Pelkäsitkö liikaa?
Et halunnut edes jutella
silloin joskus
34913
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
ne tunteet ryöpsähti. Se oli pelottavaa.
En ihan ymmärrä sitä sun pelkäämistäs.
koitko sen loukkaavana? ei sille voinut mitään- tilanne tunteineen kävi ylivoimaiseksi. Ja kun en tiennyt onko samat vahvat fiilarit vastapuolella.
mitä tämmösiä kertoo tuntemattomalle?
pitääkö joku loukkaavana sitä että hänen kans ei haluta jutella !!! eihän se tätä
aloittajaa ole loukannut koska ette edes tunne mutta ehkä sitä ihmistä kuka mielessäsi on. Aika tyhmiä kirjoittelet.
Itse naisena voin kertoa muutaman seikan miehelle naisen tunteista, jokainen nainen tuntee varmasti pahaa mieltä jos mies ei halua hänelle puhua ja kannattaisi
edes vähän avata tilannetta, olisi varmasti molemmin puolin helpottavaa.
Mutta kaikkein loukkaavinta on aivan varmasti se että nettisivuilla kerrot kenelle hyvänsä mitä hyvänsä teidän kahden asioista etkä tälle kyseiselle naiselle, oletko
koskaan puhunut hänelle mitään näistä mitä täällä laittelet menemään? Oletko jättänyt tämän asianomaisen naisen täyteen hiljaisuuteen puoleltasi? Toivon että et mutta jos näin olet tehnyt niin se on pahinta mikä ikinä olet voinut tehdä.
On vaikea ymmärtää miten voi samaistaa oikean ihmisen tänne kehen vain.
"pitääkö ees kysyy" sähän ootkin varsinainen "ainstain" (piilovittuilua suom.huom.)
uiskennella että on tuossa jamassa?
Samat fiilikset, tosin en jaksa uskoa, että kukaan tuntemani ihminen oikeasti kaipailisi vain täällä palstalla, eikä ottaisi yhteyttä oikeassa elämässä. Se koko ajatus on vain niin järjetön... Eli jos täältä jonkun kuvittelee tunnistaneensa, niin se lienee vain toiveajattelua.
Mistä sä tiedät, että se on juuri pelkäämistä?
henkilö sulle vastaa täällä. Nytkin jos paljastaisit iän sukupuolen hiustenvärin tms niin nämä vastaajat olis et hups tulipas taas heitettyä läppää jollekin tuntemattomalle.
...tarvitaan kaksi. Kielsit asian eli yhteydenoton, en voinut muuta. Mistä muutoin olisin saanut numerosi =) Ja mitä ihmettä odotit, että miten minun olisi pitänyt tuossa tilanteessa toimia? Ottaen vielä huomioon erään nimeltä mainitsemattoman seikan.
Jännä tilanne, joka vieläkin mietityttää=) Mitä halusit minusta tuolloin?
tunne voitti hetkeksi olosuhteet, sitten tulkitsin että pidit tunteitani ihan naurettavina, keksin .. mitä keksinkään .. kunnes olit siinä ihan kuin olisi voisitkin jutella tai sitten vain olisit halunnut paremman selityksen kun et uskonut. ja sitten kaikki oli ohi ja en tiennyt olitko vihainen, harmistunut vai hämmentynyt. ja yritin unohtaa kaiken. viimeisin ei onnistunut mutta kaikki johti siihen että aloin pelätä mokaavani vielä pahemmin.
Jos tämä vastavuoroista-vastaus olisi nyt minulle, niin vastaan varmuuden vuoksi, vaikka tuskin se sitä on.
Kyllä, olisin voinut jutella mutta hämäännyin tilnateesta, jossa kielsit kaiken ja kissa vei kieleni=) Aloin ajatella, että kuvittelin vain kaiken, kunnes sain varmuuden henkilöllisyydestäsi, että se todellakin olit Sinä. Ja tunne ryöppysi yli äyräiden=) Hui, vieläkin pyörii sukat jalassa=) Ja sitten loput tiedätkin.
En tietenkään ollut vihainen enkä ole sitä edelleenkään. Ja miten niin mokaisit, eihän tuota nyt mokaamiseksi voi kutsua.
Tunne, joka siitä jäi oli aivan uskomaton ja olin todella onnellinen. Ja olen sitä edelleenkin.
No, näitä on täällä turha pohtia tuntemattomien kanssa, kunhan sain purettua kauan mieltäni painavan asian. Kun nyt tämä aloitus palautti asian mieleeni=)
Niin, eihän täällä ole kuin tuntemattomia.. Mut hänkin teki niin onnelliseksi, hetkeksi.
Jos asia jäi vaivaamaan ja sulla on mahdollisuus ottaa yhteyttä irl, niin mikset tee sitä? Vaatii rohkeutta, mutta mitä menetät? Mitä voisit saavuttaa?
sait siis mun*aa häneltä
pelkäsin että satutat. särjet sydämen vaikka et haluaisikaan.
Olin aika ujo tuolloin etenkin vastakkaisen sukupuolen seurassa.. Nyt jo rohkeampi... Mutta... :(
Jos jollekin tarjotaan mahdollisuutta jutella eikä tämä halua jutella. Niin eikö se ole ihan selvä homma, ei kiinnosta toista. Kiinnostavien ihmisten rakkaat läheiset, ystävät, kaverit ym.kanssa jutellaan.
iteltään.
Mistäpä sitä voisi koskaan tietää mitä toinen kokee tai on kokenut sillä hetkellä kun hänet tapaat... jokainen meistä on yksilö, joka toimii omalla (erikoisellakin) tavalla jos joku lähestyy.
Ei se puhumattomuus tai kuoreen vetäytyminen aina ole vain tylyt pakit, kuten tässäkin ketjussa on jo vilautettu.
Se voi olla hetkellistä ujoutta, hämmennystä, väärä paikka ja aika, huono tilanne elämässä, ikävät kokemukset menneisyydessä jne.
Sitä voi säikähtää jos toinen hätiköi kovasti eikä anna tilaa tai aikaa sopeutua lähestymiseen.
Kokemusta on...
Harmittavasti ne koetut voimakkaat tunteet saavat siinä määrin sekaisin, ettei tule ollenkaan ajatelleeksi, miten yhteydenoton kohde sen ottaa/tajuaa. Tai tajuaako ollenkaan, mistä on kysymys. Saattaa syntyä väärinkäsityksiä ja mennä vaikka pupukin pöksyyn, puolin ja toisin. Siinä tapauksessa se pallo on kyllä sitten sillä, jolle aloite on alunperin tehty. Jos aloitteen tekijä on ymmärtänyt saaneensa pakit, niin silloin uutta yritystä ei tietenkään tule enää sieltä suunnalta. Kaipaus ja pieni toivonkipinäkin saattaa jäädä, mutta luultavasti/toivottavasti nekin laantuvat ajan myötä. Ihastuminen on hulluutta ja yksipuolinen sellainen ihan sitä pahinta lajia:-)
Ja tämä hulluus näyttää olevan parantumatonta sorttia. Olenhan taas täällä ja kuvittelen ties mitä...
Welcome to the club...
Mä enää onneksi harvemmin kommentoin mihinkään, lueskelen kyllä. En kyllä tiedä mitä varten enää täällä aikaani tuhlaan...
Yritin joskus etsiä sitä miestä, johon törmäsin aikanaan, mutta eipä vaan löytynyt enää. Eli olisin halunnut kyllä korjata asian.
Ehkä tämä paikka on vaan jonkunlainen "kaatopaikka", kun ei tästä oikein voi kenellekään edes puhua. Pitäisivät ihan sekopäänä :D
Niinpä. Ei tämä kokonaan parantumaton tauti voi olla;-)
Kyllä siitä toipuu :)
Pari hyvää ohjetta, joista voi olla apua. Itse toteutan olosuhteiden pakosta ensimmäistä ohjetta ja ihan kivaa on ollut!
1. Ala noudattaa amerikkalaista treffailukulttuuria. Sen ei ole mitään vakavaa kumppanin hakemista, kuten yleensä, vaan huoletonta seuraa kahville, illalliselle, lenkille... Eli ihan pirusti vaan treffejä bookkaamaan! Toimii!
2. Ota yhteyttä kaivattuusi ja selvitä asiat (tai jos olet jo sen tehnyt, eikä vastaus ollut toivotunlainen, siirry kohtaan 1.)
Mitä menneistä, nyt on eri tilanne...
No voisitkos sitten osoittaa sen jotenkin hänelle. Ehkä hän kuvittelee että tilanne on edelleen sama kuin sillon....
Parahin Ujopiimä, siinä tapauksessa Tosielämä odottaa;-)
Varmaan moni, ainakin minä silloin aikoina halusin jutella, mikään tila ei tuntunut sopivalta, eikä myöskään yhteydenotto. Ehkä niin oli parempi, en osaa sanoa.
Halusin, mutta kun en osannut. Kaipa sitten pelkäsin.
Eräs vain oli öhm.. jäykkäniska...luulin tai kaverin silmäterä...ehkä.
https://www.youtube.com/watch?v=TsoLb-E7oy8
Olisitpa se mies kehen olen rakastunut. En voi tunteilleni mitään, sydämeni on viety pelkästä katseesta silmiisi. Rakastan sinua.