Missä määrin terapeutille voi kertoa itsetuhoisista ajatuksista? Olen ymmärtänyt että terapeutin vaitiolovelvollisuus loppuu jossain kohtaa, mutta tämä raja on minulle epäselvä.
Itsemurha-ajatuksista puhuminen terapeutille
lisbe1
132668
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jos puhut psykiatrian poliklinikalla, että sinulla on itsetuhoisia ajatuksia ja -suunnitelmia, niin noista suunnitelmien myöntämisestä ja kertomisesta saattaa joutua pakkohoitoon, näin olen käsittänyt. Yksityisen terapeutin kohdalla en tiedä missä se raja menee, mutta tietysti, jos suoranaisesti uhkaat itsesti lopettaa, niin ehkä se terapeutti johonkin päivystävään psykiatriin saattaa olla yhteydessä.
Kerroin tänään hoitavalle lääkärilleni (psykiatrian erikoislääkäri) että välillä päähäni vain tulee "ääni" ja ajatuksia esim. parvekkeelta tai talolta hyppäämisestä sekä viiltelystä tai lääkkeiden yliannostuksesta. Sain hyvän neuvon: "jos hyppää jalat edellä,ei välttämättä kuole". Resepti käteen ja hyvää päivänjatkoa. Ei ne mihinkään pakkohoitoon laita :)
Riippuu lääkäristä.
Ole varovainen kenelle kerrot mikäli et halua pakkohoitoon. Jos käyt yksityisellä terapeutilla ei hänellä pitäisi olla valtuuksia pakkohoitoon määräämiseen. Julkisella puolella saattaa tilanne olla hyvin toisenlainen ja sinua saatetaan rangaista rehellisyydestäsi. Suomessa ymmärtääkseni on niin, että ainoastaan psykiatreilla on valta määrätä ihmisiä sinne sun tänne, mutta terapeuttihan voi hakea mahdollisesti paikalle psykiatrin sinun tahtomattasi, joka kirjoittaa sitten rangaistuslähetteen.
Yksityinen psykiatrikaan ei toistaiseksi voi määrätä asiakastaan pakkohoitoon, mutta tulevaisuudessa tämä saattaa muuttua niin kaheliksi, että maksettuasi yli 100 euron käyntimaksun yksityisellä psykiatrilla hän saattaa määrätä sinut tahtosivaistaisesti pakkohoitoon, miten älytöntä eikö?
No..olehan huoleti. Aloittaja saa tappaa itsensä heti hengenpelastamiseen pyrkivän mahdollisen "rangaistushoidon" jälkeen.
Taputatko sitten käsiäsi?
Kuka on älytön?
Kukaan ei ole minnekään yhteydessä ilman, että keskustelee kanssasi.
Itsemurha-ajatuksia on joskus useimmilla potilailla. Ei niistä "pakkohoitoon" joudu. Jos niin olisi, niin pyöröovi viuhuisi aika tiuhaa. Ajatuksista keskustellaan.
Jos terapeutti on varma, että potilas on juuri nyt kuolemanvaarassa hän voi ottaa yhteyttä hoitavaan psykiatriin keskusteltuaan asiasta potilaan kanssa.
En menisi puhumaan edes mitään sinne suuntaan etäisesti viittaavaa.
Jos puhut, poliisi tulee hakemaan sinut kotoa piipaa-autolla ja joudut putkaan, vaikket edes käytä alkoholia tai muita päihteitä. Sieltä sinut viedään pakolla terveyskeskuksen päivystykseen, vaikka olet kertonut, että sinulla on toimiva työterveyshuolto yksityisellä lääkäriasemalla. Jossa odotat käytävällä tuntikausia. Jonka jälkeen lääkäri ottaa sinut vastaan, juttelee hetken ja sanoo että ei ymmärrä tilannetta, sinähän olet täysjärkinen ja terve ja mene kotiosi siitä. Jonka jälken saat poliisiasemalta kiinniottoilmoituksen, jossa lukee mm. "päihtynyt", vaikka olet kertonut, ettet käytä alkoholia lainkaan.
Tämä on koettu juttu ja olen kertonut tämän muuallakin.
No, vähän nyt tuota realismia mukaan kuvioihin. Olen itse puhunut avoimesti kahden psykiatrini (kunnan) kanssa itsariajatuksista, yritykistä jne. Psykiatri on suoraan kysynyt että pärjäänkö vai haluanko tulla sairaalaan pariksi päiväksi tarkkailtavaksi jos tilanne pahenee.
Mistään pakkohoidosta ei ole koskaan ollut puhetta. Jos sinulla on sellaisia ajatuksia niin kyllä lääkärille kannattaa kertoa. Muutenhan on aivan turha olla siellä.
Mulla on niitä itsari ajatuksia ja elämä menee päin helvettiä tuntuu et olisin loukussa kenelle kannattaisi puhua asiasta???
Sanosin vaan että viranomainen voi suomessa tehdä kaikenlaista puheitasi vääntelemällä ja kirjaamalla sinun sanomaksesi asioita mitä et ole sanonut. Viranomaiset ottaa yhteyttä toisiin viranomaisiin halutessaan vaikka ilman lupaa ja vaikka sen olisit erikseen kieltänyt. Kyllä siihen ain veruke keksitään. Minultakin aina kyselevät onko itsetuhoisia ajatuksia. Kerranvastasin kyllä hoitajalle. Seuraavalla lääkärikäynnillä olikin sitten kaksivalkotakkista miestä lääkärini lisäksi tarkkailemassa minua silmä kovana. Opiskelijoita olivat mukamas, vielä toiselta puolelta suomea. Itsetuhoisat ajatukseni olivat tietysti vaan rankkaa ryyppäämisen suunnittelua ja pääsin sieltä kotia vielä. En kehottaisi sanomaan mitään itsetuhoista jos nyt ei välttämättä halua pakkohoitoon joutua. Tai sitten vaan luottaa hyvään tuuriin.
Työterveyshuollon piirissä olevan pitää olla erityisen tarkka puheissaan, jos joutuu turvautumaan yksityislääkäriin esim. lomalla, tai viikonloppuna. Kaikki on työterveyslääkärin näytöllä ,kun menet vastaanotolle seuraavankerran. Yritin itsemurhaa unilääkkeillä, jotka työterveyslääkäri oli määrännyt. Typerä yritys, mutta olin kärsinyt pitkänaikaa unettomuudesta, joten päätin saanko nukuttua "pitkään, jos otan kaikki kerralla? En mainitse lääkkeen merkkiä enkä määrää jotka silloin nappasin ,mutta kun menin yksityislääkäriin uusimaan reseptiä , niin empä saanut. Katsoi koneelta että olet tth:kautta juuri uusinut ja saanut lääkkeen. Toisenkautta on hyvä, että systeemi pelaa ainakin lääkeasioissa. Ja onhan niin, että nykyaikana lääkärin ei tarvitse, kun avata koneelta potilaan tiedot, niin siinä on koko henkilön tervveyshistoria.
Jouduin kerran pakolla yleislääkärille mentyäni puhumaan itsetuhoisista ajatuksistani. Hän koki että olin mahdollisesti vaaraksi itselleni ja minun on mentävä psykiatrille arvioitavaksi. Entisten diagnoosimerkintöjen takia hän teki aivan liian pitkälle johdettuja olettamuksia minusta. Suutuin ja sanoin etten ole itsetuhoinen vaikka minulla onkin niitä ajatuksia. Hän pakotti minut psykiatrian päivystykseen arvioitavaksi mahdollista osastohoitoa varten. Se oli pakottamista sillä minut olisi viety sinne kuin vanki, jos en olisi lähtenyt vapaaehtoisesti. He voi soittaa vaikka poliisin hakemaan. Kun menin psykiatrille, puhuin ummet ja lammet kuinka en ole itsetuhoinen vaikka minulla on niitä ajatuksia. Jäi nöyryytetty olo.
Pääsin lähtemään ja suljettu osasto jäi välistä. Suuri osa huonosta olostani johtui suljetusta osastosta olosta olosta jossa minut oli pumpattu lääketokkuraan ja siitä kun yritin päästä näistä myrkyistä eroon joita käyttämällä olo oli perseestä ja vieroittautuessa olo oli perseestä.
Että kannattaa miettiä mitä puhuu ja kelle. Ja miettiä että minkämoista apua sieltä osastolta saakaan.
Kai se on toteuttamisen todennäköisyydestä kiinni. Jos ne arvio, että aiot toteuttaa ajatukset lähiaikoina, niin pakkohoitoa tulee.
Riippuuu toki arvion tekijästä. Mut passitti aikoinaan osastolle joku ihmeen kesätyöharjoittelija. Virnuillen kysyi "miltä nyt tuntuu", en ees tajunnu mitä se sönkkäs. Raukka taisi pitää ihmisen pakkohoitoon ilmoittamista jonkinlaisena saavutuksena tai jotain. Ihme hiippari, kuuluis varmaan itse osastolle. No, enpä ollut osastolla kauaa, kun en sinne kuulunut kuntoni puolesta. Tarinan opetus: älä kerro ajatuksista kesällä, harjoittelijat arvioivat päin mäntyä.