En taida uskoa

Ethän asu yksin? Sinun pitäisi olla alotus vaiheessa tarkassa seurannassa ettei lääkkeen haittavaikutuksiin kuuluva itsemurha ajattelu ja ahdistuneisuuden lisääntyminen lähde lapasesta. Olisi hyvä jos joku kotona sun kanssa. Oloasi seuraamassa. Se lääke on salakavala varsinkin aloittaessa sitä. Olosi voi pudota tosi nopeasti vakavaksi.

Jos aloittaja masentunut niin masennuksen oire on haluttomuus elää. Se on sen sairauden yksi oire ja se tekee sairaudesta parantumisesta kimurantin. Sairauden oireet pitää sairautta yllä ja ruokkii sitä pahemmaksi. Potilas kamppailee päivittäin oireitaan vastaan. Silloin ei käy vaan noin helposti se että löytää sen elämän halun. Depressiosta parantuminen olisi helppoa jos se olisi vain päätettävissä että nyt olen iloinen ja haluan elää. Mihin silloin psykiatreja ja lääkkeitä tarvittais. EI MIHINKÄÄN.

Aloittajalle: Jos olo pahenee paljon niin soita hoitavalle lääkärillesi ja kerro lääkkeen pahentaneen oloa. Kerro itsemurha ajattelustasi. Lääke annosta on saatettu nostaa liian nopeasti hoitotasolle. Kroppasi ei kestä vaan lääkäri saattaa vähentää annosta ja lisätä sitä vielä hitaampaa tahtia.

Pyydä joku ystäväsi vaikka hiukan tiiviimmin seuraan sun oloa. Älä jättäydy yksin. Jonkun on tiedettävä sillä et välttämättä itse huomaa tai osaa arvioida enää tilannetta. Saatat yhtäkiä lähteä sen lääkkeen aiheuttamien haittavaikutusten vietäväksi ja yrittää itsemurhaa. Yksin kotona se tapahtuu helpommin kuin jos sulla joku joka asioista tietää ja jolle soittaa että tuletko tänne.

Olisi tosi surullista että hoito epäonnistuisi sillä että hoidoksi määrätty lääke aiheuttaisi potilaan voinnin pahenemisen ja itsemurhan. Lääkkeen aloitus haittavaikutukset tappaisi potilaan..

ei noin helppoa kirjoitti:

Jos aloittaja masentunut niin masennuksen oire on haluttomuus elää. Se on sen sairauden yksi oire ja se tekee sairaudesta parantumisesta kimurantin. Sairauden oireet pitää sairautta yllä ja ruokkii sitä pahemmaksi. Potilas kamppailee päivittäin oireitaan vastaan. Silloin ei käy vaan noin helposti se että löytää sen elämän halun. Depressiosta parantuminen olisi helppoa jos se olisi vain päätettävissä että nyt olen iloinen ja haluan elää. Mihin silloin psykiatreja ja lääkkeitä tarvittais. EI MIHINKÄÄN.

Aloittajalle: Jos olo pahenee paljon niin soita hoitavalle lääkärillesi ja kerro lääkkeen pahentaneen oloa. Kerro itsemurha ajattelustasi. Lääke annosta on saatettu nostaa liian nopeasti hoitotasolle. Kroppasi ei kestä vaan lääkäri saattaa vähentää annosta ja lisätä sitä vielä hitaampaa tahtia.

Pyydä joku ystäväsi vaikka hiukan tiiviimmin seuraan sun oloa. Älä jättäydy yksin. Jonkun on tiedettävä sillä et välttämättä itse huomaa tai osaa arvioida enää tilannetta. Saatat yhtäkiä lähteä sen lääkkeen aiheuttamien haittavaikutusten vietäväksi ja yrittää itsemurhaa. Yksin kotona se tapahtuu helpommin kuin jos sulla joku joka asioista tietää ja jolle soittaa että tuletko tänne.

Olisi tosi surullista että hoito epäonnistuisi sillä että hoidoksi määrätty lääke aiheuttaisi potilaan voinnin pahenemisen ja itsemurhan. Lääkkeen aloitus haittavaikutukset tappaisi potilaan..

Reseptejä on nähty itsellä ja ystävillä. Valitettavan moni luulee että pelkästään nappia syömällä elämä paranee ja olo paranee. Ei ole niin. On niistä apuakin. Lääkkeet kyllä voi helpottaa oloa, turruttaa ja sumentaa ongelmia, mutta ei ne mitään matrix-pillereitä ole. Ne ongelmat ei sieltä mihinkään katoa jos ei tee jotakin elämällään, kuten ajattelutyötä ja liikuntaa. Ihminen ei ole tarkoitettu elämään oravanpyörässä, tai olemaan paikoillaan, eikä olemaan jotain muuta kuin on.Jos ei uskalla kohdata masennuksen syitä, sitä jää siihen kuoppaan. Rohkeutta ja parempaa vointia kaikille.

enolelääkäri kirjoitti:

Reseptejä on nähty itsellä ja ystävillä. Valitettavan moni luulee että pelkästään nappia syömällä elämä paranee ja olo paranee. Ei ole niin. On niistä apuakin. Lääkkeet kyllä voi helpottaa oloa, turruttaa ja sumentaa ongelmia, mutta ei ne mitään matrix-pillereitä ole. Ne ongelmat ei sieltä mihinkään katoa jos ei tee jotakin elämällään, kuten ajattelutyötä ja liikuntaa. Ihminen ei ole tarkoitettu elämään oravanpyörässä, tai olemaan paikoillaan, eikä olemaan jotain muuta kuin on.Jos ei uskalla kohdata masennuksen syitä, sitä jää siihen kuoppaan. Rohkeutta ja parempaa vointia kaikille.

Niin.. en haluaisi nyt heittää mitään lääke vastaista kommenttia kehiin mutta tässä kohtaa on kyllä pakottava tarve sille. Itse olen syönyt SSRI- ryhmän lääkkeitä masennukseen. kantani on muodostunut selväksi. Vakavaan masennukseen suostun syömään niitä mutta lievään/keskivaikeaan en syö. Olen valmis tappeleen vaikka fyysisesti vastaan mutta muhun ei pumpata sitä paskaa yhtään mikrogrammaakaan. Huonoja kokemuksia siitä.

Tuossa ylempänä olevassa wikipedian linkissä luki:

"Vuonna 2010 meta-analyysi osoitti, että hyöty lievän tai keskivaikean masennuksen potilaille saattaa olla lumelääkkeiden tasoa tai vain hieman korkeampi, mutta kaikkein vakavimmista masennuksista kärsiville SSRI:n hyöty on huomattavasti suurempi kuin lumelääkkeen"

JA tämä tukee hyvin minun näkemystäni asiaan. Jos sairastaa lievää masennusta niinkuin minä. Oireeni olivat lievempiä kuin lääkkeen syönnin yhteydessä tulleet lääkkeen haittavaikutukset. Kärsin siis pahemmin lääkehoidosssa kuin mikä mun terveydentila oli ilman lääkehoitoa.


wikipediasta tämäkin:

"2000-luvun jälkipuolella kävi ilmi, että lääketehtaiden rahoittamia masennuslääketutkimuksia on julkaistu vuosien varrella valikoivasti, siten että negatiivisen tuloksen antaneet tutkimukset on jätetty lähes systemaattisesti julkaisematta"

Masennuslääkkeet voi tehdä ihmisestä sairaamman kuin ihminen oikeasti onkaan. itse söin Cipralexia annostuksella 10 mg/ 1 kertaa päivä ja olin "kuolla" siihen oloon.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Essitalopraami

Cipralexin sivuvaikutukset:

"Sen sivuvaikutukset ovat SSRI-lääkkeille tyypillisesti väsymys, pahoinvointi, päänsärky, seksuaalisten toimintojen häiriöt, seksuaalisen halukkuuden loppuminen kokonaan, sekä lisääntyneet ahdistus- tai masennusoireet. Joillain potilailla voi ilmetä vapinaa raajoissa."

"Sivuvaikutukset häviävät usein 1-4 viikon kuluessa hoidon aloittamisesta ja joillakin potilailla sivuvaikutuksia ei esiinny lainkaan"


Sivuvaikutuksia siis potilas joutuu kestämään ehkä jopa kuukauden verran. Monesti ilman mitään kunnollista tiivistä lääkärin seurantaa. potilas voi voida kotona yksin vaikka kuinka huonosti ymmärtämättä syytä sille. Kuukaudessa on jopa 31 päivää mahdollisuuksia päätyä yrittään itsemurhaa ennen kuin lääkkeen parempi puoli tulee näkyviin.

Lääkkeen lopetusoireet: (vieroitusoireet)

"pistelyä, sekavuutta, herkkyyttä valolle ja äänille, tavallista tokkuraisemman olon unesta herätessä ja henkistä väsymystä, painajaisunia. Myös muita unihäiriöitä, kuten tavallista vilkkaampia unia tai unettomuutta, huimausta (tasapainon menettämisen tunnetta), sähköiskumaisia tuntemuksia (myös päässä), kirvelyä, päänsärkyä, huonovointisuutta, hikoilua (myös yöllä), levottomuutta tai agitaatiota, vapinaa, ajan ja paikan tajun hämärtymistä, herkkätunteisuutta tai ärtyisyyttä, ripulia, näköhäiriöitä, sydämentykytystä tai jyskyttäviä sydämenlyöntejä. lisääntynyttä masentuneisuutta tai ahdistuneisuutta ja itsetuhoisia ajatuksia kuten hoidon alussakin.

Tällöin on tärkeää tiedostaa asia mahdollisesti lääkkeen lopettamisesta johtuvaksi, eikä sairauden uusiutumiseksi."

Lopetusoireet voivat kestää pahimmillaan jopa 2-3 kk

Mulla oli lääkkeen syönnin aikana jatkuvasti uupunut voimaton olo. Hoidon alussa räjähtävästi kasvanut ahdistuneisuus ja todella pahoja ongelmia selvitä paniikkikohtausista yksin. Myöskin itsemurha ajattelua oli joka lisääntyi mitä suuremmaksi lääkeannosta nostettiin. En suosi tämän tyypin lääkkeitä kuin pahimmassa hädässä ja vakavassa masennuksessa.

Mä lopetin sen paskan syönnin lyhyeen ja se päätös tuli siinä vaiheessa kun itsemurha ajatukset alkoi voimistuun niin vakavaksi että jouduin jo tekeen töitä hallitakseni itseni. Lopetin lääkkeet kerta laakista (joka luvatonta mutta katsoin sen ainoaksi keinoksi pelastaa itseni itsemurha yrityseltä) ja vieroitusoireiden loputtua olo kohosi nopeasti siedettävälle tasolle ja itsemurha ajatukset hävisi. Hoitoni jatkui pelkällä terapialla ja itsehoidolla.

Välillä tuntuu että lääkemarkkinoijat tässä rahastaa lääkkeellä jota ei tunneta vielä täysin. Negatiivisista tutkimuksista ei puhuta. tiedoteta. Lääkeselosteet vain mainostaa sitä super pillerinä ja lääkärit kieltää pahimmat haitat tai vaikenee niistä vaikka tietäisi jo.

kaikkeen masennukseen ei lääke ole pakollinen. vakavaan masennukseen silti suosittelen ja itsekin söisin jotta pelastaisin itseni

Mulla ainakin tuo kuului masennuksen diagnosointi rutiinien joukkoon. Verikokeita, virtsakokeita, EEG, aivojen magneettikuvauksia, hemoglobiini, sydänfilmi... jne.

Sitten ne täytätti sen BDI masennuskysely kaavakkeen ja vei psykologisiin testeihin sekä täytätti vielä tuon SCID kyselyn.

Niin kannattaa. Kannatta myös muistaa, että masennus ja mielialan vaihtelut kuuluu jossain vaiheessa ihmisen elinkaareen.

Nuorempana oli vaikeaa. Jokin lääkitys olisi ehkä ollut silloin tarpeellinen, mutta halusin olla ns. "hullu" ilman, en uskaltanut mennä lääkäriin, koska pelkäsin " mömmöjä" ja sitä että lakkaan tuntemasta.

Kuolemaa rukoilin pitkään, selvisin masennuksesta kun kerroin siitä yhdelle ystävälle joka osasi myötäelää.

Ihmeen kaupalla selvinnyt hyvinkin vaikeasta masennuksesta. Koskaan en ole syönyt mitään masennukseen. Vitamiineja popsin ja uskon niiden vaikutukseen. Esim. Omega 3 on tutkitusti todistettu vaikuttavan mielialaan positiivisesti. Syö siis ravintoa, ei roskaruokaa ( ainakaan silloin kun masennus päällä)

Mutta :) nyt olen siitä iloinen, kaikesta mitä tunsin ja koin, koska kokemus teki minusta vahvan tällä saralla ( mikä ei tapa - vahvistaa). Tämä ei ole neuvo jättää lääkkeet pois, minä olin valmis menemään mielisairaalaan ( lepäämään) mutta en syömään lääkkeitä, joten päätin katsoa milloin haihdun ilmaan.

Näin ei käynyt, voin sanoa rehellisesti, että mikään ei ole tuntunut sen jälkeen ylivoimaiselta, vaan, vaikka vaikeuksia on elämän varrelle ollut. Mua on aina pidetty iloisena ja positiivisena, se on osaltaan auttanut vaikeuksissa myös. On hyvä olla armollinen myös omille elämänsä "hulluksille".

Ap:lle voimia, asiat vaan tuppaa järjestymään, kun jaksat vaikeimman yli :).

keskivaikea masennus kirjoitti:

Mulla ainakin tuo kuului masennuksen diagnosointi rutiinien joukkoon. Verikokeita, virtsakokeita, EEG, aivojen magneettikuvauksia, hemoglobiini, sydänfilmi... jne.

Sitten ne täytätti sen BDI masennuskysely kaavakkeen ja vei psykologisiin testeihin sekä täytätti vielä tuon SCID kyselyn.

Voimia sinulle. Sinä selviät kun uskot siihen :)

Joo, jos skitsofrenia, niin olen sitä mieltä että lääkitys tarvitaan, minä puhuin vain silloisesta masennuksestani :)

joo ja siihen TARVITSEE ehdottomasti syödä lääkkeitä. se on psykoosisairaus ja ihan eri luokkaa masennuksen kanssa. Siinä ei taida olla vaihtoehtoja kuin yksi: elinikäinen lääkitys