En tiedä mistä hakisin apua olooni, olen todella ahdistunut ja murehdin samat asiat läpi joka päivä. Muutama tunti päivässä voi olla ihan hyvä, mutta sitten kaikki huolet palautuvat mieleen. Olen opiskelija, en saanut kesätöitä vaikka yritin kaikkeni joten minulla ei ole yhtään rahaa maksaa laskuja. Toimeentuloturvaa en saa poikaystäväni tulojen vuoksi ja häneltä en voi pyytää koska tuntisin oloni vielä enemmän luuseriksi. Koko ajan vain itkettää ja ei jaksaisi tehdä mitään, edes nousta sängystä aamulla ja pestä hampaita. Tuntuu ettei kukaan ota minua tosissaan kun olen olostani kertonut, ystäviäni ei tunnu kiinnostavan ja vanhempiani en halua vaivata, sillä en halua pahoittaa heidän mieltään. Tuntuu että olen umpikujassa enkä löydä pois. Kerran yritin soittaa tukipuhelimeen, mutta en löytänyt itsestäni tarpeeksi rohkeutta siihen.
21-vuotias ahdistunut
umpikuja
2119
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Miten muut voi ottaa sua tosissaan tai ei jos et ole niille kertonut? Se tunne on sun päässä ettei ketään kiinnosta, kun sulla on huolia.
Kukaan ei ole kristallipalloon katsoja että osaisi tulkita sua. Maailmassa yleensä voi saada jotain jos saa kun avaa suunsa.
Eli jos todella haluat päästä tuosta jamasta etkä vaan velloa itsesäälissä niin kerro poikaystävälles ja vanhemmilles. Voit yllättyä positiivisesti. Ei maailma ole paha vaikka niin saatat tuntea sillä hetkellä.
Ensinnäkin kesätöihin pääsy on nykyään äärimmäisen hankalaa, ainakin täällä missä minä asun. Jos alat syyttämään itseäsi siitä, ettet juuri tänä kesänä työpaikkaa saanut, niin saat kyllä samalla syyttää itseäsi myös poliitikkojen ja hallituksen kehnosta linjasta. ;)
Mikset voisi pyytää poikaystävääsi auttamaan rahahuolissa? Etkö itse muka auttaisi, jos tilanteenne olisikin toisin päin? Ja saman kysymyksen voisi kysyä myös vanhempiasi koskien! Etkö itse auttaisi omia lapsiasi samassa tilanteessa??
Sosiaali- ja terveysministeriön sivujen mukaan "toimeentulotukea saa henkilö tai perhe, jonka tulot ja varat eivät riitä välttämättömiin jokapäiväisiin menoihin. Tukea voidaan myöntää myös omatoimisen suoriutumisen tukemiseksi ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi." Mielestäni tuen saamisen kriteerit täyttyvät kohdallasi. Vai oletetaanko ministeriössä automaattisesti, että vanhemmat aina auttavat lapsiaan taloudellisesti (näin ei nimittäin todellakaan ole, vaikkakin mielestäni PITÄISI olla, hitto vieköön).
Komppaan edellistä kirjoittajaa siinä, että sinun on nyt todellakin tullut aika "pahoittaa mieliä" (kuten itse asian ilmaisit), ja pyytää apua. Taloudellisen avun lisäksi tarvitset uskoakseni muunkinlaista apua. Jos vähänkään tuntuu siltä, soita sinne tukipuhelimeen! En ole kuullut, että kukaan olisi koskaan katunut sinne soittamistaan. Joskus tarvitaan vain kipakka potku persauksiin liikkeelle pääsemiseksi, ja jos tuota potkua ei tyhjästä ilmaannu, kannattaa harkita sen antamista itse itselleen. Apua löytyy, mutta vain sillä edellytyksellä, että apua etsii.