Ulkomaisilta nettisivuilta lukenut seuraavaa, eräs henkilö oli ainakin kokeillut lähes kaikki mahdolliset laittomat ja lailliset vaihtoehdot läpi.
Lailliset vaihtoehdot:
Alkoholi (erittäin tehokas mutta pitkäaikainen käyttö tietysti tosi haitallista)
SSRI jokin bentso, esim. Escitalopram Actavis Xanor ,ehkä useimmiten järkevin vaihtoehto (Tämä minulla itsellä Lyrica vielä lisäksi)
Neuroleptit
Laittomat vaihtohdot:
LSD!!!!! (Haittavaikutuksena kuulemma mm. päänsärky)
Amfetamiini (Addiktoi voimakkaasti)
Kannabiksesta sanotaan, että aspergerille useimmiten vain haitallista, useimmiten vain pahentaa oloa.
Sairaalassa sain muista syistä kipuun Tramalia ja sen huomasin selvästi vähentävä oireita ja kohottavan todella voimakkaasti mielialaa. Tramal on opiaatin kaltainen lääke.
Lailliset vaihtoehdot:
Alkoholi (erittäin tehokas mutta pitkäaikainen käyttö tietysti tosi haitallista)
SSRI jokin bentso, esim. Escitalopram Actavis Xanor ,ehkä useimmiten järkevin vaihtoehto (Tämä minulla itsellä Lyrica vielä lisäksi)
Neuroleptit
Laittomat vaihtohdot:
LSD!!!!! (Haittavaikutuksena kuulemma mm. päänsärky)
Amfetamiini (Addiktoi voimakkaasti)
Kannabiksesta sanotaan, että aspergerille useimmiten vain haitallista, useimmiten vain pahentaa oloa.
Sairaalassa sain muista syistä kipuun Tramalia ja sen huomasin selvästi vähentävä oireita ja kohottavan todella voimakkaasti mielialaa. Tramal on opiaatin kaltainen lääke.
Vastaukset 15
Vanhimmat
mitä oireita? asperger ei ole sairaus. kaikki bentsot ja neuroleptit ehdottoman vaarallisia.
Esim. adhd-oirieita, pakko-oireisuutta ja ahdistuneisuutta, jotka usein tulevat aspergerin mukana. Jos mitään tuollaista ei ilmene, niin eihän sitten pidä ruveta mitään lääkkeitä syömään pelkän aspergerin vuoksi tietenkään.
Ritalin / Concerta varmaan laillisena yksi vaihtoehto myöskin.
Asperger ei ole sairaus, mutta näitä liitännäisoireita voi huomattavasti helpottaa lääkkeillä.
Itselläni bentsona Xanor, joka sekä vähentää ahdistusta että kohottaa myös mielialaa.
Neuroleptinä käytin Ketipinoria, mutta jätin pois, koska väsytti liikaa ja epäilytti myös aineen "myrkyllisyys".
Pakko-oireisuuteen (diagnosoitu ocd) ainoa oikea lääkeaine on fluoksetiini.
Asperger-diagnoosilla ei määrätä stimulantteja, ellei päädiagnoosina ole ADHD, ne jotka määräävät eivät tiedä mitä tekevät.
Xanor on kaikista koukuttavin bentso lyhyt-/nopeavaikutteisuutensa vuoksi ja siten vaarallinen, koska siitä on hyvin vaikea päästä eroon pidempään käytettynä.
Neuroleptit ovat varsinkin assille myrkkyä.
Voisiko joku itse kokenut antaa konkreettisen esimerkin sellaisesta "aspergerin mukana tulevasta pakko-oireisuudesta", jota on menestyksellisesti hoidettu jollakin psykofarmakolla? Erityisesti minua kiinnostaisi tietää, MILLÄ tavoin tuo pakko-oireisuus tulee "aspergerin mukana" sen sijaan, että olisi siitä riippumatta sen ohessa.
Joo, mutta jos ahdistuneisuus on suurta, niin onhan siihen pakko jotain lääkettä ottaa, jos ihan oikeasti pitää esim. vaativaa työtäkin tehdä niin kuin itselläni on tilanne. En voisi kuvitellakaan että olisin täysin ilman lääkkeitä. Ehkä jos en olisi työelämässä lainkaan, niin sitten voisin nähdä tuon jotenkin mahdolliseksi.
Toki bentsot eivät ole ainoa vaihtoehto, vaan myös Lyrica on tehokas.
Kyllä OCD:hen käytetään monia eri lääkkeitä ja monen eri lääkkeen yhdistelmiä myöskin.
Aspergereilla on yleisesti paljon pakonomaista ja kaavamaista toimintaa sekä ajattelussa että teoissa. Kyllä se liittyy siihen kokonaisuuteen eikä ole siitä irrallinen. Mutta milloin pakonomaisuus on niin vakavaa, että voidaan puhua jo pakko-oireisesta häiriöstä, niin se on sitten varmaan eri juttu. Ehkä on myös aspergereita, joilla ei ole juuri minkäänlaisia pakkotoimintoja, onhan se hyvin mahdollista.
Mutta varsinainen ocd on muistaakseni n. 25%:lla aspergereista, osuus on huomattavan korkea jos verrataan ocd-tapauksiin koko väestössä.
"Aspergereilla on yleisesti paljon pakonomaista ja kaavamaista toimintaa sekä ajattelussa että teoissa."
Noin lienee, mutta on eri juttu sellainen ITSEÄ ahdistava pakonomaisuus, josta haluaa eroon, ja joka voidaan lukea pakko-oireiseksi häiriöksi. Olisin halunnut konkreettisen esimerkin joltakulta, joka on tällaisen itse kokenut ja lääkkeen avulla päässyt siitä eroon. Ehkä ketään sellaista ei sitten ole ainakaan tällä palstalla aktiivisesti lukemassa?
Kysy Aspergerinfosta, etköhän saa omakohtaisiin kokemuksiin perustuvan asianmukaisen vastauksen.
Onko aloitusviestin tarkoituksena saada lääkeyliherkät asperger-henkilöt käyttämään lääkkeitä, joita käyttämällä heidän toimintakykynsä alenee ja pahimmassa tapauksessa henkilö joutuu lääkekoukkuun loppuelämäkseen tai saa hengenvaarallisia sivuoireita Sekö oli aloittajan tarkoitus? Varokaa!
Ei ollut tarkoitus saada ketään käyttämään mitään. Jostain syystä suomalaisilla nettisivuilla on vain hirveän vähän keskustelua lääkityksestä liitttyen aspergerin liitännäisoireisiin, toisin kuin monilla ulkomaisilla nettisivuilla on. Varsinkin amerikkalaisilta sivuilta aiheesta löytyy paljon keskustelua.
Jos ei koe itse kärsivänsä mistään pakko-oireisuudesta, ahdistuneisuudesta tai adhd:sta, niin ei tietenkään kannata ruveta käyttämään yhtään mitään.
Itse en voisi kuvitellakaan olevani nykyisessä työpaikassani ilman lääkitystä, hermot menisi viikossa ilman lääkitystä. Työ vaatii erittäin tarkkaa keskittymistä ja melko vaativien tietoteknisten ongelmien selvittelyä. Jos en olisi työelämässä ollenkaan, voisin vaikka kokeillakin lääkkeetöntä elämää ja harrastaa joka päivä liikuntaa 2-3 tuntia vastapainoksi.
Pidän vakavasti varteenotettavana riskinä, että aspergerin pää saattaa pahasti seota sopimattomasta lääkkeestä, ja mikä sitten avuksi ?
Vaarana on joutua psykiatriseen sairaalaan tahtomattaan, missä tätä ei ymmärretä sekä saada vielä tuhdimpia lääkityksiä. Tosin minua nykyisin ymmärretään,koska olen käynyt luennoimassa aiheesta useasti ja pyytänyt sairauskertomuksiini lisättävän kohdan, jossa ehdottomasti kielletään kaikki neuroleptit tietyistä syistä.
Mikä avuksi? - Mieti sitä. Googlettaakin voit tarvittaessa.
En aikoinaan tiennyt, että myös fyysisen sairauden hoidossa on olemassa tällainen riski, mutta niinpä näyttää olevan monien fyysisten sairauksien lääkkeissä haittavaikutusluetteloissa vaikka minälaisia hermostollisia ja psyykkisiäkin sivuvaikutuksia. Ja siitä se voikin sitten tulla elämän ensimmäinen kokemus pään sekavuudesta. Tuntuu hirvittävän epäreilulle sellainen kokemus.
Yksi esimerkki voisi olla lidokaiini, vai kuinka? ;-) Kun on tarpeen tehdä jokin kirurginen operaatio nenässä ja suoritetaan paikallispuudutus lidokaiinisuihkeella, olisi kai visusti pidätettävä hengitystä ja varottava vetämästä lidokaiinia keuhkoihin. Muussa tapauksessa saattaa seurauksena olla mitä kummallimpia kokemuksia. VAI?