Minulla on ihan pikkuruinen vauva, vasta muutaman viikon vanha. Mieheni jätti minut, koska ei jaksanut lapsiani edellisestä liitosta. Välillä pärjään, mutta sitten taas tuntuu, että sydän on ihan murskana. Miten selviän tästä erosta?
taas yksin, miten selviän?
sydän murskana
15343
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ja jälleen yksi luuli että yhteisellä lapsella se mies pysyy.
Nyt on vaan selvittävä koska tulet kantamaan päävastuun lapsista.Eikö sinulla hälytyskellot soineet jo seurusteluaikana? Hae apua neuvolasta.
Sydän ei murskaannu,
sinä jaksat, sinä pystyt huolehtimaan ja rakastamaan ihan itse omia lapsiasi, siihen ei miehiä tarvita!
Kerro kuitenkin mummeille, kummeille, kavereille ja ennenkaikkea terveysaseman neuvolatädille tilanteestasi. Soita apua ajoissa, jos siltä tuntuu.
Et ole yksin, meitä on monta muutakin....
Ihmeellisiä syyllistäjiä taas liikkeellä...aika ilkeitä kommentteja ylä. Älä jää yksin, pyydä apua neuvolasta ja ystäviltäsi. Pyydä kavereitasi kylään jne.
Onhan se aika outoa, ettei avaaja huomannut aiemmin, ettei mies jaksanut lapsia edellisestä liitosta. Luuliko hän oikeasti, että yhteinen lapsi muuttaisi tilannetta yhtään paremmaksi?
Uskon että, jos avaus on tosi, on tilanne ihan hirveä, mutta toivottavasti kuitenkin oppi menee kantapään kautta perille. Ei lapsia saisi tehdä noin epävakaaseen parisuhteeseen. Eikä jokaisen saman katon alle jäävän miehen kanssa tarvitse tehdä oitis lapsia - ei heti, eikä välttämättä myöhemminkään.
Voi jumakauta. Kyllä on katkeruus ja typeryys vallannut toiset. Kannattaako kirjoittaa ollenkaan jos ei ole avuksi avun tarvitsijalle. Jos nyt olisikin tehnyt virheen niin mitä sitten. Juuri tästä hetkestä on selvittävä itse ja vauva. Toivon aloittajalle voimaa ja yhden viisaamman kirjoittajan mukaan pyydä apua äläkä anna ilkeiden kirjoitusten latistaa itseäsi. On selvää että pystyäkseen itse antamaan rakkautta haluaisi sitä itse ja jos miehesi lähti, niin tähän hätään sitä ei löydy. Silloin hyvätkin asiat joita uskon sinullakin kuitenkin olevan, eivät pääse esiin.
Pystyn samaistumaan kun itse en saanut rakkautta lasten ollessa pieniä, mutta se on ihan eri tarina.
Miten sinusta oli apua avaajalle? Olisiko Sinun kannattanut kirjoittaa lainkaan, kun sinusta oli vielä vähemmän apua, kuin näistä "ilkeämmistä" kirjoituksista, jotka sentään saattavat saada avaajan aivoissa aikaan jotain pienenpientä ajatusta tulevaisuutta ajatellen?
Sun nyt ei ainakaan olis kannattanut kirjoitaa. Mut sä ootkin noiden ilkeiden jo aiemmin kirjoitettujen takana. Tukehdu puuroos.
Sen sijaan Toivoo Voimia kirjoitti tod. hyvin. Juuri niin kuin minäkin ajattelen.
Edellinen kirjoitus toivotti voimia ja jakoi positiivista energiaa. Sitä aloittaja vaikeassa tilanteessa tarvitseekin, akuutisti. Siitä on siis apua.
Se että miettii "mikä meni pieleen" ei ole juuri nyt akuutisti ajankohtaista, kun hoidettavana yksin on muutaman viikon ikäinen vauva, pari muuta lasta ja toivuttavana ero. Itseanalyysiä ehtii tehdä vaikka puolen vuoden päästä. Silloinkin aloittaja toivottavasti ymmärtää ja huomaa, että suuremman kokan teki se mies joka lähti, ei hän itse.
Van kun ei tuosta virtuaalisesta voivottelusta ja hyssyttelystä ole mitään apua, pikemminkin haittaa. En syö puuroa, se on epäterveellistä. :D
No lisäännyt taas vaan sille seuraavallekin uroolle, niin kyllä se siitä.
Onneksi olkoon uudesta pienokaisesta! Alku on nyt vaikea mutta kun saat arjen rullaamaan niin taatusti helpottaa!!!
Neuvolasta saat alkuun apua. Esimerkiksi espoossa voisit saada perhetyöntekijän hoitamaan lapsia muutamaksi päiväksi viikossa ja muutaman tunnin kerrallaan. Itse voit vaikka nukkua! Kysy neuvolasta mitä apua voit saada omalla paikkakunnalla.
Myös tukiperhe on yksi mahdollisuus. Uskon kyllä että selviätte alkujärkytyksen hälvettyä!
Hei sydän murskana.
Enpä ihmettele nimimerkkisi valintaa. Olet varmasti sydän murskana. Tuoreena äitinä tarvitsisit jo muutenkin turvallisen elämäntilanteen pienen elämäntaimen kanssa elämiseen ja nyt ykskaks oletkin yksin.
Kannustaisin sinua nyt hakemaan itsellesi kaiken mahdollisen tuen, mitä vain saat, jotta jaksat. Äitiys sinällään jo voi olla rankkaa, ja suhteen päättyminen äkillisesti on iso suruprosessi sekin.
Apua voit hakea neuvolasta, seurakunnasta, perheasiain neuvottelukeskuksesta, myös terveyskeskuksesta ja tietenkin myös lähipiiriltäsi. Joillain paikkakunnilla neuvola ja muut tahot järjestävät yksin vauvaansa kasvattaville erityisiä vertaistukiryhmiäkin. Voimia sinulle avun hakemiseen! Pidä huoli omasi ja vauvasi jaksamisesta. Pura sydäntäsi, mutta vain aikuiselle, viisaalle ihmiselle ja käy läpi tunteitasi, myös vihaa, mikä asiaintilaan liittyy. Pyri vauvalle säilyttämään rutiinit ja turvallinen olo.
Voimia toivottaen, meiju, diakoni
Hohhoijaa...mieti vähän kenen kaa ja montako lasta teet kenenkin kans,et voi vaatia että toinen mies elättäis toisen miehen lapset!