Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Älä esitä mitään

    Mä olen miettinyt tätä juttua viime aikoina aika paljon. Huomaan että mulla on seurassa yleensä koko ajan joku rooli päällä ja pelkästään kävellessäkin tsemppaan itseäni koko ajan etten vaikuttaisi ihan aneemiselta ja muissa maailmoissa olevalta. Tuo käy tosi ahdistavaksi kun joutuu koko ajan miettimään itseään ja vetämään vähän jotain roolia. Mutta sitten toisaalta jos annan itseni vain olla "rennosti", niin vajoan sellaiseen väsyneeseen olotilaan, missä en välttämättä ollenkaan pidä puoliani ja puhun sellaisella ylirauhallisella, eteerisellä ja kuohitulla äänellä. En vain jotenkin vieläkään pysty vain olemaan ihmisten seurassa "normaalisti", vaikka olen yrittänyt työstää ongelmiani jo pidemmän aikaa.

    Juuri nyt minua vaivaa se, etten tiedä kumpi on hajottavampaa ja enemmän masennusta/ahdistusta lisäävää. Esittää/tsempata koko ajan, vai olla sellaisessa aneemisessa olotilassa missä pitää puoliaan aika huonosti? Jotain mietteitä tai kokemuksia?
    1193
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 1

    Vanhimmat

    Itsetutkistelu voisi tehdä terää. Näin ensialkuun. Ja sitähän tässä teetkin. Hyvä alku, et tiedostata tilanteen. Ystävien (toiv. sulla on sellaisia!) tai terapeutin kanssa.

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    .................... kirjoitti:

    Mä olen miettinyt tätä juttua viime aikoina aika paljon. Huomaan että mulla on seurassa yleensä koko ajan joku rooli päällä ja pelkästään kävellessäkin tsemppaan itseäni koko ajan etten vaikuttaisi ihan aneemiselta ja muissa maailmoissa olevalta. Tuo käy tosi ahdistavaksi kun joutuu koko ajan miettimään itseään ja vetämään vähän jotain roolia. Mutta sitten toisaalta jos annan itseni vain olla "rennosti", niin vajoan sellaiseen väsyneeseen olotilaan, missä en välttämättä ollenkaan pidä puoliani ja puhun sellaisella ylirauhallisella, eteerisellä ja kuohitulla äänellä. En vain jotenkin vieläkään pysty vain olemaan ihmisten seurassa "normaalisti", vaikka olen yrittänyt työstää ongelmiani jo pidemmän aikaa.

    Juuri nyt minua vaivaa se, etten tiedä kumpi on hajottavampaa ja enemmän masennusta/ahdistusta lisäävää. Esittää/tsempata koko ajan, vai olla sellaisessa aneemisessa olotilassa missä pitää puoliaan aika huonosti? Jotain mietteitä tai kokemuksia?

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu