On hirveää katsoa vaan kuin siskoillani menee niin hyvin... palojn kavereita, poikaystäviä ja muutenkin hyvä elämä. Toisinkuin minulla on tasan enään yksi ihminen kehen pidän yhteyttä, ja hänkin on kyllästynyt jo seuraani. Aina kun tutustun ihmiseen se ei johda muuhunkuin tutustumiseen. En tajua mikä minussa on... Isänikin kohtelee minua paremin kuin meidän koiraa. Ei edes onnittele syntymäpäivänä, ei kysy ikinä miten voin, syyllistää, haukkuu, uhkailee, on väkivaltainen. Hän on sanonut mm. että en ole hänen lapsi. Koko ikäni olen kokenut tällaista käytöstä muilta ihmisiltä. Vanhat kaverit eivät pidä enään minkäänlaista yhteytta, sen jälkeen kun vaihdoin koulua, vaikka minä olen yrittänyt. Jotkut ns. koulukaverini pilkkaavat kokoajan minua, kertovat kuinka olen kaikessa heitä hunompi. Tuntuu jo todellakin, että olen jotenkin ala-arvoinen, kun muut näin kohtelevat. Äidillenikin olen yrittänyt puhua, mutta hän ei jaksa kuunnella minun "valitusta" kokajan. En tiedä enään kenelle voin puhua. Tuntuu ettei minulla ole enään ketään. Masennusta olen elämän varrella kokenut myös. En vain enään jaksa.
En jaksa enään...
murtunut
5187
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tarkotit varmaan et sun isä kohtelee sun koiraa paremmin kuin sua.
Mistäpäin olet, itse olen turun suunnalta. Kiinnostaisiko sua jutella, itse olen 25.v.
Oon 14, joten :(... Ehkä ei
Uusi harrastus, löytyy uudentyyppisiä ihmisiä kaveriksi.
Tsekkaa vaikkapa www.munzee.com ja www.geocaching.com
Aluksi ehkä yksinäistä, ja jotkut haluaa olla luonnossa yksin, mutta lopulta sattuu muita samanhenkisiä samalle paikalle ja avot jossain vaiheessa. Kokeile eri uusia harrastuksia, ei saa luovuttaa.
Ihan selvästi olet masentunut! Nyt menet juttelemaan vaikka terveyskeskukseen tai jonnekin. Masentuneena asiat katsotaan ihan eri näkökulmasta kuin hyvässä voinnissa. Sisarkateus on varmasti kovin yleistä. Mutta oletko ajatellut, että sinullakin voi olla jotain, jota sisaresi sinussa kadehtii? Tässä vaiheessa et vain näe omia vahvuuksiasi. Niitä on, usko pois.
Suhteet vanhempiin ovat monilla hankalat. Sitä voi kompensoida, jos nuorella on yksi tukeva ja kannustava aikuinen. Onko sinulla ketään muuta sukulaista (täti, mummo, eno, vaari, kummi tms), jonka kanssa voisit viettää mukavaa aikaa tai johon voisit turvautua? Joku iäkkäämpi sukulainen voisi olla kovinkin iloinen, jos saa nuoren vieraan. Ja hänellä olisi varmasti ymmärrystä ja viisautta ongelmiisi.
Jos kotonasi ei ole turvallista, niin sinulle on löydettävä toinen paikka olla ja elää turvallisesti. Ja samalla kuntoutua ja saada uskoa itseesi ja elämääsi. Siksikin suosittelen terveyskeskuksesta ajan varaamista. Saat ajan, kun kerrot olevasi aivan lopussa. Se on riittävä peruste. Tai voit ottaa yhteyttä sosiaalityöntekijään, joka auttaa sinua asiassa eteenpäin. Eli siis etsi terveyskeskuksesi tai sosiaalitoimistosi puheliinnumerot tai käy kysymässä apua paikan päällä. Et ehkä saa tapaamisaikaa heti, mutta nopeasti kuitenkin, kun kerrot samat asiat kuin viesissäsi. Ainakin kuvauksen kotielämästäsi ja omasta voinnistasi.
Jos olet itse kovin synkkä ja enimmäkseen valitat, niin ihmiset eivät jaksa seuraasi, hekin saattavat ahdistua seurassasi! Olen keski-ikäinen nainen, ja minulla on ollut monenlaisia vaikeuksia elämässäni. En siksi halua puhua paljon itsestäni. Olen kuitenkin huomannut, että ihmisten kanssa voi tehdä jotain yhdessä (harrastaa) tai jutella, ilman, että puhuu itsestään. Sekä tekeminen että juttelu muista "yhdentekevistä asioista" suuntaa huomiota pois päin itsestä. Ja sitä kautta yhdessäolosta tuleekin hauskaa.
Sopivan harrasteen löytämisessäkin voisi olla sosiaalipuolen ihmisestä apua. En suosittele sinulle mitään kilpailemiseen tähtäävää, se on liian kuluttava maailma. Jokin taiteellinen harrastus voisi olla terapeuttista toimintaa (harrastelijateatteri, kirjoittaminen, sarjakuvien piirtäimien, maalaaminen, laulaminen jne).
Toivon sinulle sinnikkyyttä, olet nuori, asiat järjestyvät kyllä!