,en halua olla minä. Olla minä, tarkoittaa sitä että olla ihminen joka ei osaa elää eikä uskalla tehdä erinäisiä asioita ja vastaanottaa erilaisia tilanteita ihmisten keskuudessa.
Kokoajan uusi piiri vaihtuu kun kiertelet työmaalta toiselle, olen aina kaikille hyvä jos he ovat minulle. En usko arvooni, olen rahaton ja häpeäisin itseni kuoliaaksi jos joku näkisi paljonko elämisen perustarpeita minulla on, en kehtaa edes kertoa tänne.
Asun siis kotona, ikää 19-vuotta.
Miten tämä meni tähän?
Kokoajan uusi piiri vaihtuu kun kiertelet työmaalta toiselle, olen aina kaikille hyvä jos he ovat minulle. En usko arvooni, olen rahaton ja häpeäisin itseni kuoliaaksi jos joku näkisi paljonko elämisen perustarpeita minulla on, en kehtaa edes kertoa tänne.
Asun siis kotona, ikää 19-vuotta.
Miten tämä meni tähän?
Vastaukset 19
Vanhimmat
On ethän mikään luuseri ole, kun saat töitä. Ei kaikilta tuollainen onnistu.
Töistä olen tyytyväinen, niistä ei mitään valittamista.
Siis sulla on jotain kamaa niin paljon että häpeät sitä koska muilla ei ole niin paljoa? Ostatko tarvikkeita että tuntisit itsesi edes joksikin? Mistä moinen arvottomuuden tunne?
Ei, kun olen ihan elintaso matalalla ja vaatteitakaan ei ole paljoa.. Kaikki loppuu aikanaan, kun mistään ei saa apua. tv talvicrokseilla vieläkin kävelevä.
Sä oot kuitenkin töis ja asut kotosalla? Mihin sä sun rahat hassaat? Mikä on sun käsitys sun omasta matalasta elintasosta? Keneen sä vertaat sitä? Jos vaan itse olet tyytyväinen niin se riittää. Ja noin nuorena sun pitää ymmärtää ettei voi saada kaikkia heti. Tietysti ellei voita lottovoittoa tai oo rikkaat vanhemmat.
Olen tottunut elämään matalalla elintasolla, koska koko ikäni olen elänyt. Nyt kuitenkin taso on laskenut merkittävästi
. Ensimmäinen kuukausi meneillään kesätyössä, kaikki tuet menevät porukoiden sekä kolmen sisaruksen ruokintaan, itsekin syön kotona mutta maksan kyllä takaisin.
Minulla ei ole tuloja, perheellämme on yhteinen asumistuki jonka haltia on perheen isä.
Heippa
Voi, olet siis 19-vuotiaana tilanteessa, joka tuntuu umpikujalta. Nyt olet kesätöissä ja tuo työ sinänsä on ok. Mutta häpeät itseäsi, elämääsi, uskaltamattomuuttasi ja rohkeuden puutettasi. Koet, että olet rahaton ja osaton. Ymmärränkö oikein?
Toivon, että jaksat katsoa luottavaisesti tulevaisuuteen; olet nuori ihminen ja sinulla on elämä edessäsi. Olet ilmeisesti terve ja työkykyinen – voit kyllä saavuttaa unelmasi. Mistä sinä unelmoit?
Onko sinulla ketään läheistä, jolle voisit kertoa elämäntilanteestasi. Sanot, että perheen isä on yhteisen asumistuen haltija. Hän ei ilmeisesti ymmärrä sinun elämääsi? Onko lähipiirissäsi ketään, johon voit luottaa?
Kerrot, että olet oppinut elämään alhaisella elintasolla. Olet siis kesätöissä mutta rahaton? Minusta olisi erittäin kohtuullista, jos voisit itse kesätöissä hankkimiasi tuloja käyttää myös omaan elämääsi ja omiin tarpeisiisi.
Älä menetä toivoasi, elämällä on paljon annettavaa sinulle
Siunausta,
toivoo Päivi-pappi Hämeestä
Vittu ketään ei ymmärrä mitä syöpää olen kantanut henkisesti koko elämäni. Kerronpa teille hiukan siitä minkälaiset olot oli lapsuudessa: Uusia vaatteita ostettiin vain kerran vuodessa, samoilla farkuilla mentiin se vuosi ja sitten saatiin uudet siskon kanssa. Kaikki ''maksoi'' niin paljon ettei ollut varaa ostaa perustarpeita elämään. Ja kun pyysin kerran vuodessa niin sekin oli liikaa ja ''tulin kalliiksi'' perheelle.
Siskoni sanoo minun saaneen kaiken ja enemmän kuin hän. Todellisuudessa hän ei tiedä puoliakaan elämästäni, hän tietää vain sen mitä näki: Kun sain turpaani koko lapsuuteni ajan kun olin poikkeava ja en koskaan normaali.
Todellisuudessahan olin koulukiusattu ala-asteelta yläkouluun koska olin poikkeava. Sain samaan aikaan turpaani kotosalla kun kävin koulua ja sitten kun pääsin luokkia eteenpäin niin isä huusi minulle kuinka paska todistukseni oli ja kuinka tyhmä pää minulla oli. Yritä esittää normaalia koulussa kaiken paskan ollessa voimassa.
Ammatikoulussa narsistin uhriksi ja mielenterveys koetukselle, halusin tappaa itseni ja syrjäydyin.
Sain säännöllisesti turpaani myös mummulta ja hänen miesystävältään, oma täti oli 13 ja hänkin tykkäsi käydä käsiksi. Kerran äiti heitti päälleni metallisen tietokoneen sivulevyn niin että vuosin verta. Olin ala-asteella. Kun pyysin isää auttamaan tyrehdyttämään vuotoni, hän ei välittänyt joten menin nukkumaan ja aamulla hän herätti minut nippusiteet kädessä.
Onneksi elämässäni oli edes se yksi tietokone jolta kuuntelin vuodet musiikkia ja lauloin. Eräs artisti kertoi minun omaavan absoluuttisen sävelkorvan ja tunsin ensimmäistä kertaa olevani arvokas.
Nytkin olen yksin, vietän aikani yksin ja rahaa ei ole lähteä mihinkään.
Haluan pois.
Jos asiasi on todella noin huonosti niin hae apua. Varaa aika johonki missä sua voidaan auttaa esim. Terveyskeskus(?)
Sinulla on ihmisarvo ja oikeus ihmisarvoiseen elämään.
Oletko käynyt kirpputorilla, siellä on parilla eurolla vaatteita ja kenkiä ym. kun jaksaa kierrellä !
Laulaminen ja musiikki, siinä taitaa olla sinun tulevaisuutesi !
Muutat lähivuosina kotoa ihan omaan asuntoon, ja huolehdit itsestäsi.
Saat päättää omista asioista itse. Neuvoja ja tukea on tarjolla.
Nyt ulos, aurinkoon, happilenkille, musiikkia kuulokkeista..
Ymmärsin että olen kyllästynyt elämään näin, kannattaisiko ottaa opintolaina toiseen kertaan? Aloin miettimään sitä mahdollisuutta.
Olen kierrellyt kirpputorilla ja ostanut sieltä vaatteita,
olen löytänyt sieltä muutamat housut sekä nahkatakin, tuulitakin.
Ennen kun menin kirpputorilla, minulla oli entuudestaan kolmet housut ja takki oli tullut pieneksi.
En ymmärrä miten eksyinkään näin harhaisille teille elämässäni, tämä puolivuotta on ollut pelkkää työssäoppimista rahattomana vailla seuraa, tappelua kotona, asioiden puimista pääni sisällä sekä unirytmit päin vittua. Pelkkää itkua lähes joka ikinen päivä työssäoppimisien sekä viikko tämän työn jälkeen päivästä. Olen tuntenut itseni niin huonoksi, etten ole tarpeeksi hyvä mihinkään.
Vääriä valintoja, kujille eksymisiä sekä itsensä kadottamista ja kokoamisen yrittämistä.
Täytyy sanoa, että auttoi kun kerrankin päästin kaiken paskan ulos joka on pidätellyt minua todella pitkän aikaan.
Olen pidätellyt vihaa tarpeeksi kauan, se on syönyt minun elinvoimaani ja saanut minut tuntemaan itseni arvottomammaksi, kuin itsetuhovietti olisi painettu päälle narsistin kohtaamisen jälkeen vaikka taistelin omista rajoistani. En voi kuvitella että olen tosiaan alkanut hakata itseäni samalla tavalla kuten hän teki minulle..
Hakata itseäni=henkisesti
Kyllä se siitä selkenee ajan kanssa. Olet vain oma itsesi, ei muuta tarvi olla. Ja raha ei tuo onnea, asenne tuo.
Huomasin kirjoittaneeni eri nimimerkillä, eli siis olen sama kirjoittaja kuitenkin (Bleeder./SuicidalAgain)
Olen kyllä yrittänyt ja kuullut että minulla on hyvä asenne.
Aina kun olen väsynyt töiden jälkeen nukkumatta yhtäkään tuntia, meikit pitkin naamaa, hiukset takussa, kuten nyt , täytyy myöntää että pari luotia minuun olisi kuin rakkaus sisälläni.
Hoidin todennäköisesti asiani päin vittua, yksinhän me täällä pärjätään ja otetaan asioista selvää, HÄH?!
Ihmiset vaan pätee eivätkä auta. Verokorttihommat tein ensimmäistä kertaa esimiestä varten ja vissiin tuttuun luuseritapaani mokasin senkin paskaksi.
I'm alone and I'm an animal,
cursed little mind is about to explode.
You fucking said that you're holding me like you love me as a friend,
dropped again like a bitch just wounds a bit open.
Don't worry, this shit ain't kill you, this is love.
My love today has turned to hate, No I don't hate you, I hate myself.
I don't fucking have time to play these games anymore,
put myself passing by razorz and knives to find your cold heart,
you turned them to stinged into my soul forever to kill me.
Ja heräsin uniltani, tuli nukuttua 13 tuntia päivällä. Kahdeksaks duuniin.
This is my life.
En ymmärrä, juuri nyt tunnen oloni normaaliksi. Tottakai väsyneeksi töiden jälkeen mutta muuten minulle kuuluu jälleen hyvää. :/
Hei, tsemppiä sulle edelleen. Älä luovuta, ponnistelu kohti unelmiasi ei ole turhaa!
Päivi-pappi
En ole tottunut siihen, että joku sanoo minulle, että älä luovuta. Olen ajatellut ettei kukaan koskaan ole jakanutkaan sellaista ajatusta mielessään että juuri minä voisin olla se joka ei enään kestä.Kuin olisin ilmaa kun koitan huutaa sieluni kautta.
Oloni on kyllä parempi mutta mitä tämä maailma vaatii tämän elämän kestävän ja tekevän, olevan? Mitä se omistuksessaan minut haluaa minun vielä tekevän ja pysyvän heidän mukaisilla raiteillaan kun eivät tiedä että kuka minä olen? En halua tätä, en halua tätä työtä jatkossa, tämä kuukausi tapellaan sen vuoksi ja sitten työni loppuu, en aijo mennä vakituiseksi työntekijäksi noihin duuneihin.
En tiedä mitä minä haluan enkä välitä, olen läppä koko ihminen. Haluan olla vain vapaa ja saada oikeuteni pysyä infektoituneiden ihmisten kynsistä pois, I don't care if I'm lost.
https://www.youtube.com/watch?v=xsBL6yDYXGQ
Olisi kiva kun saisi edes pättää kuinka elää täällä päivänsä elämässään, menneisyys paskaa ja en tiennytkään että tähän tämä menee. Ei koskaan valtaa omasta kehosta, omista ajatuksista, ei koskaan perustaa elämälle, ei koskaan eroon peloista.