Mitä se on jos kerta toisensa jälkeen toinen ajattelee aivan samoin ja kun jokainen kerta keskustelu tuntuu mukavammalta? Molemmista.
Samoin ajatteleva nainen
ajatuksenvoima
121804
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Vastaavanlaisesta aiheesta keskusteltiin aiemminkin
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000011&posting=22000000004863882
Harmi, että ihmisiä, joista noin voi sanoa, on todella harvassa. Kun sellaisen tapaa, tulee jotenkin epätodellinen olo. Kuin katsoisi itseään peilistä, unessa.
olen tavannut jo hänet. olimme erilaisia, mutta samanlaisia.. sitä on aika vaikea selittää, elämäntilanteet oli vain hankalat, joten ei siitä tullut mitään. tai tulihan siitä kova ikävä ja kaipaus. nyt emme voi olla missään yhteydessä toisiimme, vaikka asumme samassa kaupungissa. välillä tulee jännä tunne, että hän on jossain lähettyvillä. en tosin ole nähnyt häntä kesän jälkeen, olen kuitenkin melko varma että vielä törmäämme jossain merkeissä. älä tyydy ihan hyvään, vaan vaadi parasta:)
ystävyyttä ja (harvemmin) toista sukupuolta kohtaan ihastumista ja halua tavata usein
..se on. Tuntuu kuin pyörtyisi tai vatsa kääntyisi nurinpäin. Kokemuksesta puhun.
Voiko tällainen olla täysin yksipuolinen tunne?
Että keskustelu on voimia antavaa, inspiroivaa ja mahtavaa, mutta vain toisesta.
Ja että toisen seura tuntuu hyvältä, jo pelkkä läsnäolo, siitä saa energiaa ja potkua - mutta vain toisesta.
Mitä mieltä olette?
Jostain joskus kuulin, että meissä ihmisissä on jonkinlaisia energiakenttiä tai energiavoimavaroja, joita ihmiset kaikenlaisilla kivalla, luovilla tms. tekemisellä tankkaavat käyttöönsä. Tuota energiaa, jolla ihminen porskuttaa päivästä toiseen, mitä se nyt sitten onkaan, voi myös jotenkin tankata toisesta ihmisestä. Joillakin ihmisillä on kuulemma hyvä kyky ns. luovuttaa energiaansa toisten tarpeisiin ja vastaavasti toiset aivan kuin imisivät energiaa itseensä.
Tuollainen teoria voisi olla todellakin järkevä selitys ihmissuhteille ja kohtaamisille, jotka tuntuvat todellakin henkisesti kaikki mehut puristavilta.
Luulen, että molemmat latautuvat.
Ei kun siinä voi olla kyse just siitä, että vain toinen luovuttaa energiaa toiselle. Kaikilla ihmisillä ei ole keinoja kerätä tarvittavia voimavaroja ympärillä olevasta elämästään ns.imemättä puuttuvaa energiamääräänsä ihmisistä.
On tietty paljon ihmissuhteita, joissa tuota energiavirtaus on kaksisuuntaista, jolloin molemmat ns. ammentavat voimaa toisistaan. Sitä vartenhan tavallaan ihmissuhteet myös on. ja esimerkiksi äkillisissä tilanteissa, joissa yksilö kohtaa ikävää tms. lähimmäinenhän paras tuki ja turva toiselle ihmiselle on.
Ole onnellinen jos olet löytänyt sellaisen :-)!
niin tosiaan on. sais vaan pidettyä.
Sielunkumppanit ovat liian arvokkaita hukattaviksi. Kauniista ystävyydestä voi vielä bonuksena kehittyä jotain muutakin ;o).
Minä ainakin pelkään tekeväni virheen ja karkoittavani toisen. Joskus olen liian tunkeileva, valitettavasti. Vaikka en pyrikään rikkomaan mitään.