Tämä varmaan kuuluisi tuonne vauvakuume palstalle, mutta kysyn nyt yleisesti teidän äitien mielipidettä.
Eli minä ja mieheni haluaisimme toisen lapsen, esikoinen on pian 3 vuotta.
Minua kuitenkin pelottaa se raskaana oleminen (ei synnytys).
Olin koko raskauden ajan todella väsynyt siis niin väsynyt, että makasin monesti koko päivän jos vain oli mahdollista. Tämän seurauksena todennäköisesti olin myös hyvin alakuloinen sekä väsynyt. Lapsivettä oli myös liikaa, mikä teki olosta todella tukalan jo rv 30 eteenpäin...
Kaikki raskaudethan ovat erilaisia, mutta pelkään että mentäisiin saman kaavan mukaan. Nyt en voisi makoilla kun olisi esikoinen kuitenkin hoidettavana, miten uskallan vai kannattaako jättää toinen lapsi hankkimatta?
Se vielä mietityttää, varmaan ihan hölmö asia.
Miten esikoinen suhtautuu uuteen perheenjäseneen?
Meidän lapsi on kovin herkkä ja aika kiinni minussa, miten hän ymmärtää että minun pitää huolehtia myös vauvasta? Miten muilla mennyt?
Myös isovanhemmat ovat lapsellemme kaikki kaikessa, miten hän senkin kestää että esim mummilla on toinenkin rakas lapsenlapsi?
Nämä ovat varmaan ihan hassuja ja tyhmiä ajatuksia, mutta kaikki mietityttää..
Pitäisiköhän vielä odottaa vai jättää tämä lisääntyminen yhteen lapseen?
Ehkä en olekkaan valmis enää uuteen raskauteen kun ajattelen tälläisiä ja pelkään koko raskautta.
Aina kyllä ollaan kahdesta haaveiltu
Eli minä ja mieheni haluaisimme toisen lapsen, esikoinen on pian 3 vuotta.
Minua kuitenkin pelottaa se raskaana oleminen (ei synnytys).
Olin koko raskauden ajan todella väsynyt siis niin väsynyt, että makasin monesti koko päivän jos vain oli mahdollista. Tämän seurauksena todennäköisesti olin myös hyvin alakuloinen sekä väsynyt. Lapsivettä oli myös liikaa, mikä teki olosta todella tukalan jo rv 30 eteenpäin...
Kaikki raskaudethan ovat erilaisia, mutta pelkään että mentäisiin saman kaavan mukaan. Nyt en voisi makoilla kun olisi esikoinen kuitenkin hoidettavana, miten uskallan vai kannattaako jättää toinen lapsi hankkimatta?
Se vielä mietityttää, varmaan ihan hölmö asia.
Miten esikoinen suhtautuu uuteen perheenjäseneen?
Meidän lapsi on kovin herkkä ja aika kiinni minussa, miten hän ymmärtää että minun pitää huolehtia myös vauvasta? Miten muilla mennyt?
Myös isovanhemmat ovat lapsellemme kaikki kaikessa, miten hän senkin kestää että esim mummilla on toinenkin rakas lapsenlapsi?
Nämä ovat varmaan ihan hassuja ja tyhmiä ajatuksia, mutta kaikki mietityttää..
Pitäisiköhän vielä odottaa vai jättää tämä lisääntyminen yhteen lapseen?
Ehkä en olekkaan valmis enää uuteen raskauteen kun ajattelen tälläisiä ja pelkään koko raskautta.
Aina kyllä ollaan kahdesta haaveiltu
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minä olen onnellinen, että saimme toisen lapsen, vaikka koliikin jälkeen pelkäsin uutta rallia sillä saralla. Toisellakin lapsella oli koliikki, mutta se aika oli kuitenkin NIIIN lyhyt verrattuna siihen kaikkeen onneen mitä nämä kaksi on meille antaneet.
Toki sitä oli väsynyt alkuraskaudessa ja se tuntui kamalalle yrittää jaksaa esikoisen kanssa. Miehen työn vuoksi kun olen tosi paljon lapsen kanssa kaksin. Mutta sinnillä jaksaa, silmät ristissäkin.
Kun iltaisin katsoo noita 2,5v ja 5v viikareita, kuinka ne telmii keskenään ja halailevat tai puolustavat pihalla toisiaan, jos joku kiusaa, silloin tietää, että tuo meidänkin herkkä ja äidin perässä kulkenut esikoinen rakastaa tuota sisarustaan täydestä sydämestä. Eikä nämä muksut kyllä osaa mummun rakkaudesta olla toisilleen kateellisia.
PS: Raskautta suunnitellessahan sitä elää ne ihan turhatkin pelot läpi, ei kannata säikähtää!
Minä sain nostelukiellun raskauden aikana ja lapsivettäkin oli valtava määrä ja olo oli tosi kauhea ja tukala ja ennestään kaksi lasta. Olin sairaslomalla muistaakseni jo kaksi kuukautta ennen äitiyslomaa tukalan olon ja kohdun ongelmien takia. Ei siinä muuta voinut kuin kertoa nuoremmalle, että en saa nostaa häntä ja jos tuli tilanne, että olisi pitänyt kantaa, niin piti odottaa miestä kotiin tai pyytää isompaa sisarusta avuksi.
Mustasukkaisuutta on kaikilla sisaruksilla, se on normaalia jossain määrin. Kyllä se lapsi oppii, että vauva menee syliin ykkösenä, koska on täysin avuton jne...vaikka tietty pitää hyväksyä myös ne mustasukkaisuuskohtaukset...ei niitä varmaan voi välttää...mutta ei pelätäkään. Sitä se elämä on, että aina ei voi olla ykkönen. Kyllä meillä ainakin sisaruksilla riittää rakkautta vauvalle, vaikka välillä mustasukkaisuus saattaa leimahtaakin...mutta vauvaa kohtelevat aina hyvin ja mustasukkaisuus näytetään hienosti vauvaa vaarantamatta.
Sellanen ajatus tuli mulle heti mieleen, että teillä elää tuo kohta 3v juuri nyt aivan hurjan nopean kehityksen aikaa.. Meillä on tyttö nyt 3v6kk ja puoli vuotta sitten pikkukakkonen tuntui ihan mahdottomalta ajatukselta. MUTTA! viimeisen puolen vuoden - vuoden aikana tyttö on kehittynyt aivan hurjasti (puheen kehitys, itsenäistyminen useissa päivittäisisssä toimissa, hurja psyykkinen irtaantuminen äidin vauvasta isoksi tytöksi (mm perhepedistä omaan sänkyyn) jne.
Jos haaveilette toisesta lapsesta, niin minusta se haave pitäisi toteuttaa, muten voi surettaa myöhemmin. 3 vuotta on hyvä ikäväli lapsille, isompi on jo aika helppo ja hänet voi ottaa vauvan hoitoon, ja kuitenkin aikanaan leikkivät keskenään. (kokemusta on) Kaikki raskaudet ovat erilaisia eikä ongelmat välttämättä toistu. Jos toistuu, ajattele että se on kuitenkin ohimenevä vaihe.
Lapsi ei välttämättä ole mustasukkainen, kun hänellekin muistetaan antaa aikaa ja hänet otetaan mukaan vauvan hoitoon. Ei pidä sanoa aina että hän on jo "niin iso", vaan voisi antaa hänenkin olla pieni ja sylitettävä välillä. Isovanhempia voisi pyytää antamaan isommalle lapselle erityisesti huomiota. lapsi ymmärtää kyllä sen että sisaruskin on vanhemmille ja isovanhemmille rakas, eikä se rakkaus ole häneltä pois.
Lapsen henkiselle kehitykselle on hyväksi että hän ei ole vanhemmille ja isovanhemmille ainoa rakkauden kohde, ja että hän jo lapsena oppii jakamaan sekä rakkautta että muutakin sisarusten kanssa. Kehittyy luottamus siihen että häntä rakastetaan vaikka perheessä rakastetaan muitakin, ja se on hyvä pohja myös myöhemmille ihmissuhteille.