kaikki alkoi jo peruskoulussa kun huomattiin että en pärjää normaalilla luokalla menin vanhempien kanssa tutkimuksiin ja niistä selvisi että minulla on avaruudellinen hahmotushäiriö. Sen jälkeen jouduin erityisluokalle jota kävin peruskoulun loppuun asti. Siskoni häpesi minua joka oli normaalilla luokalla samassa koulussa. kiusaaminen alkoi jo erityisluokalla siellä sain pojilta kuulla joka koulu päivä haukkuja omasta ulkonäöstäni ja nimestäni keksittiin haukkumanimiä.Olin koko peruskoulun ajan lihava. En meikannut enkä pukeutunut siihen aikaan kovin muodikkaasti.sain myös kuulla lihavuudestani haukkuja koulussa.Oli minulla silti pari tyttöä samalta luokalta kaverina mutta he eivät osanneet puolustaa minua eikä opettaja ottanut kiusaamista tosissaan.Peruskoulun jälkeen hain ammattikouluun. Opo ensin ehdotti että hakisin erityisammattikouluun mutta minä en halunnut sinne vaan päästä normaaliin ammattikouluun sain tahtoni läpi ja hain normaalin ammattikouluun.
Oli minulla silti pari tyttöä samalta luokalta kaverina mutta he eivät osanneet puolustaa minua eikä opettaja ottanut kiusaamista tosissaan.
Peruskoulun jälkeen hain ammattikouluun. Opo ensin ehdotti että hakisin erityisammattikouluun mutta minä en halunnut sinne vaan päästä normaaliin ammattikouluun sain tahtoni läpi ja hain normaalin ammattikouluun.
Pääsin opiskelijaksi ammattikouluun ja luokanvalvojani sai tietää oppimisvaikeuksistani.
Luokallai oli pelkästään naisia ja joudun uudestaan koulukiusatuksi eikä kukaan halunnut olla samalla luokalla kaverini ja ryhmätöissä olin se joka aina valittiin viimeiseksi.
Luokka jakaantui moneen osaan eikä kukaan halunnut olla kaikkien kaveri vaan piti valita mihin porukkaan kuuluu. Minä en kuulunut mihinkään. Toiset aina puhuivat toisistaan pahaa selän takana eivätkä halunneet työskennellä kaikkien kanssa.
Opiskelun takia jouduin muuttamaan koulun asuntomaan jossa asuin 5päivää viikossa olin silloin viellä niin nuori että itkin ikävää kotiini.
Olin paljon pois koulusta koska aamuisin aina masennuin kun tiesin että pitää lähteä kouluun eikä minulla ole siellä kavereita eikä ihmistä kelle puhua.
koulusta jouduttiin soittamaan kotiii ollessani ala-ikäinen noiden poissaolojen takia ja vanhhempani olivat vihaisia minulle. Mutta en kertonut heille että minua kiusataan ja siksi en viihdy koulussa.
Toisena vuonna tilanne vähän helpottui kun samalta erityisluokalta eräs tyttö haki samaan ammattikoulluun opiskelemaan ja hänkin pääsi samaan kouluun ja asui samassa asuntolassa.
Mutta hän oli eri linjalla kun minä ja meillä oli aina eri aikaan ruoka tauot ja välitunnit niin emme päässeet koulussa näkemään.
Asuntolassa ja koulun jälkeen vietimme aina aikaa kahdestaan.
Häpesin aina ammattikoulussa mennä ruokalaan syömään kun tiesin että minulla ei ole siellä kavereita ja joutuisin istumaan yksin.
Minulla masennus pahentui koko 3-vuotisen ammattikoulun ajan vaikka olikin tämä yksi kaveri toisella linjalla.
Aamuisin en olisi halunnut lähteä kouluun ja mietin itsemurhaa.
Eikä opiskelu sujunut. Motivaationi oli täysi nolla.
Ilmoitin keskeyttäväni ammattikoulun mutta rehtori yli puhui minut ja sanoi älä keskeytä opintoja on viellä niin vähän jäljellä.
Sain käytyä ammattikoulun loppuun mutta arvosani eivät olleet hyvät enkä saanut 3-vuoden aikana luokaltani ainuttakaan kaveria.
Ammattikoulun jälkeen vanhempani halusivat että muutan pois kotoa ja rupean etsimään töitä.
Vanhempani asuivat pienellä paikkakunnalla jossa on todella vähän työpaikkoja.
Muutin ensimmäiseen asuntooni ja eräälle vähän suurempaan kaupunkiin asumaan etsiäkseni töitä.
En saanutkaan töitä ja jäin työttömäksi.
Työttömänä ollessa hain erillaisille kursseille ja yritin tutustua uusiin ihmisiin.
Mutta taas se sama alko minua ruvettiin kiusaamaan.
Johtuu varmaan että hahmotushäiriö tekee minulle sosiaalista tilanteista vaikeita enkä pysty kaikissa asioissa olemaan samantasoinen kun toiset.
Ihmisten on vaikea käsittää tätä ja oppia ymmärtämään minua.
koulu ja erillaiset kurssit ovat jättäneet minuun pysyvät traumat mihin tahansa menenkin aina joku rupeaa minua kiusaamaan enkä saa mistään uusia kavereita. Enkä ole viellä kertaakaan ollut parisuhteessa.
koen nettideittailun häpeäksi koska siellä tuntuu vain olevan sosiaalisia ihmisiä jotka viettävät paljon aikaa kavereitten kanssa ja varmasti moni pitäisi minua outona jos tietäisi että olen aina vain kotona koneella.
Olen nyt ollut 5-vuotta työtön ja kiusaaminen on eristänyt minut lähes kokonaan ulkomaailmasta.
Istun päivät sisällä tietokoneella netissä enkä saa mitään aikaiseksi.
Tämä yksinäisyys on saanut minussa aikaan sen että puhun yksin ja nauran. kun ei ole kelle puhua.
Puhelin on hiljainen se kerran viikossa soi ja aina soittaja on äitini.
Äiti on ainoa ihminen joka pitää minuun yhteyttä.
Vaikka olen aikuinen ja pitäisi asua omillaan.
Minua on ruvennut ahdistamaan tämä yksin asuminen ja välillä kaipaan niitä aikoja kun olin lapsi ja asuin kotona.
.
Oli minulla silti pari tyttöä samalta luokalta kaverina mutta he eivät osanneet puolustaa minua eikä opettaja ottanut kiusaamista tosissaan.
Peruskoulun jälkeen hain ammattikouluun. Opo ensin ehdotti että hakisin erityisammattikouluun mutta minä en halunnut sinne vaan päästä normaaliin ammattikouluun sain tahtoni läpi ja hain normaalin ammattikouluun.
Pääsin opiskelijaksi ammattikouluun ja luokanvalvojani sai tietää oppimisvaikeuksistani.
Luokallai oli pelkästään naisia ja joudun uudestaan koulukiusatuksi eikä kukaan halunnut olla samalla luokalla kaverini ja ryhmätöissä olin se joka aina valittiin viimeiseksi.
Luokka jakaantui moneen osaan eikä kukaan halunnut olla kaikkien kaveri vaan piti valita mihin porukkaan kuuluu. Minä en kuulunut mihinkään. Toiset aina puhuivat toisistaan pahaa selän takana eivätkä halunneet työskennellä kaikkien kanssa.
Opiskelun takia jouduin muuttamaan koulun asuntomaan jossa asuin 5päivää viikossa olin silloin viellä niin nuori että itkin ikävää kotiini.
Olin paljon pois koulusta koska aamuisin aina masennuin kun tiesin että pitää lähteä kouluun eikä minulla ole siellä kavereita eikä ihmistä kelle puhua.
koulusta jouduttiin soittamaan kotiii ollessani ala-ikäinen noiden poissaolojen takia ja vanhhempani olivat vihaisia minulle. Mutta en kertonut heille että minua kiusataan ja siksi en viihdy koulussa.
Toisena vuonna tilanne vähän helpottui kun samalta erityisluokalta eräs tyttö haki samaan ammattikoulluun opiskelemaan ja hänkin pääsi samaan kouluun ja asui samassa asuntolassa.
Mutta hän oli eri linjalla kun minä ja meillä oli aina eri aikaan ruoka tauot ja välitunnit niin emme päässeet koulussa näkemään.
Asuntolassa ja koulun jälkeen vietimme aina aikaa kahdestaan.
Häpesin aina ammattikoulussa mennä ruokalaan syömään kun tiesin että minulla ei ole siellä kavereita ja joutuisin istumaan yksin.
Minulla masennus pahentui koko 3-vuotisen ammattikoulun ajan vaikka olikin tämä yksi kaveri toisella linjalla.
Aamuisin en olisi halunnut lähteä kouluun ja mietin itsemurhaa.
Eikä opiskelu sujunut. Motivaationi oli täysi nolla.
Ilmoitin keskeyttäväni ammattikoulun mutta rehtori yli puhui minut ja sanoi älä keskeytä opintoja on viellä niin vähän jäljellä.
Sain käytyä ammattikoulun loppuun mutta arvosani eivät olleet hyvät enkä saanut 3-vuoden aikana luokaltani ainuttakaan kaveria.
Ammattikoulun jälkeen vanhempani halusivat että muutan pois kotoa ja rupean etsimään töitä.
Vanhempani asuivat pienellä paikkakunnalla jossa on todella vähän työpaikkoja.
Muutin ensimmäiseen asuntooni ja eräälle vähän suurempaan kaupunkiin asumaan etsiäkseni töitä.
En saanutkaan töitä ja jäin työttömäksi.
Työttömänä ollessa hain erillaisille kursseille ja yritin tutustua uusiin ihmisiin.
Mutta taas se sama alko minua ruvettiin kiusaamaan.
Johtuu varmaan että hahmotushäiriö tekee minulle sosiaalista tilanteista vaikeita enkä pysty kaikissa asioissa olemaan samantasoinen kun toiset.
Ihmisten on vaikea käsittää tätä ja oppia ymmärtämään minua.
koulu ja erillaiset kurssit ovat jättäneet minuun pysyvät traumat mihin tahansa menenkin aina joku rupeaa minua kiusaamaan enkä saa mistään uusia kavereita. Enkä ole viellä kertaakaan ollut parisuhteessa.
koen nettideittailun häpeäksi koska siellä tuntuu vain olevan sosiaalisia ihmisiä jotka viettävät paljon aikaa kavereitten kanssa ja varmasti moni pitäisi minua outona jos tietäisi että olen aina vain kotona koneella.
Olen nyt ollut 5-vuotta työtön ja kiusaaminen on eristänyt minut lähes kokonaan ulkomaailmasta.
Istun päivät sisällä tietokoneella netissä enkä saa mitään aikaiseksi.
Tämä yksinäisyys on saanut minussa aikaan sen että puhun yksin ja nauran. kun ei ole kelle puhua.
Puhelin on hiljainen se kerran viikossa soi ja aina soittaja on äitini.
Äiti on ainoa ihminen joka pitää minuun yhteyttä.
Vaikka olen aikuinen ja pitäisi asua omillaan.
Minua on ruvennut ahdistamaan tämä yksin asuminen ja välillä kaipaan niitä aikoja kun olin lapsi ja asuin kotona.
.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Yksin oleminen on saanut minut päivittäin miettimään itsemurhaa koen että minua ei tarvita tässä maailmassa koska minulla ei ole kavereita eivätkä ihmiset pidä minusta. Enkä usko että löydän ikinä rakkautta.
Hahmotushäiriö rajoittaa monien ammattien opiskelua ja kouluun pääsyä.
ja työllistyminen on myös kohdallani ollut vaikeaa.
Olen yrittänyt sinnitellä elossa vain äitini takia että hän ei joutuisi kokemaan sitä että oma lapsi tekee itsemurhan.
Vuodet vain kuluvat minun osaltani elämä jumittaa vuodesta toiseen samassa paikassa. Eikä ole tiedossa valoisaa tulevaisuutta.
No nyt ainakin olet tullut oikeaan paikkaan. Täällä niitä ihmisiä pyörii joilla ei ole kavereita tai jotka ovat olleet vuosiakin työttöminä. Kiinnostaisiko sinua sitten tutustua näihin ihmisiin?
kiinnostaa toki mutta kiusaaminen on tehnyt sen että en uskalla sanoa omia mielipiteitäi ääneen ja kuuntelen mieluummin vieressä kun muut puhuvat.
Enkä yleesä tiedä mitä puhuisin toisten ihmisten kanssa ilman että minua ruvetaan heti kiusaamaan.
Kiusaaminen on ennen kaikkea yhteisöllinen ongelma. Sosiaalinen heikkoutesi näkyy helpostikin ulospäin ja tuollaisiin asioihin tartutaan kaikissa piireissä.
Ainoa keino tilanteen parantamiseksi on siinä, että saat vahvistettua tuota sosiaalista kanssakäymistäsi saamalla oikeanlaisia kontakteja ja yhteyksiä sopivanlaisiin ihmisiin.
Laita mailiosoitteesi tänne tai tee tunnus jossa se on näkyvillä niin melko varmasti saat ainakin kirjoittelukavereita. Onhan jopa sekin parempi kun ei mitään.
Olen 27-vuotias mies jolla on ollut vaikeuksia luottaa ihmisiin ala-asteen koulukiusaamisen jälkeen. Tuon takia ja jatkuvien perheriitojen vuoksi on ollut päällä masennus noin 10 vuoden ajan, mutta olen jollain ihmeellä suorittanut sen aikana lukion ja ammatikoulun kohtalaisin arvosanoin. Muutin omilleni vasta 25-vuotiaana ja olen siitä lähtien eristäytynyt lähes kokonaan neljän seinän sisälle. Seurustelukokemusta ei ole eikä ilmeisesti tulekaan. Itsetuhoiset ajatukset pyörii mullakin päässä, mutta yritän sinnitellä veljen, isän ja äidin tähden, jotka ovat nykyään ainoat ihmissuhteeni kuntouttavan työtoiminnan ulkopuolella.
Niin laita ihmeessä jotain sähköpostiosoitetta yms. tänne.
Asentakaa ennemmin Hangouts lisäosa selaimeen, sitä kautta voi jutella jokaselle sulkematta selainta, paljon iisimpää ku joku ulkoinen ohjelma tai sähköposti. Toki tarviit Googlen tilin tuota varten mutta silti helpompi.
Kannattaa rohkeasti tutustua ihmisiin netin kautta. Se on paras keino saada uusia tuttavuuksia. Haet seuraa eri palstoilta. Tältä ja muilta palstoilta.
Sosiaalisten tilanteiden helpotukseen ei auta muu kuin että pystyt puhumaan siitä asiasta sellaisten ihmisten kanssa, jotka ymmärtävät tilannettasi ja haluavat puhua sinulle.
Ensimmäiseksi suosittelisin rekisteröimään suomi24-nickin ja sinne laittaisit toisen sähköpostiosoitteen. Hakisit seuraa Suomi24-palstan kautta ja mahdollisesti muiltakin sivuilta, joilta löydät netistä. Parasta etsiä seuraa omalta alueeltakin niin pystyt mahdollisesti tapaamaankin sopivia henkilöitä. Hyvä idea kokeilla kirjoitelua esim. tähän ketjuun vastanneille asiallisille kirjoittajille.
En suosittele sinua puhumaan yksin. Kokeile enemminkin kirjoittaa nettiin erilaisille keskustelupalstoille, koska yksin puhuminen voi sananmukaisesti jossakin vaiheessa mennä ylitse. Netissä pystyt keskustelemaan asioista ja opettelemaan samalla keskustelemaan myös muiden henkilöiden kanssa.
Liian tarkasti ei kannata itsestä aluksi kertoa. Vasta kun enemmän olet kirjoitellut toisen henkilön kanssa, niin sitten kerro omistakin asioista vähitellen. Parasta ei ole heti kertoa kaikkea mahdollista.
Kannattaa myös rohkeasti kokeilla saada oikeita live-kontakteja, koska niiden kautta pystyt paremmin tekemään erilaisia juttuja ja saamaan innostusta asioihin yms.
Ulkonäkö voi joissakin tilanteissa vaikuttaa ja kaikki eivät sitä välttämättä hyväksy. Varsinkin jos itsekin koet että sen kanssa on ongelmia. Sosiaalisten tilanteiden pelko voi myös varsinkin aluksi tuoda ongelmia, mutta kannattaa vain tutustua sellaisiin tyyppeihin, jotka hyväksyvät ed. mainitut seikat.
Yksinäisiä miehiä on enemmän kuin yksinäisiä naisia. Tämä on yksi tekijä, joka auttaa sinua uusien ystävienkin saamisessa.
[email protected]
on osoitteeni.
Suoli24 nyt on niitä viimeisimpiä paikkoja missä kannattaa alkaa toisiin
ihmisiin luottamaan. Tämä pätee kyllä nykyisin melkein koko paskkanettiin,
NSA, niiden persheen nuolijat ynnä muut vastaavat stasi urkinnan
kaltaiset instanssit ovat joka paikassa, eikä niidenkään tekemisiä valvo
enää kukaan.
Täällä on ihan ylläpidossa tai hyvin lähellä niitä henkilöitä, jotka kaappaa
sun kotitietokonees haltuunsa, alkaa seurata kaikkea sillä laitteella
tekemääsi, se pystytään myös valjastamaan vakoilemaan sua webbikameran
ynnä muun vastaavan avulla, myös kaikki äänet mitä laite kykenee
lähistöltä rekisteröimään ovat näiden nettisittisontiaisten urkinnan
ulottuvilla, näppäinpainalluksista nyt puhumattakaan.
Nettipaskhasittisontiaiset on myös sillä tavalla samankaltaisia niiden insesti
pedo vanhempien, esim. nyt vaikka se isäukko sitten, sitä ei saa koskaan
tunnustamaan tekosiaan vaan se pyrkii viimeiseen asti piilottelemaan sen
toimintansa. Paskhanetissä kyttäävät rikolliset urkkijat on sillä tavalla ihan
samankaltaisia, ne ei tule koskaan tunnustamaan tekemisiään - liekö
muutenkin samankaltainen kytkös näillä urkkijoilla sen isipappansa kautta
niihin insestihommiin, on se niin samankaltaista touhua myös näillä
nettipaskhasittisontiaisilla.
Tätä Suolipaskhasontaa kannatta varoa, täällä päivystää jatkuvasti
rikollisia nettisittisontiaisia, netin feikkimaailmassa feikkihahmojensa kanssa
elämäänsä eläviä päänuppinsa jo aikapäiviä sitten lopullisesti sekoittaneita
insestitausta paskhaämmejä, nääkin muuten on jo mukana siinä
toisten kotitietokoneiden kaappaamisissa, kun tämä paskkateknologia ja nämä
paskkalaitteet millä tavallinen kansa tätä nettiä käyttää, niin ne on mitä on
eli paskhaa.
Eli kannatta varoa tätä sivustoa ja myös nämä jotka laittavat tänne
sähköpostiosoitteen ja käyttävät sitä sitten, asettavat sen kotilaitteensa
viimeistään siinä vaiheessa näille pirun nettisittisontiaisten hyökkäilyille
alttiiksi. Se on se NSA sonta siellä taustalla, niiden vaatimuksesta nämä
paskhalaitteet on tätä. Netti on rikollisten hallussa.
pasha späm...
oon kauan epäillyt mistä helvetistä virukseni oon saanut..
Täältä ainakin....
Onpa kumma, ettei ylläpito poista Riku noita sun törkeitä viestejäsi. Toivottavasti heräävät ja antavat sulle edes bannit sivustolle joksikin aikaa.
Aivan sairasta riku95 orginal. Täyttää jo nettikiusaamisen krtiteerit.Ja vielä omalla naamallaan reppana täältä huomiota hakee..:::))))
Voi-voi, jättikö mami paapomatta aikanaan, ja nyt täällä uhoot:::)))
Ei tosta tiiä onko edes omal naamalla. Toisekseen taitaa olla aika sekaisin koko tyyppi joten ei taida kovin hyvin mennä silläkään...
Ja itsehän olette anonyymejä joilla ei ole pokkaa tulla omalla naamalla vittuilemaan. :) Säälittäviä paskahousuja joilla ei itellään ole töitä ja istutte täällä päivät pitkät. :D Served.
Järkyttävää mihin maailma on mennyt ja Suomalaiset kansalaiset ajautuneet.
Nuorisomme voi todella huonosti. Onko aikuisia näkemään tätä?
Surettaa nuortemme puolesta, kun kasvatusta ei ole monikaan saanut.
Enkä tarkoita nyt keskustelun avaajaa.
Toivon sinulle todella kaikkea hyvää ja hyviä ihmissuhteita ja valoisaa elämää,
ja että synkät mietteet voivat jäädä menneisyyteen.
Ja teille kaikille jotka itsaria olette ajatelleet, älkää enää ajatelko !!!
Teidänkin elämällä on tarkoitus. Olette arvokkaita ihmisiä. Jokaisella meillä on vikamme, täydellisennäköisetkään ei ole täydellisiä, heikkoutensa on heilläkin, mutta osaavat ne taitavasti peittää vahvuutensa alle.
Kuolemakin tulee aikanaan, mutta Nuoret; nyt on teidän aika elää. Ja hakeutua toisten yksinäisten seuraan keinolla millä hyvänsä. Teitä on paljon samassa veneessä.
keinolla millä hyvänsä Pelastakaa Elämänne.
Rakkaudella eräs monen lapsen äiti ja läheisiä menettänyt.
Suomessa on paljon ajautunut tämänkaltaiseen tilanteeseen. Epä-empaattisten ihmisten kommenteista ei kannata välittää. Tämä aika ajaa meitä miettimään, mitkä ovat ne syyt, joiden kautta tähän pisteeseen on tultu. Ihmisiä syyllistetään turhaan. Syyllistäjät jatkavat muiden ihmisten syyllistämistä, koska ovat itse niin heikkoja, etteivät kestä katsoa muita empaattisesti. Täytyy myös muistaa, että nämä syyllistäjätkään eivät aina voi itselleen mitään. Heidän toimintansa johtuu siitä, etteivät he ole saaneet osakseen rakkautta ja hyväksyntää, jota myös he tarvitsevat. Ongelma on, etteivät he pysty sitä myöntämään, vaan omassa rikkinäisyydessään käyvät muiden kimppuun.
Ihminen, joka langettaa vastuun toiselle, ja syyllistää häntä, ei ole ottanut vielä vastuuta itsestään. Empaattinen ihminen voi kuitenkin antaa anteeksi ja katsoa myötätuntoisesti jopa niitä, jotka heidän päälleen asettavat syytöksiä. Uskon, että nykyinen taloustilanne yms. saa ihmisiä hereille, ja pohtimaan sitä, miten suhtaudutaan muihin. Ja millaisia työtaakkoja ja vastuita muille langetetaan. Jokainen on arvokas, ja voi löytää todellisen itsensä, ja kun oivaltaa, että on arvokas omana itsenään, voi myös alkaa suuntautumaan ulospäin.
Pidetään ihmiset yhtä näinä kovina aikoina, ja odotetaan, että ihmiset ymmärtäisivät, ettei mikään palkinto, materia, älykkyys, viisaus tai saavutus ei pysty korvaamaan sitä, että kokee olevansa hyväksytty ja arvokas. Ihmisarvo kuuluu jopa niille, jotka eivät ymmärrä sitä, että he elävät vain itselleen muiden kustannuksella. Ehkä jonain päivänä hekin voivat kokea, että he voivatkin saada paljon enemmän, kuin itsensä sijasta huomaavatkin muut. Tunteita he eivät voi viedä, kaiken muun kylläkin.
Lopulta ihan kaikki ihmiset kykenevät tuntemaan. Mutta ensin on luovuttava niistä asioista, jotka ovat tulleet tunteiden tielle. Tämä aika lisää ihmisten herkkyyttä. Toivottavasti myös heitä ymmärretään, ja heillekin voitaisiin antaa anteeksi, jotka eivät tiedä mitä tekevät. Vain anteeksianto voisi heidät pelastaa. Ilman täydellistä anteeksiantoa he eivät kestäisi. Vain armon saanut voi itsekin antaa armoa.
Ehkä armollisemmat ajat ovat edessä päin.