En osaa pitää puoliani

Olen myös huomannut että olen todella hienotunteinen, herkkä ja kiltti ihminen. En halua vaikuttaa muiden päätöksiin millään tavalla tai manipuloida ketään millään tavalla. Olen huomannut kiltteyteni vasta aikuisiällä. Perheessäni tai koulussani tai suvussani ei ollut tapana piikitellä ketään tai olla tahallisesti ilkeä, vaikka isäni on perusduunari ja ei todellakaan mikään vuoden isä ja äitini on kylläkin hyvin koulussa lähinnä ahkeruutensa vuoksi pärjännyt mutta köyhistä oloista.

Jos joku on tahallisesti ilkeä ja piikikäs, minulla kestää tajuta asia, koska haen ensin jotain järkeen perustuvaa selitystä asialle tai mietin ja kelaan, onko kuulossani vikaa. Jolloin tilanne on ohi.

Hei nössö?

Viimeinen kirjoittamasi lause sisältää itse asiassa vastauksen, vaikka onkin kysymysmuotoinen.
Puoliasi opit pitämään opettelemalla arvostamaan itseäsi. Jos tunnet tervettä itsekunnioitusta, ymmärrät omat rajasi ja nouset niitä puolustamaan jos joku yrittää ylittää ne ilman suostumustasi.
Kukaan ei kunnioita rajojasi, jollet niitä itse piirrä.
Kuten sanoit, kysymys on pitkälti opettelusta. Opettele sanomaan ei.
Mikä sinulle voisi olla vaikea konkreeettinen tilanne, jossa olet 'liian kiltti' (tuo sana lainausmerkeissä, koska kyse ei ole kiltteydestä)? Otan esimerkin.
Oletetaan, että joku kaupan jonossa kiilaa eteesi, siis todella selkeästi etuilee ilman mitään syytä. Sinulla on erilaisia vaihtoehtoja miten voit toimia. Voit vetäytyä askelen taaksepäin ja ajatella että mitäpä väliä minulla onkaan, kaikki vaan voivat kulkea eteeni. Tai sitten voit sanoa asiallisella äänellä ilman anteeksipyytelyä: hei, tämä oli minun paikkani, ole hyvä ja siirry jonon päähän. Tai jos joku vaikka sanoisi sinulle töissä: sun pitää siirtää lomasi kun minä varasin itselleni matkan, voit joko alistua ja siirtää lomasi tai sanoa: ei, kyllä minä pidän lomani kuten olen suunnitelllutkin. Keskustele matkastasi esimiehen kanssa.
Mieti jokin konkreettinen tilanne mitä sinulle on tapahtunut ja kirjoita paperille se (asiallinen) vastaus jonka olisit halunnut sanoa. Sano se yksin kotona itse ääneen. Miltä kuulostaa? Auttaisiko se sinua yhden opetteluaskeleen eteenpäin?

Oman tarinasi ääreen voit kaivata myös ammattitaitoista kuuntelijaa. Jos lapsuudesssasi olet kokenut mitätöintiä, olisi hyvä käydä asia ja siihen liittyvät esimerkiksi taka-alalle työnnetyt vihantunteet läpi. Silti rohkaisen, että voit muuttaa toimintaasi jo nyt, vaikket historiaasi voikaan muuttaa.

Tsemppiterkuin Meiju diakoni

"Jos joku on tahallisesti ilkeä ja piikikäs, minulla kestää tajuta asia, koska haen ensin jotain järkeen perustuvaa selitystä asialle tai mietin ja kelaan, onko kuulossani vikaa. Jolloin tilanne on ohi."

Tuo on niin tuttua. Itsekin joka kerta tyrmistyn ihmsten röyhkeydestä, vaikka tähän ikään mennessä olisi pitänyt jo sisäistää se tosiasia, että suurin osa ihmisistä tölväisee ainakin pahalla tuulella ollessaan syyttömiä sivullisia. Salamannopeasti ensin mietin, teinkö oikeasti jotain niin väärin, että ansaitsin tuon, sitten mietin, että ymmärsin nyt varmaan jotain väärin ja lopulta koko tilanne luisuu ohi ilman että ennätän puolustautua. Sitten mietin myöhemmin kotona asiaa ja tunnen itseni idiootiksi ja kynnysmatoksi.

Toisaalta nyt kun olen varovasti ruvennut harjoittelemaan puolieni pitämistä, kaikki reaktiot tuntuvat ylilyönneiltä. Kun sitten puolustaudun edes jotenkin, murehdin jälkeen päin edelleen sitä, ymmärsinkö ehkä sittenkin väärin tai oliko minussa kuitenkin vikaa. Tai pahoittiko toinen kohtuuttomasti mielensä, vaikka reaktioni olisikin ollut oikeutettu.

Kun toisten kynnysmatoksi pitkään alistunut ihminen alkaa yhtäkkiä pitää puolensa, hän huomaa, että häneltä ei sallita samanlaista käytöstä kuin muilta. Ihmiset ovat ehtineet lokeroida hänet "mitättömäksi" ja kaikki yritykset pitää puolensa leimataan helposti kiukutteluksi, hankaluudeksi ja pahantuulisuudeksi. Tie on siis pitkä, koska ihmisten käsitys pitää muuttaa. Jotkut ovat kertoneet onnistuneensa tässä vaihtaessaan ympäristöä eli esimerkiksi uuteen työpaikkaan mennessään ovat ottaneet heti omanarvontuntoisen roolin ja ovat omaksikin yllätyksekseen saaneet heti myös sen mukaista kohtelua.

Jos lapsuudenkodin ja ehkä myös ensimmäisten kouluvuosien ilmapiiri on ollut pääasiassa ystävällismielinen, on vaikea myöhemmin tajuta, kuinka piikikkäitä ja ilkeitä ihmiset todellisuudessa ovat. Minua ei ainakaan millään tavalla koulittu pitämään puoliani, vaan minut kasvatettiin aina antamaan tilaa, olemaan kohtelias ja väistymään. Noilla avuilla ei tee mitään tämän päivän yhteiskunnassa. 50 vuotta sitten ne olivat vielä hyve.

"Kun toisten kynnysmatoksi pitkään alistunut ihminen alkaa yhtäkkiä pitää puolensa, hän huomaa, että häneltä ei sallita samanlaista käytöstä kuin muilta. Ihmiset ovat ehtineet lokeroida hänet "mitättömäksi" ja kaikki yritykset pitää puolensa leimataan helposti kiukutteluksi, hankaluudeksi ja pahantuulisuudeksi."

Tämä pitää paikkansa minunkin kohdallani. Minulle on jopa suututtu, kun olenkin yhtäkkiä alkanut pitää puoliani ja esittää vaatimuksia samaan tapaan kuin muutkin.

Olen vaistonnut, että muutoksestani suuttunut henkilö ikään kuin loukkaantui siitä, etten tyypilliseen tapaani alistunut. Hänen suuttumuksensa oli melkein kuin alitajuista, automaattista, ja sisälsi turhautuneisuuden elementin: "Huohh no pitääkö sunkin nyt ruveta esittämään vaatimuksia..!"

Tiedän tunteen.... Mut kyl se vaan niin on ettei ihmiset ymmärrä hyvällä. Oon huomannnu et mitä vittumaisemmaks oon ruvennu, sitä enemmä mua kunnioitetaa ja sitä vähemmä mulle vittuillaa ja saan purkaa muihi pahan oloni. 20vuotiaaks jaksoin elää yrittäen ymmärtää ihmisiä ja välttellä riitoja ja olla vaan mukava mut ku sain vaa paskaa niskaan ja masennuin ni rupesin olee niiinku suurinosa muist. Suosittelen ei tääl paskamaailmas muuten pärjää. (ja siis en alota yleensä, sanon vaa takasin)
Luin yks päivä jostai ns herkkyydest et se on jotain tunneälykkyyt et huomaa pienetki vivahteet ihmisissä. Mä en syntyny tälläseks, mut kasvatettii huomaamaa jokaise pienenki negatiivisen mikroilmeenki ihmises. Mut yleensä sellaseks kai synnytää.
Harmittaa vaa ku uskoin niin pitkään hyvään... Joka päivä sitä jakso toivoa ja uskoa mut turhaan.

Näitä kestoilkimyksiä käärmeitä kannattaa ihan tarkoituksella vältellä ja keskustella vain niiden kanssa, joiden seurasta on jotain iloa.

Olen opetellut alkamaan ilkeäksi! Aina olen ollut kiltti! Ko mulle vittuillaan vittuilen takaisin. Ja parempi vittuilla ennen kuin se vittuilija vittuilee! Kun eivät osaa käyttäytyä ihmisiksi niin paree olla ilman niitten seuraa.

Mutta ei se ole niin helppoa ja jos on jo liian vanha opettelemaan, niin peli on jo menetetty.

Niin se juuri menee kuin eräs henkilö sanoi ketjussa aiemmin, että jos vähän vanhempana alkaa yrittämään pitää puoliaan, niin se tulkitaan melkein rikokseksi muiden ihmisten toimesta. Ja sitten elämä on enää vain kuoleman odottelua...

Samoin, myös miehillä ja naisilla on eroja, nainen voi oppia pitämään puoliaan vaikka vielä nelikymppisenäkin, kun taas pojilla peli on pelattu jo ylä-asteikäisenä.

Varmaan joidenkin mielestä olen ilon pilaaja, mutta niin se yleensä menee.

Ja samoin veikkaan, että tää "jes opin minäkin" kirjoittaja on joku n. 16-22-vuotias tyttö tai nuori nainen. (Se oli siis mun henk.kohtainen arvio, korjaa, jos olen väärässä ikäsi ja sukupuolesi suhteen).

Mutta siis yli 16-vuotiaat pojat ja miehet, jotka ei osaa pitää puoliaan,on jo laulukuorossa ja tulevat aina olemaan. Enkä tarkoita laulukuorolla mitään musiikkiin liittyvää.

Mutta 2000-luvulla syntyneillä pojilla on vielä toivoa, jos heitä ei vaan kasvateta samalla tavalla nynnyiksi, kuten joinain aikaisempina vuosikymmeninä syntyneet pojat.

Entäs sellainen tilanne jossa on esim. Matka ja joku ottaa tehtäväkseen suunnitella ja huolehtia kaikesta? Ottaa koko ilon pois? Itse jää kuin kynnysmatto eikä saa toteuttaa omat jutut.

En osaa pitää puoliani varsinkin näissä kivoissa asioissa. Aina joku hoivaa ja vie kaiken.

Varsinkin suvussa olen se rennoin nainen, minulla ei ole mitään mahollisuuksia pitää puoliani ja olla mukana. Anoppi ja serkutkin jopa suunnittelevat poikaystäväni asiat, unohtavat että hänellä on avovaimo kenen kanssa suunnitellaan elämää!!

Vain koska olen sivustakatsoja se ei tarkoita sitä että olen kuollut ihminen ilman mielipiteitä! Minua nöyrytetään ja pidetään avuttomana tahtomatta.

Sorry etten ole se super aktiivinen nalkuttaja. akka

Vihaan ihmisiä ja se vain syvenee iän kanssa!

Olen kiltti ja kohtelias ja hienotunteinen sillä lailla, että en halua pakottaa tai manipuloida ketään. Mihinkäään.

Siis en loukkaannu jos joku ei hslua olla mun kaaa.
Jos en tuu valituksi, työhön, en tehtaile valituksia.
Jos ei kutsuta, en kanna kaunaa.

Pyydän helposti anteeksi asioita ja tunnen syyllisyyttä vähän kaikesta.

Mulla on heikko itsetunto enkä pidä itseäni yhtä hyvänä kuin muut.

Olen kohtelias ja kysyn, saanko tulla/tehdä/ onko ok että häiritsen, saako häiritä...

Jos asiaa jollekin.

En halua aiheuttaa kärsimystä kellekään ja josjoku kertoo että joku asiahaittaa, olen kiitolllinen tiedosta ja muutankäytöstä niin että kaikilla on kivaa, hyvä olla.

Mutta sitten olen myös naiseksi semmoinen jollain lailla vääränlainen muitten mielestä, että kun en itse odota muilta mitäään paitsi sitä mitä annan muille:

hienotunteisuutta ja sitä että ei tahallisesti loukata, kiusata niin

Ittekääm en halua täyttää yhteiskunnan odotuksia jotka suunnattu vaan naisille

Eli jos en halua mennä en mene

Jos mulla on halu ilahduttaa jotain joulukortilla teen sen mutta en siksi että kuuluutai koska muutkin tai siis en lähetä niile keltä ssin jos heillä satoja tuttuja, ovat suosittuja, vaan yksinäisillre syrjityille jne
Kun en itte loukkkaannu paitsi jos loukataan porukasa tahallisesti niin en myöskääm oleta muitten loukkaantuvan jos en ilmesty synttäreille tms koska ajattelen että mun teot liitttyy minuun

Sehän on fiksun ihmisen ominaisuus, siis miksi piikitellä takaisin sillä piikittelijällä on usein ongelmia.
Kiltti ihminen menee lukkoon sellaisissa tilanteissa ja ei todella halua loukata ketään
Minulla on myös yksi ystävä joka on samaa tyyliä kun sinä , ja hänkin on maailman kiltein ihminen , ei varmaan koskaan loukannut ketään ihmistä .joskus sanoo että olisi halunnut sanoa takaisin piikittelijälle vaan kun on lukossa niin ei löydy sanoja
Kirjoita paperille kaikki hyvät puolesi niin tulet näkemään siitä listasta että että olet arvostuksen ansainnut. Ja toivon mukaan pystyt myös arvostamaan itseäsi myls ihan sellaisena kun olet

Entä ihmiset joille puolen pitäminen on sitä että alistetaan muita.

Joku jää lapsuuspaikkakunnalle isottelemaan. Kaikki sukulaiset, kamut, joukkuekaverit, kunnan tylntekijöt pelastushenkilöt jne kaikkialta löytyy tuttuja, , jne tukevat vaikka henkilö käyttäytyy itsekkäösti ja röyhkeästi, en tiedä, tykkäätkö jos kotokadullasi om 8-23 jengiä pyörimässä, siis ei ohi kävelemässä vaan seurustele, urheilee, parveilee. Ihmiset jotka pitää oman puolen, lsittaa porukat tielle vähääkään välittåmättä että koti on kuitenkin levon ja rauhan ja yksityisyyden paikka.

Jos joku yrittää vaatia kotirauhaa, jengi käyttää suhteitaan vainoon, maslittamiseen, vihakampanjointiin, melukampanjontiin

Eipä kannata noin huonolaatuiseksi jaskottuneelle nurkkakunnalle jäädä asumaan. Vaadi laatua.

Ei voi osata pitää omia puolia jos ei sitä kotoa ole saatu. Tai siis kotona on opittu että sinulle saa tehdä vaikka mitä pahaa ja rikollistakin ilman että kukaan puolustaa. Luulenpa että joudut kipuilemaan asian kanssa koko loppuelämän. Siltä ainakin näyttää oma tilanne.

Tämä maailma on ikävä kyllä suunniteltu ilkeiden ja sanavalmiiden ihmisten mukaan, kasvotusten tulee monesti sellaisia tilanteita, että pitäisi heti sekunneissa osata puolustautua. Minun on vaikeaa pitää puoliani jos joku on ymmärtänyt minut väärin, on minulle ilkeä tai painostaa minua johonkin. Jälkeenpäin keksin vaikka miten hienoja vastauksia tai muita toimintatapoja, miten minun olisi pitänyt niissä tilanteissa toimia. Ne tilanteet jäävät aina kalvamaan ikuisesti ja aiheuttavat ikuiset arvet. Aina oletetaan että aikuinen ihminen kyllä osaa sanoa jos ei jotain halua tai että aikuisen ihmisen ainakin pitäisi osata itse avata suunsa jos ei jotain halua.

Jos henkilö a painostaa henkilöä b johonkin mihin henkilö b ei haluaisi eikä henkilö b osaa sanoa "ei" ja valittaa jälkeenpäin jollekin taholle kuinka henkilö a vähän niin kuin pakotti hänet eikä hän saanut sanottua henkilölle a vastaan, sanotaan että "se on nyt voivoi, olisit itse sanonut jämäkästi henkilölle a ettet suostu hänen vaatimukseensa". Kehitysehdotus sellaisten tilanteiden välttämiseksi olisi kysyä selvästi toiselta "haluatko?" tai vielä parempi jos sanoo sille toiselle "kerro jos tarvitset apua", jolloin sillä toisella on aikaa miettiä asiaa. Niin se ei todellakaan saisi mennä että joutuu kärsimään heti jos ei osaa jäädä jankkaamaan että ei halua jotain, pitäisi huomioida se että toiset tarvitsevat aikaa vastauksen miettimiseen.

Jos henkilö a on ymmärtänyt että henkilö b on tehnyt jotain mitä henkilö b ei todellakaan ole tehnyt eikä henkilö b saa korjattua asiaa vaan menee ihan lukkoon, luulee henkilö a että henkilö b oli tehnyt kuten hän luulikin henkilön b tehneen. Esimerkiksi jos henkilö a on ostanut mitä tarvitseekin ja henkilö b sanoo "taasko olet ostanut jotain turhaa" ja henkilö a menee ihan lukkoon eikä saa sanottua että ei ole ostanut mitään turhaa ja kerrottua mitä tarpeellista osti ja miksi se ostos oli tarpeellinen. Kehitysehdotus sellaisten tilanteiden välttämiseksi olisi kysyä toiselta asiasta syyttämisen sijaan.

Jos henkilö a sanoo jotain ihan hullusti (jopa törkeästi) henkilölle b eikä henkilö b saa sanottua vastaan, henkilö a luulee olleensa oikeassa. Esimerkiksi kun asunto on tasavertaisesti jokaisen siellä sen katon alla asuvan koti, niin vaikka henkilö a olisikin keittiön hanalla juuri kun henkilö b:kin olisi sitä tarvinnut, ei henkilö b voi sanoa henkilölle a että "väisty nyt siitä, minun vuoroni tulla siihen", koska se asunto on myös henkilön a koti eikä henkilö a voi olla mikään ajatustenlukija ja tietää haluaisiko joku muukin juuri sillä hetkellä tulla juuri siihen paikkaan. Kehitysehdotus sellaisten tilanteiden välttämiseksi olisi olla sanomatta mitään toisen itsetuntoa nakertavaa. Lienee tarpeetonta sanoa että asun yksin, koska aina olen väärässä paikassa väärään aikaan jos asun jonkun luona ja "väistypäs nyt siitä" -kommentteja saisin kuulla jos en asuisi yksin, vaikka nimenomaan olen sanonutkin että tiedän erittäin hyvin että osaan olla aina väärässä paikassa väärään aikaan enkä muutenkaan osaa tehdä mitään oikein (vaikka eihän se nyt tietystikään rikoksissakaan niin mene että jos tunnustaa rehellisesti niin pääsee ilman tuomiota). Tunneherkkyyttäkin minulla on (aspergerin, adhd:n ja touretten takia), joten erityisen paljon itsetuntoani nakertaa muistuttelu asioista jotka jo tiedän ja jotka ovat minulle muutenkin jo ihan tarpeeksi vaikeita.

-N23

Liian kiltiksi kasvatetaan kodissa missä ei saa näyttää omia puoliaan eikä tunteita vaan täytyy totella nöyrästi joka kerta. Terveessä kodissa lapsi saa sanoa ei eikä lapsen tarvi aina joka kerta totella. Saa sanoa vastaankin. Kiltteyshän on sitä, että me osataan olla kiltisti esim.julkisilla paikoilla eikä häiriköidä siellä. Jotkut vaativat liikaa kiltteyttä, että kuuluu olla suunnilleen täysin tahdoton, näkymätön ja saatetaan nöyryyttää myös. Älä syyllistä itseäsi liikaa sillä kiltiksi kasvetaan jos kasvatus on siihen tähtäävä. Toki se on myös luonteenpiirre, mutta ainakin oma kiltteyteni johtuu siitä kun on syntynyt työläisluokkaan/tavallisen tallaajan keski-luokkaan niin lapsista kasvatetaan kilttejä ja nöyriä työelämää silmällä pitäen. Lapsia kasvatetaan ikäänkuin yhteiskunnan käyttöön. Siitä sitten tulee muita ongelmia kun ihmisen oma tahto otetaan pois. Kasvatan omia lapsiani siten, että heidän ei tarvitse ihan aina totella. Joskus he voivat jättää vaikka aterian välistä jos ei ruoka maistu. En pakota syömään kaikkea kuten ennenvanhaan pakotettiin syömään lautanen tyhjäksi. Jos lapsi oppii jo lapsena pitämään puolensa ettei toiset voi kaikkea määrätä niin hän ehkä toivottavasti oppii pitämään paremmin puoliaan. Mutta kyllä ilkeiden ihmistenkin täytyy oppia kunnioittamaan kilttejä eikä vain jyrätä yli ja olettaa että kiltit muuttuu vain. Joillakin on käsitys, että he saa piikitellä muita ilkeästi ja voittaa aina kaikki väittelyt, joten siksi kiltit jää näiden suupalttien alle. Ne osaa kääntää sen niinpäin, että kiltteyshän se oikeastaan on se vika sen sijaan, että miettisi oikeuttaan olla ilkeä jyrä. Jos minä näen kiltin ihimisen niin en ajattele, että olisi oikeus tylyttää ihmistä vain koska hän on kiltti. Ja olen huomannut etteivät ihmiset kestä sitten kun kiltti antaa sitä samaa myrkkyä samalla mitalla takaisin. Se kostetaan kiltille heti ja halutaan voittaa se kiltti lisäämällä vain panoksia. Meneppä kilttinä ihmisenä kohottamaan ääntäsi jollekkin päällepäsmärille niin ihan varmasti kosto tulee heti.