Itsemurha-ajatuksista puhuminen terapeutille

Jos puhut psykiatrian poliklinikalla, että sinulla on itsetuhoisia ajatuksia ja -suunnitelmia, niin noista suunnitelmien myöntämisestä ja kertomisesta saattaa joutua pakkohoitoon, näin olen käsittänyt. Yksityisen terapeutin kohdalla en tiedä missä se raja menee, mutta tietysti, jos suoranaisesti uhkaat itsesti lopettaa, niin ehkä se terapeutti johonkin päivystävään psykiatriin saattaa olla yhteydessä.

Ole varovainen kenelle kerrot mikäli et halua pakkohoitoon. Jos käyt yksityisellä terapeutilla ei hänellä pitäisi olla valtuuksia pakkohoitoon määräämiseen. Julkisella puolella saattaa tilanne olla hyvin toisenlainen ja sinua saatetaan rangaista rehellisyydestäsi. Suomessa ymmärtääkseni on niin, että ainoastaan psykiatreilla on valta määrätä ihmisiä sinne sun tänne, mutta terapeuttihan voi hakea mahdollisesti paikalle psykiatrin sinun tahtomattasi, joka kirjoittaa sitten rangaistuslähetteen.

Yksityinen psykiatrikaan ei toistaiseksi voi määrätä asiakastaan pakkohoitoon, mutta tulevaisuudessa tämä saattaa muuttua niin kaheliksi, että maksettuasi yli 100 euron käyntimaksun yksityisellä psykiatrilla hän saattaa määrätä sinut tahtosivaistaisesti pakkohoitoon, miten älytöntä eikö?

Kukaan ei ole minnekään yhteydessä ilman, että keskustelee kanssasi.

Itsemurha-ajatuksia on joskus useimmilla potilailla. Ei niistä "pakkohoitoon" joudu. Jos niin olisi, niin pyöröovi viuhuisi aika tiuhaa. Ajatuksista keskustellaan.

Jos terapeutti on varma, että potilas on juuri nyt kuolemanvaarassa hän voi ottaa yhteyttä hoitavaan psykiatriin keskusteltuaan asiasta potilaan kanssa.

No, vähän nyt tuota realismia mukaan kuvioihin. Olen itse puhunut avoimesti kahden psykiatrini (kunnan) kanssa itsariajatuksista, yritykistä jne. Psykiatri on suoraan kysynyt että pärjäänkö vai haluanko tulla sairaalaan pariksi päiväksi tarkkailtavaksi jos tilanne pahenee.

Mistään pakkohoidosta ei ole koskaan ollut puhetta. Jos sinulla on sellaisia ajatuksia niin kyllä lääkärille kannattaa kertoa. Muutenhan on aivan turha olla siellä.

Mulla on niitä itsari ajatuksia ja elämä menee päin helvettiä tuntuu et olisin loukussa kenelle kannattaisi puhua asiasta???

Sanosin vaan että viranomainen voi suomessa tehdä kaikenlaista puheitasi vääntelemällä ja kirjaamalla sinun sanomaksesi asioita mitä et ole sanonut. Viranomaiset ottaa yhteyttä toisiin viranomaisiin halutessaan vaikka ilman lupaa ja vaikka sen olisit erikseen kieltänyt. Kyllä siihen ain veruke keksitään. Minultakin aina kyselevät onko itsetuhoisia ajatuksia. Kerranvastasin kyllä hoitajalle. Seuraavalla lääkärikäynnillä olikin sitten kaksivalkotakkista miestä lääkärini lisäksi tarkkailemassa minua silmä kovana. Opiskelijoita olivat mukamas, vielä toiselta puolelta suomea. Itsetuhoisat ajatukseni olivat tietysti vaan rankkaa ryyppäämisen suunnittelua ja pääsin sieltä kotia vielä. En kehottaisi sanomaan mitään itsetuhoista jos nyt ei välttämättä halua pakkohoitoon joutua. Tai sitten vaan luottaa hyvään tuuriin.

Jouduin kerran pakolla yleislääkärille mentyäni puhumaan itsetuhoisista ajatuksistani. Hän koki että olin mahdollisesti vaaraksi itselleni ja minun on mentävä psykiatrille arvioitavaksi. Entisten diagnoosimerkintöjen takia hän teki aivan liian pitkälle johdettuja olettamuksia minusta. Suutuin ja sanoin etten ole itsetuhoinen vaikka minulla onkin niitä ajatuksia. Hän pakotti minut psykiatrian päivystykseen arvioitavaksi mahdollista osastohoitoa varten. Se oli pakottamista sillä minut olisi viety sinne kuin vanki, jos en olisi lähtenyt vapaaehtoisesti. He voi soittaa vaikka poliisin hakemaan. Kun menin psykiatrille, puhuin ummet ja lammet kuinka en ole itsetuhoinen vaikka minulla on niitä ajatuksia. Jäi nöyryytetty olo.

Pääsin lähtemään ja suljettu osasto jäi välistä. Suuri osa huonosta olostani johtui suljetusta osastosta olosta olosta jossa minut oli pumpattu lääketokkuraan ja siitä kun yritin päästä näistä myrkyistä eroon joita käyttämällä olo oli perseestä ja vieroittautuessa olo oli perseestä.
Että kannattaa miettiä mitä puhuu ja kelle. Ja miettiä että minkämoista apua sieltä osastolta saakaan.

Kai se on toteuttamisen todennäköisyydestä kiinni. Jos ne arvio, että aiot toteuttaa ajatukset lähiaikoina, niin pakkohoitoa tulee.

Riippuuu toki arvion tekijästä. Mut passitti aikoinaan osastolle joku ihmeen kesätyöharjoittelija. Virnuillen kysyi "miltä nyt tuntuu", en ees tajunnu mitä se sönkkäs. Raukka taisi pitää ihmisen pakkohoitoon ilmoittamista jonkinlaisena saavutuksena tai jotain. Ihme hiippari, kuuluis varmaan itse osastolle. No, enpä ollut osastolla kauaa, kun en sinne kuulunut kuntoni puolesta. Tarinan opetus: älä kerro ajatuksista kesällä, harjoittelijat arvioivat päin mäntyä.