Happomatka ja stressi

Aiotko narkkailla itsellesi skitsofrenian? LSD-trippi on siihen hyvä konsti.

No pitipäs sattua. Itselläni oli oikeastaan samantyyppinen tausta.

Kaverit järjestivät minut tripille hieman yllättäen pikkujoulujuhlissa. Sanoivat että miksi et juo lasista ja minä ajattelin että miksipä ei. Sitten sanoivat että sulla taitaa olla aika vahvat juomat ja tämän jälkeen olinkin jo tripillä. Sitä epäselvää tilaa kesti jonkin aikaa kunnes pää tavallaan selveni mutta en ymmärtänyt mistä oli kyse. Sitten kaverit sanoivat että minulla on skitsofrenia ja alkoivat kiusata minua henkisesti monin eri keinoin. He pitivät minua täysin pilkkanaan. En kuitenkaan mennyt pakokauhuun tai alkanut riehumaan. Sanoin vain heille että viimeistelkää minun työpaikkakiusaaminen kun sitä haluatte. Jonkinlainen uhrautuvuuden skeema ohjasi käytöstäni ja toisen posken kääntäminen. Koin voimakasta hengellistä yhteyttä Jumalaan ja tiesin selviäväni vaikka kaverit sanoivatkin etten voi päästä pois. Heillä oli tavoitteena huumaamalla saada minut mm. sortumaan rikoksiin.

Se oli erittäin vahva ja jännä huumautunut tila joka teki hirvittävän varmaksi ja vahvaksi huolimatta muiden minuun kohdistamasta paineesta. Matka ei olisi ollut hirveän tuskainen, ahdistava ja pelottava mutta sitten kaverit tekivät siitä sellaisen fyysisellä väkivallalla. Aivotärähdykset yhdistettynä trippiin oli todella huono yhdistelmä. Kun en silloinkaan suostunut osallistumaan yhden tuttavan pahoinpitelyyn niin he sanoivat että he laittavat sen tapahtumaan. Pääni kolhittiin pariin kertaan todella pahasti, keskisormestani viillettiin pala pois aiheuttaen äärimmäistä kipua ja sitten jouduin paetessani vielä tuntemattoman takaa-ajajan hakkaamaksi. Silti käänsin vain toista poskea enkä tarttunut väkivaltaan itse. Selvisin mutta shokkitila, kiduttamisen aiheuttama henkinen trauma pelkoineen ja päähän kohdistuneet iskut aiheuttivat minulle psykoosin tyyppistä reagointia mutta toisaalta tripilläkin saattoi olla siinä osuus.

tuskin mitään huumetta/päihdetä kannattaa masentuneena käyttää. änkstä jonne pysyy vaan siinä ES juomassa

Juu ei pahasti masentuneena pidä mitään ottaa, mutta jos on ollut vaan sellaista alakuloa tai tunnetta että elämä polkee paikallaan kun mitään jännää ei tapahdu koskaan, niin voipi olla että mieto happomatka herättää ihmisen uudelleen eloon ja tuo jälkeenpäinkin vielä jonkinlaista mielenrauhaa.

Anteeksiannon ja anteeksisaamisen voiman on jo yli 2000v sitten Jeesus Kristus. Sen oivaltamiseen ei tarvita LSD.tä vaan ihan elämänkokemus riittää. Muutenkin kaikki kokemukset kannattaa hankkia selvinpäin , se kasvattaa ja venyttää ihmistä eniten. Ei pakoilu ja kemialla säätely. Uskalla yrittää ja kivaa on joka kestää pitempään ku viikon:)

En suosittele edes yhtä kertaa kokeilemaan lsd:tä se voi jo ensimmäisellä kerralla laukaista skitsofrenian tai psykoosin, myös hppd on mahdollinen. toinen tälläinen aine on mdma. Jos ostat aineita et voi koskaan tietää mitä niissä on. Hyvällä tuurilla pääset hengestäs.

Jos todella aijot käyttää tälläisiä aineita, älä ole yksin. Kannataa myös etsiä tietoa muilta verkko sivuilta jossa saattaa olla asiallisempaa tietoa aineista...

Ite oon kans miettiny samaa. Mut eiks se oo sillee et jos tulee huono trippi sen saa stopattua bentsoilla?

Aine korostaa vaan vallitsevaa olotilaa. Happoa jos haluat testailla niin ota matkaopas mukaan, semmoinen ihminen joka on aiemmin matkaillut että jos seinät kaatuu päälle niin nappaa opasta hihasta ja vaihtaa vaikka maisemaa, yleensä se helpottaa. Kannattaa muutenkin pitää huolta et set& settings on ok, pienenkin asian muuttaminen saattaa antaa parempaa suuntaa. Jos tuntuu että alkaa skitsottaan niin pitää sen mielessä että se johtuu aineesta, ja se menee kyllä ohi etkä ole tulossa hulluksi vaikka kuinka siltä tuntuisi. Hauskaa matkaa! ;)

Itse kokeilin muutaman kaverin kanssa ensikertaa tuossa viimeviikolla happotrippiä (n.150mikrog.) ja täytynee sanoa että oli mitä mahtavin reissu.

Lapun suuhun laitettuani n.45min jälkeen alkoi tuntumaan ensi merkkejä matkan alusta. Ensimmäiset pari tuntia tuntui suht normaalilta, kunnes todettiin kavereiden kanssa, että ollaan kaikkea muuta kuin selviä. Puolivälin tienoilla alkoi hallusinaatiot. Matka taittui päällisin puolin mitä parhaimmissa oloissa, mutta tietynlaista aaltoilevuutta oli havaittavissa. Tuntui siltä, että ymmärrän luontoa en ihmisiä. Ulkona oli kaunista, ilma tuoksui hyvälle.
Ajan kulku oli surrealistinen ja kun olimme päättäneet jättää elektroniikan kokonaan pois illastamme nii kellon tiirailukin jäi vähemmälle. Välillä oli hetkiä kun kaikilla on sanottavaa ja hetkiä kun kaikki istuimme hiljaa harmoniassa ja oman pään sisällä.
Kuljeskelimme alkupärinät(n.4-5h) luonnossa ja ulkoilmassa. Pyöräily oli yksi parhaista jutuista matkalla ja muutenki tuntui että motoriikka pelasi täydellisesti, olo oli kuin huippu-urheilijalla. Matkaani vauhditti pannut Jopolla kun kanttikulma oli kuin Rossilla moto-gp:n kisassa :)
Todistin myös yhtä vakuuttavimmista näyistä, kun aurinko nousi toisella horisontilla ja toisella puolella sadepilvet valuivat kohti. Heräsi aivan järjetön kunnioitus luonnonvoimia kohtaan ja hieman pelottikin tummanpuhuvat pilvet, jotka kohta sataisivat niskaamme. Tuosta pelon tunteesta pääsin hyväksymällä oman pienuuteni ja annoin itseni niinsanotusti ajautua pelon kohdattavaksi.
Oli vain hieman kylmä kesäsää, jotain 5 astetta plussaa niin kylmyys vähän häiritsi loppupäässä joten päätimme sujahtaa sisätiloihin. Sisällä hyväksi ajanvietteeksi suosittelen jotain luovaa, esim. piirtämistä, musiikkia yms. mikä tuntuu itselleen luontevalta. En kumminkaan suosittele jämähtämään vanhoihin kaavoihin kuten istumalla TV:n tai tietokoneen ääressä.

Hallusinaatioita yritin viedä mahdollisimman pitkälle siinä välillä onnistumallakin. Yritin kehitellä jotain suurta ja mahtavaa. Sen verran ainakin itsellä nuo hallut toimi, että kun keskittyi johonkin objektiin tai tuijotti paikallaan hallut iskivät, mutta kun oli liikkeessä, katse harhaili ja tutki ympäristöä ei halluja ollut. Suurimman osan ajasta tiesi missä liikkuu ja oli sellainen turvallinen lähes selvä olo ja hallut olivatkin suurin tekijä mistä pystyi päätellä oman sekavuutensa. Ottamani määrä oli kumminkin suht pieni, joten mitä luultavimmin toisella lapulla juttu olisi voinut olla aivan toinen. Olin myös iloinen siitä, että vierellä oli kokoajan tuttuja, luotettavia naamoja, jos olisi tullut hätä, jota ei sitten kumminkaan tullut.

Näin viikko jälkikäteen on vieläkin havaittavissa vaikutteita matkastani, tietynlaista luovuutta, ajatus kulkee ja motoriikka pelaa. On todella turvallinen fiilis tulevaisuudestani, kävi miten kävi, elämää tämä vain on.

Loppuun voisi vielä mainita, olen iältäni 22v. Jätin peruskoulun jälkeisen tutkintoni kesken, kävin armeijan(12kk), ollut hetken työttömänä ja pääsin syksyksi uuteen kouluun. Perheessä asiat hyvin. Joten voisi todeta sen, että kunhan olet sujut itsesi kanssa, olet ns. löytänyt itsesi ja perhe- ja ystävyysasiat on kunnossa, anna mennä. Päätin itse että seuraava kerta on minimissään vuoden päästä, mutta saa nähdä tarvitseeko niinkään aikaisin, tykkään kumminkin olla selvinpäin ja yksi valaistuminen tripin aikana oli asettaa tavoite elämälle elää varsin päihteetöntä elämää, vaikkaki poikkeuksia sallittaneen. Aineen vaarallisuudesta on paljon vauhkottu, mutta väitän, että oikeilla annoksilla, oikeilla aikaväleillä trippien välissä pitää jalat maassa. Tämä ei kumminkaan ole mikään bilehuume vaan itsensä ja universumin tutkimiseen tarkoitettu työkalu, jota pitää osata käyttää.

Jos pelkää ottaa lsd:tä, ei saa ottaa. Koskee jokaista. Itsellä oli masennus nauttimisen jälkeen ainakin 1,5 vuotta poissa kokonaan.

Stressistä saati itsetuhoisuudesta ei hapoissa mitään tietoa!!! Mahdotonta.

Jos se huono trippi tulee, laita musiikkia hakusanalla trance chill