Niin yksinäisyyteen ,mutta siihen kyllä monesta syitä ja eri tilanteita. Tajusin itse ,että olen vuosia pitkään yksinäisyyteen ja enkä tiedä ketkä oikeasti kavereitani. Yleensähän he aika pinnallisia minulle ja en mahda sille mitään. Pinnallisten pohjalta voi mennä kestää, joka syntyy ystävyyssuhteita tai kaveruussuhteita eli 2, 5 tai 10 vuoden päästä. En enää jaksa odottaa ja aivan turhauttunut. Emme ole ainoita ihmisiä ja pitäisi vain selviää elämässä. Olen jo myös ulkopuolinen sekä yksinäinen vaikka kokeilin ja yritin kaikkea tuloksetta. Huomasin myös ,että minä ja kaverini myös facebookissa mutta meillä jo muutamaan ihmisiin tutustunut 2 vuoden ajan. Kaverilleni saanut heidät FB kaverikseen ja minulle selvästi ei haluttu tai ei tulla kaverikseni. En minä ymmärtänyt lainkaan. Kokeilin FB viestillä ihan kuulumisia ,mutta ettei kukaan halunnut vastata. Okei sitten lopetin yrittämästä ja en enää uudestaan. Kyllästyin jo kaikkeen ja ihmisistä. Menetin jo luottamusta ihmisistä ja enkä voi enää uskoisi asiaan. Emme koskaan ollut kavereiden kanssa rupatella tai viettää yhdessä. Ei minulla suurin osiin heidän puhelinnumeroita. Mitähän oikein ihmiset kuvittelee ja ajattelee. Kutenkin harrastan yksin , hengailla yksin , nukun , liikuntaa ja tuhlata aikaa netissä.
Mielummin elän yksinäisyydessä ja paljon yksinoloa. Minulla muutamaa ystävää ja se riittää. Alan jo väsymään kun ei siinä mitään järkeä ,että miksi jatkaisi yrittämästä. Näen kyllä ,että he ihmiset aika mukavia mutta toiset asiat eivät. Minun on pakko joskus unohtaa heidät ja voi ehkä olla ,että en muistaisi enää heistä joku. Ei he välittäisi tai ajattelisi minusta ,että jos muuttaisin muualle. En minä tarvitse kertoa heille.
Työelämään on minulle mukava kyllä kun saisin rahaa ,mutta ihmisistä viis. Olen työtön kyllä ja opiskelu on minulle mukavampaa ja työelämään voi olla vaikea.
Ihmisten seurassa kun olen aika melkein aina hiljainen ja vaikea aloittaa jotain. Siinä ongelma onkin ,että päässäni aivan tyhjää usein ,ettei mitään sanottavaksi. Kerron aina isosiskolleni ongelmista ja meillä aina vuorottellen puhua. Mitä tulee kavereille niin en ala mitään enempää kerrottavaksi ja eikä henkilökohtaisia asiat. En luota ihmisiin enää kuin "moi mitä kuuluu".
Olin aikuiskoulutuksessa ollut ,että koulun jälkeen aina kotiin ja he olivat vuoden jälkeen halunnut seuraakseni. Se oli ihan kivaa pitää seuraa ,mutta ei minulla oikein toiminut aina. Hehän vain opiskelukavereita joka liittyy opiskeluun. Tekisi mieli muuttaa jonnekin pieneen kylään ,että etten tarvitsisi muuta ja ihmisistä miettimättä.
Siis taidan olla heille tuttava ehkä 90 prosenttia ja ei he tiedä minusta enempää sekä nimeäni.
Todella harmittaa tähän tilanteeseen tai maailmaan.En halua enää omia lapsia enkä hankkia. Uusiin ihmisiin tutustuminen on minusta aika hitaampi ja voi mennä kestää kauemmin.
Mielummin elän yksinäisyydessä ja paljon yksinoloa. Minulla muutamaa ystävää ja se riittää. Alan jo väsymään kun ei siinä mitään järkeä ,että miksi jatkaisi yrittämästä. Näen kyllä ,että he ihmiset aika mukavia mutta toiset asiat eivät. Minun on pakko joskus unohtaa heidät ja voi ehkä olla ,että en muistaisi enää heistä joku. Ei he välittäisi tai ajattelisi minusta ,että jos muuttaisin muualle. En minä tarvitse kertoa heille.
Työelämään on minulle mukava kyllä kun saisin rahaa ,mutta ihmisistä viis. Olen työtön kyllä ja opiskelu on minulle mukavampaa ja työelämään voi olla vaikea.
Ihmisten seurassa kun olen aika melkein aina hiljainen ja vaikea aloittaa jotain. Siinä ongelma onkin ,että päässäni aivan tyhjää usein ,ettei mitään sanottavaksi. Kerron aina isosiskolleni ongelmista ja meillä aina vuorottellen puhua. Mitä tulee kavereille niin en ala mitään enempää kerrottavaksi ja eikä henkilökohtaisia asiat. En luota ihmisiin enää kuin "moi mitä kuuluu".
Olin aikuiskoulutuksessa ollut ,että koulun jälkeen aina kotiin ja he olivat vuoden jälkeen halunnut seuraakseni. Se oli ihan kivaa pitää seuraa ,mutta ei minulla oikein toiminut aina. Hehän vain opiskelukavereita joka liittyy opiskeluun. Tekisi mieli muuttaa jonnekin pieneen kylään ,että etten tarvitsisi muuta ja ihmisistä miettimättä.
Siis taidan olla heille tuttava ehkä 90 prosenttia ja ei he tiedä minusta enempää sekä nimeäni.
Todella harmittaa tähän tilanteeseen tai maailmaan.En halua enää omia lapsia enkä hankkia. Uusiin ihmisiin tutustuminen on minusta aika hitaampi ja voi mennä kestää kauemmin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.