa. Joka alkoi muuten olla selvästi kuoppaista.
Koneessamme oli äskettäin asennettu ”salainen ase” Stormscope, jonka oli määrä haistaa ja näyttää ukkoset. Se oli kytketty Sandel EHSI-näyttöön, ja sen oli tarkoitus esittää sähköpurkauksia (joita myös salamaksi kutsutaan) kuvaavia -merkkejä navigointinäytöllä.
Radiossa alkoi kuulua enemmän ja enemmän lennonjohdolle osoitettuja pyyntöjä ”Request 15 degrees to left to avoid …” Muistelin kaiholla lentämiäni koneita, joissa oli oikea säätutka.
Piru pääsi irti Itävallan ilmatilassa. Se varmaan asuu siellä jossakin Sollenaun VOR:in tienoilla. Ja oli hyvin hereillä ja äkäinen. Lensimme pilvessä. Stormscope piirteli muutamia rasteja jonnekin reittiviivamme sivuun. Ei siis pitänyt olla hätää. Mutta olipa sellainen tulla. Äkkiä maailmamme alkoi muuttua enemmän lilan väriseksi hämäräksi. Sitten iski turbulenssi. Seuraavaksi infernaalinen vesisade. Joka muuttui rakeiksi. Variometri näytti ykskaks ainakin 2000 jalkaa minuutissa ylöspäin. Olisittepa nähneet korkeusmittarin viisarien villin liikkeen ….
Sellaisessa tilanteessa tietysti tekisi mieli työntää nokkaa alaspäin. Vaan enpä työntänyt. Nopeusmittarin neula oli jo valmiiksi keltaisen alueen reunamilla. Arvostan kovin sitä, että lentämästäni koneesta ei irtoa osia kesken lennon. Niin kuin esimerkiksi siipiä. Siispä tehot taakse; moottori tyhjäkäynnille ja ilmoitus lennonjohdolle, että huhhahhei, kone vie miestä eikä mies konetta. Wienin aluelennonjohto kirjoitti avoimen shekin. ”OH-PRT, you are cleared to divert to any direction. Free altitude. Report when clear of thunderstorm”.
Se ei ollut hauskaa. Ei se kyllä näyttänyt olevan matkustajastakaan hauskaa. Ensi kerran näin ilmeessä jo hiukan hämmästystä, ”mitä ihmettä nyt tapahtuu…???”
Mietin, että pitäisikö nauraa. Nauru kun pidentää ikää.
Ukkonen loppui aikanaan, pilvet madaltuivat ja loppumatka meni siinä tavallisessa Slovenian autereessa. Venetsia tuli autereen seasta näkyviin illan hämärtyessä. Lance osui maahan oltuaan ilmassa 3 h ja 50 minuuttia.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ootko nainen noin mustis musta
Onhan se toki imartelevaa kun olet kaunis ja kaikkea muutakin, mutta ehkä vähän kummallista, kun ei varsinaisesti olla t897259- 353841
- 453440
Kauan säkin jaksoit
Minun perässä juosta. Kunnes pahoitit mielen. Kuinka monta anteeksipyyntöä olet vailla? 🧐402572- 2092453
- 412382
- 1232276
Miksi kaipaat
Ja olet elämässäni vielä kaiken tämän jälkeen? Eikö kaikki ole jo selvää välillämme?292179Mietin tässä T....
Oletko jo kesälomalla.?Keli on ihanaa, ja sinä nautit veneilystä.... Edelleen käyt mielessä.... En ole unohtanut sinua..241898- 411864