Oletteko huomanneet, että jos tällä palstalla kertoo jostakin narsistisesti häiriintyneen ominaisuudesta, joku kiirehtii heti toteamaan, ettei tuolla perusteella arvioisi ketään narsistiksi?
Vähän sama kuin jos koira-palstalla joku kysyisi, miksi koira vinkuu öisin ja toinen toteaisi siihen, että oletko varma että se on koira, ei sitä pelkän yöllisen vinkunan takia voi koiraksi päätellä.
En minä ainakaan jaksa pomostani luetella joka keskusteluun kaikkia niitä ominaisuuksia, jotka mielestäni tekevät hänestä narsistisesti häiriintyneen. Kuka niitä jaksaisi joka keskustelun avauksessa lukeakaan? Totean vain vaikkapa, että pomoni ei koskaan kuuntele muita vaan kääntää keskustelun heti itseensä ja olettaa muiden jaksavan kuunnella loputtomiin, mitä vaiheita eilisen kanakeiton teossa oli ja miten ylpeä hän on itsestään kun ehti tehdä sen, vaikka hänellä on niin kiireinen elämä ja niin paljon vastuuta ja miten hyvää siitä tuli ja kuinka monta lautasellista hänen lapsensa siitä söi. Joku sitten tähän, että ei tuon perusteella voi ketään päätellä narsistisesti häiriintyneeksi. No herra isä, ei tietenkään voi. En kai minä hänestä tällä palstalla keskustelisi, ellei hän täyttäisi silminnähtävästi kaikkia mahdollisia kriteerejä.
Kaikki narsistisesti häiriintyneen piirteet ovat pienemmässä mittakaavassa normaaleja kaikilla ihmisillä. Tällaisissa viesteissä on hyvin vaikea saada välitettyä lukijoille sitä äärimmäisyyttä, millaisena nuo narsistin persoonassa ilmenevät. Moni varmasti leimaa ihmisiä liian kevyesti narsistiksi ja siitä johtuu tuo epäileväinen asenne.
Vähän sama kuin jos koira-palstalla joku kysyisi, miksi koira vinkuu öisin ja toinen toteaisi siihen, että oletko varma että se on koira, ei sitä pelkän yöllisen vinkunan takia voi koiraksi päätellä.
En minä ainakaan jaksa pomostani luetella joka keskusteluun kaikkia niitä ominaisuuksia, jotka mielestäni tekevät hänestä narsistisesti häiriintyneen. Kuka niitä jaksaisi joka keskustelun avauksessa lukeakaan? Totean vain vaikkapa, että pomoni ei koskaan kuuntele muita vaan kääntää keskustelun heti itseensä ja olettaa muiden jaksavan kuunnella loputtomiin, mitä vaiheita eilisen kanakeiton teossa oli ja miten ylpeä hän on itsestään kun ehti tehdä sen, vaikka hänellä on niin kiireinen elämä ja niin paljon vastuuta ja miten hyvää siitä tuli ja kuinka monta lautasellista hänen lapsensa siitä söi. Joku sitten tähän, että ei tuon perusteella voi ketään päätellä narsistisesti häiriintyneeksi. No herra isä, ei tietenkään voi. En kai minä hänestä tällä palstalla keskustelisi, ellei hän täyttäisi silminnähtävästi kaikkia mahdollisia kriteerejä.
Kaikki narsistisesti häiriintyneen piirteet ovat pienemmässä mittakaavassa normaaleja kaikilla ihmisillä. Tällaisissa viesteissä on hyvin vaikea saada välitettyä lukijoille sitä äärimmäisyyttä, millaisena nuo narsistin persoonassa ilmenevät. Moni varmasti leimaa ihmisiä liian kevyesti narsistiksi ja siitä johtuu tuo epäileväinen asenne.
Vastaukset 8
Vanhimmat
"Moni varmasti leimaa ihmisiä liian kevyesti narsistiksi ja siitä johtuu tuo epäileväinen asenne. "
Ainakaan minä en ole se, joka "kiirehtii" epäilemään. Joskus on ehkä tullut noinkin tehtyä. Varmaan johtuu juuri tuosta, mitä itsekin arvelit. Itse jätän osallistumatta keskusteluun, josta tuntuu, että ei ole minun kiinnostuspiirissäni kulloisenakin hetkenä.
Toisaalta täällä palstalla pyörii myös henkilöitä, joilla selvästi on paljonkin koko keskusteluaihetta vastaan. Eikä heidän kanssaan auta, vaikka kuinka perinjuurin asian selvittäisi. Narsismi on heidän mukaansa ainoastaan jonkun katkeran mielen tuote, johtuu liian vähästä uskosta Jumalaan tms.
Nimimerkin jonkinmoinen tunnistettavuus, tai jonkin sellaisen asian toistaminen, mistä lukija tunnistaa kirjoittajan auttaa siihen, että ei tarvitse kaikkea joka kerta kirjoittaa uudestaan. Sitten voisi pohtia miten esim. yhdellä lauseella voisi asiaa valaista osoitukseksi, ettei kirjoitus ole ilkeä heitto minkä kiukuissaan kirjoittaa.
Aika moni inhoaa pomoaan tässäkin maassa varmasti.
Puhut kyllä asiaa, itsekin mietin tässä, pitäisikö antaa pomolle jokin kuvitteellinen nimi, jonka avulla lukijat ymmärtäisivät, kenestä avaudun.
Olen jotenkin siinä mielessä vinksahtanut, että vaikka pomo kohtelee minua hyvin (koska olen firmassa tarpeellinen enkä helposti korvattavissa ja hänen mielestään fiksu), niin en tahdo kestää sitä, kuinka hän kohtelee mielestään huonompia ihmisiä. Jonkinlaista rajattomuutta tämäkin, kaipa pitäisi ajatella, että jokainen aikuinen ihminen huolehtikoon itsestään.
Hirveää on kuitenkin seurata vierestä, kuinka pomo esimerkiksi alkaa savustaa ulos jotakuta työntekijää, josta haluaa syystä tai toisesta eroon. Moni entinen työntekijä on toipunut vuosia meiltä lähdettyään ennen kuin on kyennyt menemään seuraavaan työpaikkaan. En pysty suhtautumaan tuollaisen jälkeen tähän ihmiseen kuin viileän asiallisesti ja pitämään etäisyyttä. Unohtaminen tuntuu olevan valtaosalle ihmisistä helpompaa, jos huono kohtelu ei ole kohdistunut heihin itseensä.
Vaikuttaahan pomo työpaikan ilmapiiriin.. ihan pääsääntöisesti. Ei tuossa mitään kummallista ole. Itselläni myös pistää vihaksi, jos en ymmärrä sitä huonoa kohtelua, minkä joku toistuvasti saa, eli miksi jotakin kiusataan.
-Totean vain vaikkapa, että pomoni ei koskaan kuuntele muita vaan kääntää keskustelun heti itseensä ja olettaa muiden jaksavan kuunnella loputtomiin, mitä vaiheita eilisen kanakeiton teossa oli ja miten ylpeä hän on itsestään kun ehti tehdä sen, vaikka hänellä on niin kiireinen elämä ja niin paljon vastuuta ja miten hyvää siitä tuli ja kuinka monta lautasellista hänen lapsensa siitä söi.
-Moni varmasti leimaa ihmisiä liian kevyesti narsistiksi ja siitä johtuu tuo epäileväinen asenne.
Niin, siihen taisit syyllistyä itsekin. Luuletko olevasi psykiatri? Ei sinulla ole mitään ammattitaitoa määritellä ketään narsistiksi. Sinulla taitaa olla jotain ongelmia pääsi kanssa.
Pitikö heti alkaa provoilla?
Olen aloittajan kanssa kyllä ihan samaa mieltä. Prosessi jonka aikana ihmetys ja sitten epäilys narsismista on muuttunut vakuuttuneisuudeksi, kestää joskus jopa vuosia, ja sisältää usein myös monen moista itsetutkiskelua ja -syytöstä. Tuota kaikkea on täysin mahdoton kuvata millään keinoin ulkopuoliselle, kaikkein vähiten jollakin keskustelupalstalla. On erittäin naurettavaa alkaa täällä analysoimaan onko joku oikeasti kohdannut narsistin vai ei, muutaman esimerkin perusteella. Lukija on ihan itse vastuussa siitä mitä kirjoituksista ajattelee, eikä voi syyttää kirjoittajaa niiden herättämistä tunteista tai epäilyksistä.
Et ilmeisesti oikein ymmärtänyt kirjoittamaani aloitusta, kun reagoit juuri siten kuin mitä tekstissäni kritisoin. Eli ajattelit minun tekevän päätelmän yhden kanakeittotarinan perusteella. Tätä siis nimenomaan aloituksellani tarkoitin. Kiitokset siitä että tulit konkreettisesti asian havainnollistamaan ja siten myös aloituksen tarpeellisuuden vahvistamaan. ;)
Uskon, että jos normaalijärkinen ihminen alkaa ajatella että joku toinen on narsisti, siinä on AINA perää.
Luota vaan tunteisiisi, aloittaja.
Koska jos sinulla on viisautta ajatella noin, sinulla on älyä olla oikeassa.
Jos ihminen perustelee kantansa rehellisesti huomioimiinsa asioihin, hän on oikeassa omasta näkökulmastaan. Joku toinen voi nähdä asiat toisin ...koska on sokea niille asioille, mitä paremmin asioista perillä oleva huomaa. Ja sitten on myös niitä, jotka eivät välitä.
Jos ihmisen käyttäytyminen vaivaa, sille on aina syynsä!
Kyseenalaistaminenkin on viisautta, mutta se ei poista totuutta!
Narsisteja on jotain 2-3% normaali elämässä. Tämän palstan mukaan 99% on narsisteja eli kaikki muutjotka uskaltavat olla erimieltä. Narsismissa on paljon hyvääkin.. masentuneella,läheisriippuvaisella tai katkeralla ihmisellä ei ole hitustakaan narsismia. Eivätkä he voi hyvin,kuten ei heidän lähipiirinsäkään.