Lapsenmurhaajan tappaminen oli hirvittävä vääryys!

On se niin kamalaa

Riihimäen vankilassa tapettiin viime viikon torstaina keski-ikäinen vanki. Henkirikos nousi välittömästi suureksi uutiseksi, koska vankilasurmat ovat Suomessa harvinaisia.

Tapahtuma sai vielä suuremmat mittasuhteet sen jälkeen, kun Ilta-Sanomat uutisoi ensimmäisenä, että uhri oli tuomittu naisen ja lasten surmaamisesta. Iltalehdessä puolestaan kerrottiin ennen kuin epäiltyjen kuulustelut olivat kunnolla edes alkaneet, että henkirikoksen todennäköinen motiivi on uhrin oma rikostausta.

Tapaus aiheutti vilkkaan keskustelun myös sosiaalisessa mediassa. Osa verkkokeskustelijoista näytti suorastaan ilahtuneen henkirikoksesta. "Vihdoin oikeus tapahtui, ja samalla säästyy vielä yhteiskunnan rahoja." Monet tuntuivat myös ihannoivan vankilahierarkiaa, jossa toiset rikoksista tuomitut ovat halveksutumpia kuin toiset ja erimielisyyksiä ratkotaan väkivallalla.

Kun laittaa tietokoneen näppäimistöstä Caps Lockin päälle, alkaa suoltaa omaa mielipidettään oikeudenmukaisuudesta ja päättää kirjoituksen hymiöön, on helppo unohtaa, että jokainen henkirikos tuo mukanaan suunnatonta kärsimystä myös täysin sivullisille.

Vangeilla ja alamaailmassa on omat hierarkiansa ja sääntönsä, jotta siinä maailmassa elävien on hieman helpompaa jäsentää ja ennakoida elämäänsä. Se maailma on täynnä petosta ja väkivaltaa.

Pohjimmiltaan vankilahierarkiassa on kuitenkin kyse siitä, että omia tekoja on helpompi selitellä itselleen, kun löytyy joku, joka teki jotain vielä pahempaa.

Muulla yhteiskunnalla on omat sääntönsä, joista on sovittu yhdessä ja joihin jokainen voi vaikuttaa äänestämällä tai kansalaisaloitteilla. Muu yhteiskunta ei tarvitse vankien tai alamaailman sääntöjä ja logiikkaa yhtään mihinkään.

Suomessa on yhdessä sovittu, että tappaminen on rikos, eikä laki tunne kuolemantuomiota. Tappaminen on yhteisellä sopimuksella väärin. Tappamisessa ei ole mitään kunniakasta, oli motiivi sitten mikä tahansa.

Minna Passi HS [email protected]
Kirjoittaja on HS:n rikos- ja oikeustoimittaja.


.http://www.hs.fi/kotimaa/Vankilahierarkian pohjalla olleen miehen tappamisessa ei ollut mitään kunniakasta/a1401859094870?ref=tf_iHSisboksi300-artikkeli&utm_campaign=tf-hs&utm_source=iltasanomat.fi&utm_medium=tf-desktop&utm_content=articlepage&jako=e5113940d8c4ec058d82aab188f328ff

9

403

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • on ne uskomattomia

      Joku tappaa sammuneen ja puolustuskyvyttömän miehen. Vankilassa se on ok, eikä aiheuta mitään ongelmaa vangille.
      Mutta jos edes hipaiset naista tai lasta, niin olet alinta pohjasakkaa.
      En mitenkään puolustele tai pidä sitä oikeutettuna, mutta jotenkin sairaat nuo vankilan hierarkia jutut.
      Itsekin olen lusinut ja omin silmin nähnyt, kun vangit, jotka itse ovat hakanneet naisia ja pahoinpidelleet heitä, ovat suurimpaan ääneen lynkkaamassa seksuaalirikollisia.
      Sillä kertaa istuivat muita juttuja, mutta niinkuin aloittaja sanoi, se huomio vedetään niihin, jotka ovat tehneet vielä pahempaa.
      Esimerkiksi raiskaaja selitti ympäriinsä, miten joku toinen oli käyttänyt lasta hyväkseen. Tietysti vielä kiisti oman rikoksensa.

    • Tätä mieltä

      Aloitus on hyvä. Murhaajat, tappajat, ryöstäjät, huumekauppiaat puolustelevat tekojaan sillä että joku on tehnyt jotain vielä pahempaa. Sairasta porukkaa. Toivottavasti nuo tuon tapauksen tappajat saavat teoistaan ankaran rangaistuksen. Molemmat rikoksen uusijoita, vaarallisia tappajia.

    • Hullut päät

      On siellä vankilassa kaikenlaista börjesteriä.
      Avotaloon pääsyä pidetään mahtavana juttuna, vaikka sielläkin se tuomion suorittaminen jatkuu - vailla vapautta. Tosin vapaammissa oloissa kuin kivitalossa. Sitten katkeroidutaan, kun avotalohakemus hylätään.
      Riihimäen vankilassa yksi vanki noitui sitä, kun ei päässytkään avotaloon. Jupisi vankitovereille kongilla: "Sit ku mä pääsen siviiliin, niin mä alan vetelee pikkupoikia perseeseen. Sitten mä pääsen sillä seuraavalla kakulla leirille."
      Leiri = avotalo
      Siis että ne miettii asioita siltä pohjalta, että mitä rikoksia kannattaa alkaa tekee, jotta pääsee avotaloon. Ei tule sit niinku pieneen mieleenkään heillä, että voisi olla tekemättä rikoksia, niin ei tarvitsisi lusia.
      Sairasta porukkaa.

    • Sally Q

      Hieno kirjoitus Minnalta!

      Henkirikoksissa ei ole yhtään voittajaa. Se on laitonta ja väärin tappaa ketään. Simple as that.

    • lavyyyer

      Hyvä kirjoitus!Tuolla kongeilla kävelee paljon myös niitä,jotka ovat murhanneet,tappaneet ,ryyöstäneet,varastaneet,pahoinpidelleet jne.Ovat myös siinä ohessa "vähän raiskanneet",mutta kun se ns."ykkösrikos" vie huomion,niin niitä muita tekoja ei kukaan huomaa.Sitten ollaan rinta rottingilla muita muiluttamassa,hyhhyi!!!

    • It same old song

      Älä tee niin kuin minä teen, vaan tee niin kuin minä sanon.

    • Yhteisöt toimivat tiettyjen sääntöjen ja tapojen mukaan, olipa yhteisö mikä tahansa. Ihmiset selviytyvät paremmin yhteisöinä ja yhteisöissä, joten halu näpäyttää poikkeavasti toimivia on ihmiselle lajityypillistä käyttäytymistä. Tarve rangaista väärintekijää on siten vaistonvaraista toimintaa.

      Yhteisöt ovat kasvaneet pienistä suku- ja heimoyhteisöistä monimutkaisiksi yhteiskunniksi, jossa normien rikkojia ojennetaan monimutkaisissa yhteiskunnallisissa toimituksissa, jotka muistuttavat suuresti uskonnollisia riittejä ja perustuvat lähes samankaltaiseen mystiikkaan.

      Riittien ja rankaisutoimitusten lopputuloksena yhteisö kokee rikkomuksen aiheuttaman vinoutuman tulleen korjatuksi ja elämä voi taas palata normaaliin tavanomaiseen rytmiinsä.

      Oikeutta ei siis tarvitse pelkästään uhri tai uhrin omaiset vaan koko yhteisö.

      Ihmiselle on kehittynyt jostain syystä ominaisuus jota voitaisiin oikeastaan kutsua aistiksi niiden muiden joukossa. Tämä ominaisuus on epäoikeudenmukaisuuden kokeminen. Kyky siihen voidaan havaita jo pikkulapsilla, kun heidän viestintätaitonsa on tarpeeksi kehittynyt sen ilmaisemiseksi. He saattavat tietysti kokea epäoikeudenmukaisuutta aiemminkin, mutta eivät voi tuoda sitä julki muuten kuin itkemällä äänekkäästi.

      Aikoinaan väärintekijöitä rankaisi suku- ja heimoyhteisöt ja kehityksen myötä yhteiskunta otti vähitellen rankaisijan roolin yksinoikeudella. Rangaistuskulttuuri on vaihdellut kautta historian. Tietyistä teoista on joskus rangaistu ankarammin ja joistain puolestaan lievemmin. Tällä hetkellä elämme aikaa, jossa rangaistusheiluri alkaa olla ääripäässään lievällä puolella.

      Nykyään rangaistuskäytäntöön kuuluu hyvin lievät tuomiot sellaisistakin teoista, jotka ovat omiaan herättämään pelkoa ja levottomuutta laajemminkin kuin vain uhrin lähipiirissä. Raskaimpien rikosten tekijöiden saamat suhteellisen lyhytaikaiset vapausrangaistukset koetaan yleisesti epäoikeudenmukaisina.

      Henkirikos tai yksilön vakava vammauttaminen on aina suuri murheenaihe niin uhrille, tämän omaisille kuin tekijälle ja tämän omaisillekin. Tekoon vaikuttaneita syitä voidaan hakea tekijän tai uhrin ominaisuuksista, yhteisökäyttäytymisestä taikka yhteiskuntapolitiikastakin. Viime kädessä ratkaisu on kuitenkin tekijän itsensä tekemä.

      Rangaistukset vakavista rikoksista eivät ole Suomessa millään tavalla ennalta ehkäiseviä. Ne eivät myöskään vastaa kansan oikeustajua. Monimurhaaja saa elinkautisen, joka kestää täällä saman verran kuin opiskeleminen tohtoriksi.
      Kaiken lisäksi itsensä voi opiskella tohtoriksi sen elinkautisen aikana.

      Oikeuden ottaminen omiin käsiin on väärin, vai onko? Jos yhteiskunta tarjoaa vain epäoikeudenmukaisuutta, jää hyvityksen hakeminen ja saaminen yksinomaan kunkin omien ratkaisujen varaan.

      Tämän vankilamurhatapauksen johdosta en päivittelisi niinkään vankiloiden turvattomuutta. Pikemminkin päivittelisin toimimatonta rankaisupolitiikkaa. Yhteiskunta suorastaan kannustaa ottamaan oikeuden omiin käsiin pienillä rangaistuksilla. Nämäkin vankilamurhaajat istuvat tekonsa sauraamuksena ehkä muutaman vuoden pidempään omassa pikku yksiössään ja miettivät lisää maailmanparannuskeinoja.

      Inhimilliset rangaistukset eivät tee syyllisistä inhimillisiä.

    • Sharianlaki kaikkialle

      Ihan oikeinhan se oli. Kyllä on oikeudentaju pahasti hukassa, jos ei hyväksy kuolemantuomioita. Suomeen pitäisi saada Sharianlain mukaiset tuomiot.

    • clima

      Vankiloissa toteuttuu viimeinen oikeus. Usassa monet suomalaiset tappajat ja murhaahat kasvaisivat nurmea honkanummella. Sääli että oikeuskoneisto on niin pehmeä että tappajille ja murhaajille annetaan edes mahdollisiis uusia tekojaan.
      Elämän tuhoaminen aina rikos ihmiskuntaan vastaan ja oikeasti elinkauntinen 100 vuotta. aika moni surma jäisi tekemättä.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ootko nainen noin mustis musta

      Onhan se toki imartelevaa kun olet kaunis ja kaikkea muutakin, mutta ehkä vähän kummallista, kun ei varsinaisesti olla t
      Ikävä
      91
      7335
    2. Sen kerran kun siellä käyn

      Voisit olla paikalla💚💛☘️
      Ikävä
      37
      3897
    3. Kumpa tietäisin. Miehelle.

      Vieläkö toivot jotain viestiä, vai suutuitko taas...kun...🤔
      Ikävä
      45
      3470
    4. Kauan säkin jaksoit

      Minun perässä juosta. Kunnes pahoitit mielen. Kuinka monta anteeksipyyntöä olet vailla? 🧐
      Ikävä
      40
      2612
    5. Joel Harkimo ja Janni Hussi eroavat

      Tämä on ilon päivä 😊
      Kotimaiset julkkisjuorut
      230
      2605
    6. rakastan sinua!

      Tule ja ota, kasvetaan yhdessä paremmiksi ❤️❤️❤️❤️ kaikki anteeksi ❤️❤️❤️
      Ikävä
      40
      2403
    7. Sä olet nainen kuuluisa..

      ..etkä mitenkään hyvällä tavalla.
      Suhteet
      129
      2339
    8. Miksi kaipaat

      Ja olet elämässäni vielä kaiken tämän jälkeen? Eikö kaikki ole jo selvää välillämme?
      Ikävä
      29
      2219
    9. Askanmäessä Huippu esitys

      Kävimme Ystävien kanssa Askanmäen kesäteatterissa. Kaikki tykättiin esityksestä aivan valtavasti. En varmaan koko vuonna
      Puolanka
      20
      2045
    10. Siis hetkonen

      Rakastetaankohan me kummatkin toisiamme, ja aletaan tajuamaan se pikkuhiljaa 🤯
      Ikävä
      45
      1922
    Aihe