Näköalattomuus on kamalaa. Täytyy vain keskittyä kyseiseen hetkeen ja kulkea sumussa eteenpäin. Kun tästä vielä sukeltaa jonain päivänä valoon, niin missä silloin on? Ei voi tietää. Tottunut jo niin olemaan olematta läsnä, ettei osaa enää kohta kaivatakaan mitään muuta.
Tämän päivän vuorosanat
toivonpolku.
2151
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
vaan oppia kuuntelemaan itseään. Jos joku ei tunnu oikealta vaikka vuosia yrittää, jos katselee vuosi toisen jälkeen sivusta kuinka joku itsensä näköinen esittää elämää on kai aika vetää johtopäätöksensä, jos ei halua koko elämäänsä istua sivussa katsomassa. Samalla kun lausuu yhdessä sovitut vuorosanat valehtelee kai juuri niille, joita suojatakseen vetää maskinsa päälle. Mutta entä jos oppisin niin hyväksi, että uskoisin roolini todeksi?
Se että tiedostat tilanteesi, on jo jotain. Omalla asenteellasi voit hälventää sumun ja oppia jälleen läsnäoloon. Se, mikä sen myötä tulee, on onnellisuus. Siitä taas seuraa positiivinen kierre korjata se, mikä on olemassa, tai ryhtyä muihin muutoksiin. Nykypäivänä liian monelta unohtuu tämä sekä tuo edellisen kirjoittajan mainitsema itsensä kuuntelu.