Onko kenellekkään tuttua tällainen, eli itselläni on sellainen ongelma että en usko mitä näen, eli iltaisin pitää katsoa sata kertaa että onhan kännykässä varmasti herätys aamua varten päällä. ja useasti tuijotan minuutti tolkulla kellon aikaa millon herätys on, eli jos haluan että herätys on klo 6 niin tuijotan sitä kutosta vaikka kuinka kauan ja en jotenki usko että nyt siinä on se kutonen ja se herätys on nyt klo 6.
Onko muille tuttua???
Markkulis
1298
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jospa koettaisit siedätyshoitoa eli laitat kerran soimaan ja et katso vaikka kuinka ahdistaisi, vaan otat riskin ja merkkaat sitten joka aamu rastin kalenteriin, että taas herättiin ajoissa tarkistamatta jättämisistä huolimatta. Jos se ei pahenna oloa, voit myös ottaa aikaa tavallisesta rannekellosta ja merkitä ylös, miten ahdistavalta tuntuu nyt, entä viiden minuutin kuluttua jne. asteikolla 4:stä 10:een.
Jos ongelma on paha ja laajenemaan päin, niin oikea terapia eli juuri siedättäminen varmasti auttaa.
Onko mielestäsi tuollainen seurausta jonkinlaisesta yleisestä ahdistuneisuudesta??
Olet neuroottinen.Miksi juuri sata kertaa?
siis sata kertaa oli kielikuva :)
Ai,kun minä nuorempana kärsin neurooseista numeroilla oli iso merkitys.Esim. jos tarkistin asioita numerot 9,13 ja 20 oli hyviä numeroita kun taas esim.4,8,16 huonoja eli pelkäsin että jotain ikävää tapahtuu jos tarkistan onko ulko-ovi kiinni 8 kertaa.Onko elämääsi ilmaantunut jokin stressitekijä hiljattain? Neuroottiset ihmiset reagoi ahdistukseen sinun tavoin.Etkö aikaisemmin ole kärsinyt pakkoneurooseista?
Mulla on tapahtuma rikas vuosi takana. ero, uuden kumppanin löytyminen, seurustelu ja nyt viimeisenä yhteen muutto. tuntuu että jotenkin pää ei ole pysynyt mukana. tuo että en usko mitä näen on ollut jo vuosia, mutta nyt tuntuu että asia on ahdistuksen ja stressin takia voimistunut.
Minusta tuo kuulostaa OCD-oireilulta. Kaverillani on OCD, eli pakko-oireinen häiriö, ja hänellä on joskus ollut noita tarkistamisen pakkojakin. Lähinnä hänellä OCD on pesemishäiriön muodossa: siis kokee tarvetta pestä käsiään turhaan jopa 100 kertaa päivässä, jotta varmasti ei kulkeutuisi pöpöjä elimistöä sairastuttamaan tms.
Jos sinun tarkistelupakkosi lähtee käsistä ja alkaa haitata jokapäiväistä elämää tai alentaa selvästi psyykkistä hyvinvointiasi, niin silloin kannattaa hakea ammattiauttajan apua. Hän määrittelee oireilun asteen ja mahd. hoidon.
Kaikilla ihmisillä, tai ainakin melkein, on joskus tarkistamispakkokäyttäytymistä, joten se ei ole aina välttämättä sairaus, johon tarvitsee diagnoosin ja hoidon. Itsellänikin on ollut joskus sellainen kausi, jolloin tarkistelin hellanlevyjen säätimiä. En ihan sataa kertaa joutunut kuitenkaan tarkistamaan. Minulla kausi meni ohi parissa kuukaudessa.
Kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa OCD:ta pyritään helpottamaan yleensä siedättämis- eli altistamishoidolla, johon ensimmäinen vastaaja viittasikin. Ehkä sellaista hoitoa voi omin päinkin kokeilla itselleen?
mulla on hellan levyjen kanssa usein niin että mun pitää sormella näyttää jokaista nappulaa ja sanoa itsekseni nolla, eli käyn kaikkien levyjen säätimet läpi sormea osoittaen ja hoen jokaisen kohdalla nolla. koska säädin on nolla asennossa kun on pois päältä. Sitten minulle on jäänyt paniikkikohtauksista jatkuva tarve seurata sykettäni ja sitä onko mulla nyt syke noussut ja että onko paniikkikohtaus tulossa. en myöskään kestä tavallista rasituksessa olevaa sykkeen nousua panikoimatta tai jännittämättä.
Harrastan itsekin tälläistä helvetin ärsyttävää viellä jos on päässyt ulos kodista ja odottaa jos hissiä käytävällä ja tulee se fiilis ei auta ku juosta takaisin kämpään ja tarkistaa ne taas! Järjellä ei mitään tekemistä tässä asiassa tajuaahan sen että ne on poissa päältä mutta entä jos! hehehe
Sulla on selvästi pakko-oireinen häiriö. Mene ammattiauttajalle. Vaikka ensin psykologille ja jos muutama kerta ei ala auttamaan, niin sitten lääkärille, joka varmaan melko pian suosittelee jonkin SSRI-lääkkeen aloitusta. Lääke yksinään tuskin täysin parantaa, mutta huomattavaa apua siitä voi olla.
Mun tämmönen foorumisuositus olisi aloittaa jokin harrastus, jossa oireet voivat helpottaa. Erityisesti joukkueliikunta voisi olla hyväksi. Oireet ovat yleensä pahimmillaan yksin ollessa.
Tuo joukkueliikunta oli tosi hyvä ehdotus, mutta älä vaan koske noihin SSRI-aineisiin. Siitä se vasta ahdistus paukahtaa ja pulssi pomppii.
Pidetään mielessä. Pitää vaan aloittaa liikkuminen varovasti ku jo ajatuksesta alkaa sydän hakata ja liikunnassa tuntuu siteen että pumppu räjähtää ja sykkeet on maksimissaan.