Kg/cm ja oletko parantumismyönteinen?

oon ehkäpä n. 55/163,5. Paino hissaa siinä 54-57 päivän aikana että varma en oo..

ja oon ja en oo. en haluu ahmia mutta laihtua haluan. joskus tuntuu että haluaisin "vaihtaa" sairautta, ottaisin mieluummin anoreksian..

toisina päivinä tuntuu että oon liian läski paranemaan ja liian terve (oonko ees sairas ollenkaan, ainakaan tarpeeks - jos oon vaa itsekuriton läski), en oo kärsiny tarpeeks, ei mun elämä paremmaks muuttus oksentelun lopettamisella, ansaitsen vaan tän, rakastan tätä (vaikka inhoonkin) ja niin edespäin. Noina päivinä paranemismotivaatio on kyllä nolla.

Toisaalta oon siinä mielessä paranemismyönteinen, että oon suostunu hoitoon (vaikakkin pitkin hampain).

164cm ja 57kg
Laihtuminen tavoitteena, mut terveellisin keinoin.

169/58, bulimiasta parantunut ja onnellinen :)

168/58

EDNOS

& yritän laihtua

173/63. Ikinä en ole bulimiaa sairastanut. Laihtuminen onnistuu halutessaan myös muilla keinoilla. Kyllähän sitä aina mielellään yrittää saada painonsa pysymään edes samassa tai muutama kilo pois, mutta EI OKSENTAMISELLE.

54/168 ja parantelen itteäni :) 4 vuotta takana, tällä hetkellä eniten MIA

156/56. Oksenteleminen kausittaista, vasta olin 7kk oksentamatta, nyt taas joku oksentelukausi. Ehottomasti paranemismyönteinen!

174/98. Ehdottomasti olen paranemismyönteinen. Haluan kyllä laihduttaa normaalipainoon, mutta aika hankalalta tuntuu. Kalorit pitäis saada aika pieneen että paino tippuisi, mutta pienillä kaloreilla syömishäiriö alkaa oireilla huomattavasti enemmän :(

163/47, ja en taida enää olla kauheen parantumismyönteinen :/ 7 vuotta tätä helvettiä takana, ja ikinä en oo ollu ku korkeintaan viikon oksentamatta :/ kroppa ihan hajalla, hampaista lähteny kiille, hiukset ohentunu,kuukautiset tosi epäsäännölliset (oli just vuoden poissa)
Sydämen rytmihäiriö löytyy ja varsinkin välillä öisin oon ihan varma, että kuolen ku sydän jättää lyöntejä välistä ja hengittäminen tuntuu raskaalta :/

178/48
oon nostanu painoa hitaasti nyt muutaman kilon, ja TODELLA parantumismyönteinen! oksentelua on vieläkin, mutta kroppa toimii ihan eri tavalla kun pitää ruoan sisällä ja syö pieniä määriä säännöllisesti. oon nyt kuukaudessa saanut nostettua hyvin painoa, ja elämä näyttää ja tuntuu aivan erilaiselta. alan löytämään itselleni uudelleen, ja tuntemaan oikeita asioita. ei himota ruoka, vaan pystyy keskittymään asioihin, ihmissuhteisiin, harrastuksiin, hyvinvointiin, töihin, kouluun, elämään. en koskaan uskonut enää tuntevani näitä asioita, mutta ihan oikeasti, pienillä askelilla eteenpäin ja zemppiä hurjasti kaikille kyseisen asian kanssa taisteleville, jokainen pieni suupala on askel terveeseen ja onnelliseen elämään !!

Kun sairastin bulimiaa, käytin laksatiiveja ja oksentelin, ja mitat olivat parhaimmillaan 172/90. Sitten, kun laksat jäi ja ahmimis&oksentelu-kierrekin väheni niin että sitä tapahtui vaan ihan satunnaisesti, toisin sanoen aloin ihan oikeasti parantua, mitat olivat kohta 172/74.

Miettikääpäs mistä tämä kertoo.

176/55. Joka päivä yritän ja haluan. Yleensä niin, että treenaan hullusti ja syön super terveellisesti, sitte tulee se päivä et syön "vahingossa" yhen pullan tmv ja siitä lähtee päivien oksennusputki. Kaks täysin ääripäätä et joko se täydellinen itsekontrolli johon ei mahdu MITÄÄN repsahduksia tai täydellinen kontrollin lähteminen (ihan ku joku muu ohjais mua). Ahmimiskohtaukset lähtee aina siitä et 1) olen ollut ihan liian kauan syömättä
--> tähän on helppo vaikuttaa, yritän syödä tasasesti niin ettei pitkiä välejä tuu
2) olen syönyt super terveellisesti kaks viikkoa, kotona on laskiaspullia. Iltapalan päätteeksi otan yhden. Ei maailma yhteen pullaan kaadu. Normaalit ihmiset syö joskus herkkuja, minunkin täytyy oppia olemaan itselleni vähän armollisempi. Syön pullan. Syön toisen. Tajuan että nyt kyllä lihoan. Peli menetetty. Syön syön syön syön, oksennan. Jos oon yksin kotona mitä luultavimmin tästä seuraa toinen kierros, kolmas, neljäs jne. Välissä tietty vaa'alla ramppaaminen.
Näihin tilanteisiin on kaikista vaikein yrittää vaikuttaa tai estää ahmimista. Kun yritän olla itelleni armollinen ja sallia sen satunnaisen herkun, mut jos rehellisiä ollan en kyl muista yhtään kertaa et siitä herkusta nyt ois hyvää varsinaisesti seurannu. Muutama tapaus saaattaa olla että en ole oksentamaan päätynyt, mutta sit oon kyllä jollain superliikunnalla tai pienellä paastolla kompensoinu tätä järkyttävää kalorimäärää mikä siitä yhdestä suklaapatukasta tulee ":))).
3) tilanteet että mulla on ihan jäätävä himo saada jotain, esim jätskiä ja suklaata. 70% tilanteista pystyn voittamaan ahmimishimon, loput 30% lähtee täysin käsistä.
4) stressi/ahdistus. Ei tarvi olla ees nälkä tai tehdä yhtään mieli ruokaa, kun vaan syön syön syön ja Oksennan.

Tärkeetä, mun mielestä on erotta tilanteita/tunteita jotka johtaa ahmimiseen ja oksentamiseen ja miettiä kaikkia mahdollisia keinoja joilla näitä vois estää tai ainakin vähentää. Mulla noi yllämainitut tilanteet on yleisimpiä, varmaan joku muukin voi tunnustaa jonkun noista tilanteista itelleen tutuksi. Mulla on se hyvä puoli että 3 vuoden pahan anoreksian jälkeen tätä on jatkunu vasta puol vuotta. Oon kuitenkin aika nuori, joten pelkään et en pääse tästä eroon ja mietin et millasta mun elämä on esim. 5-10vuoden päästä kun asun yksin eikä mikään oo rajottamassa mua ahmimasta tai oksentamasta.