Heis, minulla todettiin syksyllä masennus ja melkein heti törkkäsivät käteen escitalopram actavis paketin jonka sittemmin olen lopettanut koska ei tuntunut itselle oikealta ratkaisulta. Nykyisin vain lähinnä mietin että miksi sitä on masentunut?? miksi tuntuu pahalta olla yksin, miksi tuntuu pahalta olla yhtään missään? Olen tällä hetkellä 20-vuotias ja minulta on kuollut kolme kaveria ennen kuin olen täyttänyt 18 vuotta...en sitten tiedä jos niihin liittyvät tapahtumat pyörivät liikaa päässä tai vaikka vain alitajunnassa. Mietin myös paljon itsemurhaa, mutta aina kun puhun siitä jollekin mainitsen melkein samaan hengenvetoon että en koskaan sitä tekisi koska yksi ystäväni on tehnyt sen ja tiedän kuinka pahalta se tuntuisi sitten muille, hyvin itsekäs teko :/ Loppujen lopuksi minulla on kaikki hyvin, minulla on asuntolaina jota en stressaa, minulla on työ jonne tosin en haluaisi aina mennä koska esimiehet tekevät siitä helvettiä, minulla on paljon ystäviä/kavereita (olen yleensä itse eniten äänessä ja "hauskuuttaja/vitsiniekka"). Tälläkin hetkellä istun sohvallani ja mietin että missä meni vikaan, miksi itken melkein joka päivä ja haluaisin vain pois tästä maailmasta. Välillä haaveilen joutuvani johonkin kuolettavaan onnettomuuteen jotta pääsisi helpolla..kaikki tämä tuntuu vielä pahemmalta kun tiedostan että minulla ei oikeasti mene niin huonosti kuin voisi....
Pää lahoaa, miksi ?
Mocebo
4331
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kolme kaveria kuollut ennen aikuisuutta? No ei ihmekään jos nyt tuntuu pahalta.
Olet siis kokeillut lääkkeitä. Saitko ne yleislääkärin kautta vai psykiatrin määrääminä? Masennuslääkepaketin saa lääkäristä kouraansa nopeammin kuin ehtii SSRI:tä sanoa.
Oletko käynyt psykologin juttusilla? Jos et, käy. Masennus on sairaus, joka ei aina parane itsestään, ja kertomasi perusteella sinun jos kenen on hakeuduttava ammattiauttajan pakeille. Äläkä odota avun hakemista liian kauan, masennus kun on pahimmanlaatuista psyykkistä kipua!
Aivan kuin omalta näppikseltäni tuo teksti. työpaikalle aina rakennan sellaisen iloisen naamarin. jota sitten ylläpidän koko päivän. uskoisin että monet ihmiset pitävät minusta vaikka itseni näenkin lähinnä maailman huonoimpana ja kamalimpana ihmisenä.
ystävien kesken olen myöskin aina varmaankin eniten äänessä. heitän vitsiä ja olen kaiketi aika hauska.
todellisuus on kuitenkin toinen. töistä kotiin käveleminen tuntuu ikuisuudelta. kaikki tuntuu tyhjältä. ja mietin noita täysin samoja asioita kuin sinäkin. tällä hetkellä makaan porukoiden sohvalla. ja meinaan lähteä kohta kotiin, juomaan olutta, yksin. siitä saa kai jonkunlaisen lohdun. puhelimeen en kuurikaan aio vastailla. huomenna voi aina valehdella että olin niin kiireinen ettei ehtiny vastailemaan.
tsemppiä.. :) et ole yksin..
sillä erolla että olen sinua vanhempi. ja muistan että jo tuossa iässä nmä asiat ovat pyörineet päässäni.
monesti olen miettinyt milloin nänä ajatukset ovat alkaneet. mutta kai näin on ollut ihan aina? varhaisin muistikuva on siitä että meinasin 16 vuotiaana hypätä laivalta. nyt, 15 vuotta myöhemmin. mikään ei ole muuttunut. paitsi että negatiiviset ajatukset eivät todellakaan ole sellaisia mitä kukaan ihminen ikinä, koskaan ansaitsisi tässä määrin. ne nakertavat joka päivä enemmän ja enemmän. kohta olen kai ihan tyhjä sisältä?
Teit oikean kun tulit siihen päätökseen etteivät lääkkeet auta tilanteeseesi, ne auttavat vaikeasti masentuneita parhaiten ja silloinkin vain 1/6 osalla heistä. Toinen mitä teit oikein oli että aloit käyttämään päätäsi ja miettimään tärkeitä asioita kuten miksi jne.
Oma vinkkini on että vaadit keskusteluapua. Koulun tai omalääkärin kautta. Myös itse jatka ajattelemista ja havannointia :)! Ja muista että esim. terapiasta ei ole hyötyä jos ei itse tee myös töitä samalla. Kukaan ei pysty sinua parantamaan ulkopuolelta vaan pelkästään näyttämään ja ohjaamaan oikeaan suuntaan. Tiedosta ajatuksesi ja hyväksy negatiiviset tunteet.
Kuulostat fiksulta kaverilta, koita nauttia silti kesästä ja ala hoitaa itteäs kuntoon.
Kiitos teille kaikille vastaajille!
Psykiatrisen sairaanhoitajan ja yleislääkärin kautta sain lääkkeet, kävin pari kertaa juttelemassa siellä tämän sairaanhoitajan kanssa ja hän oli aivan loistava tyyppi mutta se vain jotenkin jäi...olen siis avoin ihminen ja pystyn puhumaan näistä asioista myös kaverieni kanssa (paitsi ehkä en siitä jos vaikka odotan junaa ja mietin että hyppäisikö alle vai ei), mutta heillä ei varmastikaan ole sitä osaamista mitä tämä pää vaatisi tueksi. Jotenkin tunnun myös jumittavan vain samaa levyä ja miettivän smaoja asioita uudestaan ja uudestaan, pitäisi kai liikkua elämässä eteenpäin...kun vaan pystyisi.
Huomaan kyllä kuinka alkoholi on alkanut maistumaan koska miksipäs ei jos hetken on hauskaa ja vähän parempi olla...todellisuudessa vain pahentaa tilannetta tietenkin. On sitä tullut pelleiltyä muidenkin päihteiden kanssa joka on myös erittäin erittäin huono asia sen suhteen jos haluaisin keveämmän pään. Sekin vaatii veronsa kun "joutuu" esittämään vahvempaa mitä on, jos joku uusi ihminen tapaisi minut niin en usko että ensimmäinen ajatus olisi "hän on selkeästi masentunut".
Monesti olen halunnut hakea sairaslomaa vain jollain verukkeella että ei tarvitsisi mennä töihin vaikka minulla onkin todella ihania työkavereita ja olen hyvä työssäni. Olen miettinyt esimerkiksi lyöväni nyrkkini täysiä johonkin kovaan joka ei anna periksi ja murtaa vaikka rystyset. Aivan hölmöjä keinoja mutta näitä sitä vain ajattelee.