Esim. rasismi, ennakkoluulot ja vihamielinen asennoituminen erilaisuutta kohtaan saattavat osittain johtua kateudesta tai mustasukkaisuudesta, joka kuitenkin on inhimillinen tunne. Tässä islamilainen kannanotto kateuteen ja mustasukkaisuuteen ja näiden tunteiden hallintaan ja hillitsemiseen.
KATEUS JA MUSTASUKKAISUUS
Muhammed Hadimin kirjasta Ethics of Islam
referoiden suomentanut Kawthar
Kateus (hasad) tarkoittaa tätä: kateellinen ihminen toivoo, että hänen kadehtimansa ihminen menettäisi Allahilta saamansa lahjat ja siunauksen. Kateutta ei ole halu saada itselle samanlaista hyvää. Uskovalle on jopa tarpeellista (wajib) tuntea tällaista ”positiivista kateutta” hyvää, hurskasta muslimia kohtaan; maallisesta hyvästä kilpaileminen taas on lievästi epäsuotavaa (tanzih al-makruh). Jos joku tuntee kateutta (hasad) sydämessään, mutta on siitä pahoillaan eikä haluaisi olla kateellinen, hän ei tee syntiä, sillä mieleen pulpahtavat tunteet, muistot ja ajatukset eivät ole ihmisen kontrolloitavissa. Jos ihminen ei sure, paheksu tai kadu kateellisia impulssejaan, hän syyllistyy kateuden syntiin. Syntiä lisää, jos ihminen pukee kateutensa sanoiksi ja teoiksi. Profeetta Muhammed (SAAS) sanoi: ”Ihmiset eivät kykene vapautumaan kolmesta asiasta: su-izan, tayara ja hasad. Kun ihminen ajattelee pahaa toisesta (su-izan), hänen ei pitäisi toimia huonon käsityksensä johdattamana. Hänen tulee toimia pahoista enteistä välittämättä ja Allahiin luottaen (tawakkul). Hänen ei tule koskaan aiheuttaa vahinkoa sille, jota kadehtii.” (Tayara merkitsee uskoa enteisiin.) Kateuden piston tunteminen ei siis ole kiellettyä, mutta tunteen hyväksyminen ja sen valtaan jättäytyminen on.
Hengellisessä sydämessä esiintyvät ajatukset voidaan jakaa viiteen kategoriaan. Ensimmäiseen kuuluvat nopeasti välähtävät ajatukset, joilla ei ole voimaa viipyä mielessä vaan tulevat karkotetuiksi. Toisessa kategoriassa olevat ajatukset viipyvät hetken verran. Kolmannen kategorian ajatukset saavat sydämen punnitsemaan: toteutanko sen vai en? Neljänteen kategoriaan kuuluvat ne ajatukset, joita sydän päättää seurata. Viidennen kategorian ajatuksiin sydän sitoutuu voimallisesti. Enkelit eivät kirjaa ylös kolmea ensimmäistä kategoriaa. Jos 4. kategorian ajatus on hyvä, se merkitään ylös hyvänä työnä. Jos ajatus on paha, mutta sydän luopuu sen toteuttamisesta, tämä kirjataan hyväksi työksi. Jos viidennen kategorian ajatus on paha, mutta sydän luopuu sen toteuttamisesta, tämä kirjataan hyväksi työksi. Jos viidennen kategorian ajatus on paha ja ihminen toimii sen mukaisesti, hänelle merkitään yksi synti; jollei ajatusta toteuteta, se annetaan anteeksi. Profeetta (SAAS) sanoi: ”Sydämeen juolahtavat pahat ajatukset annetaan anteeksi, jollei niiden mukaan toimita ja ne pidetään salassa.”
Kateus syö palvontatöistä kertyviä ansioita. Profeetta (SAAS) sanoi: ”Varokaa kateutta. Tietäkää, että kateus tuhoaa uskonnollisia ansioita kuin tuli puuta.” Kateellinen juoruilee ja puhuu pahaa kadehtimastaan ihmisestä, hyökkää tämän persoonaa ja omaisuutta vastaan. Kateellisen ansiot otetaan pois ja annetaan sille, jota hän on loukannut. Hänet, joka tekee hyviä töitä, palkitaan niistä kymmenkertaisesti, mutta kateuden synti voi tuhota ansioista yhdeksän kymmenesosaa. Profeetta (SAAS) sanoi: ”Aiempia uskovia vaivasi kaksi hengellistä sairautta, jotka piinaavat myös minun seuraajiani (umma); kateus ja leikkaaminen. Leikkaamisella en tarkoita hiustenajoa, vaan sitä, miten he leikkasivat uskontonsa juuresta lähtien ja hävittivät sen kokonaan. Vannon teille, että kukaan ei koskaan pääse Paratiisiin ilman uskoa. Jollette rakasta toisianne, ette voi saavuttaa uskoa. Ja pystyäksenne rakastamaan toisianne teidän täytyy tervehtiä toisianne (salam) usein.” Hän sanoi myös: ”Muslimissa on hyvyyttä, mutta alkaessaan kadehtia hän menettää kaiken hyvyytensä.” Sekä: ”Kateelliset ja ne, jotka harrastavat namimaa ja kahanaa, eivät ole minun kanssani.” Namima on toisen sanojen eteenpäin puhumista fitnan ja epäsovun luomiseksi uskovien keskuudessa. Kahanat tarkoittaa ”selvännäköä” ja ennustelua. Tämän hadithin mukaan kadehtijat eivät voi odottaa Profeetan rukoilevan ja vetoavan puolestaan Tuomion päivänä.
Kadehtiminen ei vaikuta Allahin säätämään kohtalon kulkuun. Kateellinen ihminen murehtii ja vaivaa itseään tarpeettomasti, Hadra Muawiya (RA) sanoi pojalleen: ”Varo kateutta, sillä kateutesi vauriot näkyvät omalla kohdallasi nopeammin ja voimakkaampina kuin kadehtimassasi.” Sufyan al-Sawri (RA) sanoi, että kateellisen mieli ei ole selkeä. Kukaan kateellinen ei saavuta janoamaansa eikä muiden kunnioitusta. Kateus rasittaa hänen hermostoaan ja lyhentää elinikäänsä. Kateuden kohteelle ei itse kateuden tunteesta koidu haittaa, mutta Allah kehottaa meitä silti suojautumaan kateellisen aiheuttamalta pahalta (sharr). Kateellisen ihmisen tulee etsiä parannusta osoittamalla nöyryyttä kateutensa kohteelle, rukoilemalla tämän puolesta ja toivomalla tämän siunausten lisääntyvän, antamalla tälle lahjoja, puhumalla tästä hyvää ja kehottamalla tätä edelleen hyvään ja oikeamielisyyteen.
Neuvojen antaminen, nasiha, on kateuden vastakohta ja parannuskeino. Se kumpuaa toiveesta, että hyvällä siunattu ihminen säilyttäisi ja kartuttaisi siunauksiaan tässä ja tulevassa maailmassa, jotta hän voisi niiden avulla tehdä hyviä töitä. Muslimien on välttämätöntä (wajib) kehottaa toisiaan hyvään: uskonnon sääntöjen ja kieltojen opiskeluun ja noudattamiseen, toisten rakastamiseen ja kunnioittamiseen ja auttamiseen, opilliseen puhtauteen ja vilpittömyyteen sekä kärsivällisyyteen koettelemuksissa. Profeetta (SAAS) sanoi: ”Se, joka kehottaa toista hyvään, saa tämän hyvistä töistä yhtä suuren palkkion kuin jos olisi itse ne tehnyt.” Sekä: ”Muslimilla, joka rukoilee itselleen siunausta pyytämättä samaa veljelleen, ei voida katsoa olevan uskoa.” Ja: ”Uskonnon perusta on neuvojen antaminen.” Ja: ”Ne, jotka eivät auta muslimeja ja työskentele heidän onnensa ja hyvinvointinsa eteen, eivät kuulu heihin.”
Jos uskova havaitsee toisen muslimin omaavan tai omistavan asioita tai ominaisuuksia, jotka tietää uskonnolle vahingollisiksi (kuten esimerkiksi keimaileva käytös ja asu), ja toivoo tämän menettävän tai luopuvan noista asioista, kyseessä ei ole kateus (hasad). Jos muslimi toivoo niiden, jotka käyttävät uskonnollista tietoaan maallisen menestyksen tavoitteluun, menettävän tietonsa, hän ei ole kateellinen. Jos muslimi toivoo vaurauden ehtymistä niille, jotka käyttävät omaisuuttaan kiellettyihin asioihin ja islamin heikentämiseen, hänen sydämessään tällöin vaikuttava tunne ei ole kateus (hasad) vaan ”mustasukkaisuus Allahin tähden”, uskonnollinen ghayra, jota selitetään seuraavassa.
Ihmiset sekoittavat usein virheellisesti keskenään kaksi käsitettä hasad ja ghayra, jotka parhaiten voidaan suomentaa kateudeksi (hasad) ja mustasukkaisuudeksi (ghayra). Jälkimmäistä kuvaa mm. hadith: ”Ghayraa tuntee Allah uskovaa ja uskova Allahia kohtaan” ja hadith qudsi: (Allah sanoo:) ”Oi Aadamin jälkeläiset! Loin teidät itseäni varten ja kaiken muun loin käytettäväksenne. Teille luomani asiat älkööt saako teitä unohtamaan, mitä varten teidät on luotu.” Sekä: ”Minä loin teidät itseäni varten. Älkää keskittykö muihin asioihin! Älkää huolehtiko; minä pidän teistä huolen!” Kun profeetta Joosef (Yusuf, AS) pyysi erästä miestä mainitsemaan itsestään hallitsijalle, Allah antoi ghayransa tähden hänen joutua vuosikausiksi vankeuteen. Myös profeetta Abrahamin (Ibrahim, AS) ilo poikansa Ismailin syntymän johdosta herätti Allahissa ghayran, minkä vuoksi Abraham määrättiin uhraamaan Ismail (AS). Allahin ghayra tarkoittaa, että Hän ei suostu jakamaan oikeuttaan meidän ihmisten yli kenenkään toisen kanssa. Samasta syystä Hän ei hyväksy ihmisten syntisiä tekoja. Ihmisten velvollisuus ei ole tyydyttää omia mielihalujaan, vaan täyttää velvollisuutensa Allahia kohtaan täyttämällä Hänen käskynsä ja pidättäytymällä kielletystä. Synti rikkoo sitä oikeutta vastaan, joka Allahilla on ylitsemme. Uskova tuntee ghayraa itseään kohtaan: jos hän tekee syntiä, hänen sydämensä pamppailee tietäessään, että näin liataan pahalla Allahin asumus, so. ihmissydän. Ansarien johtaja Sa’d bin Ubada kysyi Allahin lähettiläältä (SAAS): ”Oi rasulullah! Jos tapaan vaimoni vuoteesta vieraan kanssa, voinko surmata hänet heti, neljää todistajaa hakematta?” Profeetta (SAAS) vastasi: ”Et totisesti voi surmata häntä.” Sa’d jatkoi, ettei varmaankaan pystyisi kestämään häpeän ja mustasukkaisuuden tunnettaan, vaan haluaisi tappaa vaimonsa välittömästi. Silloin rasulullah kääntyi sanoen: ”Oi ihmiset! Olette kuulleet johtajanne puheen. Hän on hyvin ghayur. Minä olen sitä enemmän kuin hän, ja Allah ta’la on paljon enemmän ghayur kuin minä.” Tällä Profeetta (SAAS) tarkoitti, ettei Sa’din ollut sopivaa ylittää islamin lakeja mustasukkaisuutensa tähden vaan hankkia rikokselle vaadittavat silminnäkijät, sillä Allahkaan ei kiirehdi rankaisemaan meitä välittömästi.
KATEUS JA MUSTASUKKAISUUS
Muhammed Hadimin kirjasta Ethics of Islam
referoiden suomentanut Kawthar
Kateus (hasad) tarkoittaa tätä: kateellinen ihminen toivoo, että hänen kadehtimansa ihminen menettäisi Allahilta saamansa lahjat ja siunauksen. Kateutta ei ole halu saada itselle samanlaista hyvää. Uskovalle on jopa tarpeellista (wajib) tuntea tällaista ”positiivista kateutta” hyvää, hurskasta muslimia kohtaan; maallisesta hyvästä kilpaileminen taas on lievästi epäsuotavaa (tanzih al-makruh). Jos joku tuntee kateutta (hasad) sydämessään, mutta on siitä pahoillaan eikä haluaisi olla kateellinen, hän ei tee syntiä, sillä mieleen pulpahtavat tunteet, muistot ja ajatukset eivät ole ihmisen kontrolloitavissa. Jos ihminen ei sure, paheksu tai kadu kateellisia impulssejaan, hän syyllistyy kateuden syntiin. Syntiä lisää, jos ihminen pukee kateutensa sanoiksi ja teoiksi. Profeetta Muhammed (SAAS) sanoi: ”Ihmiset eivät kykene vapautumaan kolmesta asiasta: su-izan, tayara ja hasad. Kun ihminen ajattelee pahaa toisesta (su-izan), hänen ei pitäisi toimia huonon käsityksensä johdattamana. Hänen tulee toimia pahoista enteistä välittämättä ja Allahiin luottaen (tawakkul). Hänen ei tule koskaan aiheuttaa vahinkoa sille, jota kadehtii.” (Tayara merkitsee uskoa enteisiin.) Kateuden piston tunteminen ei siis ole kiellettyä, mutta tunteen hyväksyminen ja sen valtaan jättäytyminen on.
Hengellisessä sydämessä esiintyvät ajatukset voidaan jakaa viiteen kategoriaan. Ensimmäiseen kuuluvat nopeasti välähtävät ajatukset, joilla ei ole voimaa viipyä mielessä vaan tulevat karkotetuiksi. Toisessa kategoriassa olevat ajatukset viipyvät hetken verran. Kolmannen kategorian ajatukset saavat sydämen punnitsemaan: toteutanko sen vai en? Neljänteen kategoriaan kuuluvat ne ajatukset, joita sydän päättää seurata. Viidennen kategorian ajatuksiin sydän sitoutuu voimallisesti. Enkelit eivät kirjaa ylös kolmea ensimmäistä kategoriaa. Jos 4. kategorian ajatus on hyvä, se merkitään ylös hyvänä työnä. Jos ajatus on paha, mutta sydän luopuu sen toteuttamisesta, tämä kirjataan hyväksi työksi. Jos viidennen kategorian ajatus on paha, mutta sydän luopuu sen toteuttamisesta, tämä kirjataan hyväksi työksi. Jos viidennen kategorian ajatus on paha ja ihminen toimii sen mukaisesti, hänelle merkitään yksi synti; jollei ajatusta toteuteta, se annetaan anteeksi. Profeetta (SAAS) sanoi: ”Sydämeen juolahtavat pahat ajatukset annetaan anteeksi, jollei niiden mukaan toimita ja ne pidetään salassa.”
Kateus syö palvontatöistä kertyviä ansioita. Profeetta (SAAS) sanoi: ”Varokaa kateutta. Tietäkää, että kateus tuhoaa uskonnollisia ansioita kuin tuli puuta.” Kateellinen juoruilee ja puhuu pahaa kadehtimastaan ihmisestä, hyökkää tämän persoonaa ja omaisuutta vastaan. Kateellisen ansiot otetaan pois ja annetaan sille, jota hän on loukannut. Hänet, joka tekee hyviä töitä, palkitaan niistä kymmenkertaisesti, mutta kateuden synti voi tuhota ansioista yhdeksän kymmenesosaa. Profeetta (SAAS) sanoi: ”Aiempia uskovia vaivasi kaksi hengellistä sairautta, jotka piinaavat myös minun seuraajiani (umma); kateus ja leikkaaminen. Leikkaamisella en tarkoita hiustenajoa, vaan sitä, miten he leikkasivat uskontonsa juuresta lähtien ja hävittivät sen kokonaan. Vannon teille, että kukaan ei koskaan pääse Paratiisiin ilman uskoa. Jollette rakasta toisianne, ette voi saavuttaa uskoa. Ja pystyäksenne rakastamaan toisianne teidän täytyy tervehtiä toisianne (salam) usein.” Hän sanoi myös: ”Muslimissa on hyvyyttä, mutta alkaessaan kadehtia hän menettää kaiken hyvyytensä.” Sekä: ”Kateelliset ja ne, jotka harrastavat namimaa ja kahanaa, eivät ole minun kanssani.” Namima on toisen sanojen eteenpäin puhumista fitnan ja epäsovun luomiseksi uskovien keskuudessa. Kahanat tarkoittaa ”selvännäköä” ja ennustelua. Tämän hadithin mukaan kadehtijat eivät voi odottaa Profeetan rukoilevan ja vetoavan puolestaan Tuomion päivänä.
Kadehtiminen ei vaikuta Allahin säätämään kohtalon kulkuun. Kateellinen ihminen murehtii ja vaivaa itseään tarpeettomasti, Hadra Muawiya (RA) sanoi pojalleen: ”Varo kateutta, sillä kateutesi vauriot näkyvät omalla kohdallasi nopeammin ja voimakkaampina kuin kadehtimassasi.” Sufyan al-Sawri (RA) sanoi, että kateellisen mieli ei ole selkeä. Kukaan kateellinen ei saavuta janoamaansa eikä muiden kunnioitusta. Kateus rasittaa hänen hermostoaan ja lyhentää elinikäänsä. Kateuden kohteelle ei itse kateuden tunteesta koidu haittaa, mutta Allah kehottaa meitä silti suojautumaan kateellisen aiheuttamalta pahalta (sharr). Kateellisen ihmisen tulee etsiä parannusta osoittamalla nöyryyttä kateutensa kohteelle, rukoilemalla tämän puolesta ja toivomalla tämän siunausten lisääntyvän, antamalla tälle lahjoja, puhumalla tästä hyvää ja kehottamalla tätä edelleen hyvään ja oikeamielisyyteen.
Neuvojen antaminen, nasiha, on kateuden vastakohta ja parannuskeino. Se kumpuaa toiveesta, että hyvällä siunattu ihminen säilyttäisi ja kartuttaisi siunauksiaan tässä ja tulevassa maailmassa, jotta hän voisi niiden avulla tehdä hyviä töitä. Muslimien on välttämätöntä (wajib) kehottaa toisiaan hyvään: uskonnon sääntöjen ja kieltojen opiskeluun ja noudattamiseen, toisten rakastamiseen ja kunnioittamiseen ja auttamiseen, opilliseen puhtauteen ja vilpittömyyteen sekä kärsivällisyyteen koettelemuksissa. Profeetta (SAAS) sanoi: ”Se, joka kehottaa toista hyvään, saa tämän hyvistä töistä yhtä suuren palkkion kuin jos olisi itse ne tehnyt.” Sekä: ”Muslimilla, joka rukoilee itselleen siunausta pyytämättä samaa veljelleen, ei voida katsoa olevan uskoa.” Ja: ”Uskonnon perusta on neuvojen antaminen.” Ja: ”Ne, jotka eivät auta muslimeja ja työskentele heidän onnensa ja hyvinvointinsa eteen, eivät kuulu heihin.”
Jos uskova havaitsee toisen muslimin omaavan tai omistavan asioita tai ominaisuuksia, jotka tietää uskonnolle vahingollisiksi (kuten esimerkiksi keimaileva käytös ja asu), ja toivoo tämän menettävän tai luopuvan noista asioista, kyseessä ei ole kateus (hasad). Jos muslimi toivoo niiden, jotka käyttävät uskonnollista tietoaan maallisen menestyksen tavoitteluun, menettävän tietonsa, hän ei ole kateellinen. Jos muslimi toivoo vaurauden ehtymistä niille, jotka käyttävät omaisuuttaan kiellettyihin asioihin ja islamin heikentämiseen, hänen sydämessään tällöin vaikuttava tunne ei ole kateus (hasad) vaan ”mustasukkaisuus Allahin tähden”, uskonnollinen ghayra, jota selitetään seuraavassa.
Ihmiset sekoittavat usein virheellisesti keskenään kaksi käsitettä hasad ja ghayra, jotka parhaiten voidaan suomentaa kateudeksi (hasad) ja mustasukkaisuudeksi (ghayra). Jälkimmäistä kuvaa mm. hadith: ”Ghayraa tuntee Allah uskovaa ja uskova Allahia kohtaan” ja hadith qudsi: (Allah sanoo:) ”Oi Aadamin jälkeläiset! Loin teidät itseäni varten ja kaiken muun loin käytettäväksenne. Teille luomani asiat älkööt saako teitä unohtamaan, mitä varten teidät on luotu.” Sekä: ”Minä loin teidät itseäni varten. Älkää keskittykö muihin asioihin! Älkää huolehtiko; minä pidän teistä huolen!” Kun profeetta Joosef (Yusuf, AS) pyysi erästä miestä mainitsemaan itsestään hallitsijalle, Allah antoi ghayransa tähden hänen joutua vuosikausiksi vankeuteen. Myös profeetta Abrahamin (Ibrahim, AS) ilo poikansa Ismailin syntymän johdosta herätti Allahissa ghayran, minkä vuoksi Abraham määrättiin uhraamaan Ismail (AS). Allahin ghayra tarkoittaa, että Hän ei suostu jakamaan oikeuttaan meidän ihmisten yli kenenkään toisen kanssa. Samasta syystä Hän ei hyväksy ihmisten syntisiä tekoja. Ihmisten velvollisuus ei ole tyydyttää omia mielihalujaan, vaan täyttää velvollisuutensa Allahia kohtaan täyttämällä Hänen käskynsä ja pidättäytymällä kielletystä. Synti rikkoo sitä oikeutta vastaan, joka Allahilla on ylitsemme. Uskova tuntee ghayraa itseään kohtaan: jos hän tekee syntiä, hänen sydämensä pamppailee tietäessään, että näin liataan pahalla Allahin asumus, so. ihmissydän. Ansarien johtaja Sa’d bin Ubada kysyi Allahin lähettiläältä (SAAS): ”Oi rasulullah! Jos tapaan vaimoni vuoteesta vieraan kanssa, voinko surmata hänet heti, neljää todistajaa hakematta?” Profeetta (SAAS) vastasi: ”Et totisesti voi surmata häntä.” Sa’d jatkoi, ettei varmaankaan pystyisi kestämään häpeän ja mustasukkaisuuden tunnettaan, vaan haluaisi tappaa vaimonsa välittömästi. Silloin rasulullah kääntyi sanoen: ”Oi ihmiset! Olette kuulleet johtajanne puheen. Hän on hyvin ghayur. Minä olen sitä enemmän kuin hän, ja Allah ta’la on paljon enemmän ghayur kuin minä.” Tällä Profeetta (SAAS) tarkoitti, ettei Sa’din ollut sopivaa ylittää islamin lakeja mustasukkaisuutensa tähden vaan hankkia rikokselle vaadittavat silminnäkijät, sillä Allahkaan ei kiirehdi rankaisemaan meitä välittömästi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.