Oma kehonkuva ahdistaa! Ylipainoa ei vaa'an mukaan ole enää paljoa, mutta maha sekö reidet ahdistaa ihan älyttömän paljon! Maha ollut niin kauan kuin muistan ja tuntuu ettei se katoa mihinkään vaikka urheilisi ja söisi suht oikein. Inhottavaa kesällä helteellä kövellä isoissa rievuissa vain koska itseä ahdistaa, tai olla uimatta koska uikkareissa esiintyminen ehdoton ei. Laihduttaa yritän koko ajan mutta tuntuu että numero vaa'alla pienenee, minä en. Välillä ahdistus ottaa vallan ja saa kirjaimellisesti romahtamaan. Silloin ei voi tehdö muuta kuin itkeä pahaa oloa pois. Joskus vaatteidenkin kokeilun jälkeen ahdistun ja taas piiloudun ryysyihin. Vertaistukea? Tää on tosi raskasta henkisesti, kun päässä pyörii ainoastaan ne painoasiat joista seuraa ahdistus.
Oman kehon ahdistus
8+5
82288
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ihminen kohdistaa minuutensa kehoonsa. Kun itsetunto on heikko, niin kokee olevansa ruma vaikka olisi jopa kaunotar. Itselläni on sama ongelma. Kasvoilta ja yläropalta olen ollut aina sopusuhtainen, nyt iäkkäänä jopa ruman laiha. Peppu ja reidet ovat hieman pönäkät. Laihduttaa ei voi enkä taida tahtoakkaan vaan peitän varjopuolia sopivalla vaatetuksella. Niin se vain on. Harva meistä on saanut synnyinlahjanaan mannekiinivartalon.
Keskity elämässä muuhun. Loppujen lopuksi hyvin harva asia kompastuu pieniin kehon epäkohtiin. Pitää olla huippu nätti elääkseen kauneuden ammattilaisena ja seurustelukaan ei tökkää noihin seikkoihin.
Uimalaan mennään uimaan, veteen kaulaa myöten - ei esiintymään.
Keho tykkää paljon uintiharrastuksesta, ja mieli samoin.
Kun käyt kerran uimalassa, ja näet myös sairaita, vanhoja tai todella ylipainoisia ihmisiä, niin omat kompleksit häviää ja olet syvästi kiitollinen, kun saat olla terve.
Salli itsesi voida hyvin - Sukella altaaseen ja nauti !
Minulla on myös omasta kropasta ainainen ahdistus. Olen nainen, mutta minulla on leveät hartiat ja leveä lantio. Luu tuntuu heti ihon alla vastassa. On aivan sama kuinka paljon laihdutan, en kapene mihinkään, koska ruumiinrakenteeni on tällainen. Olen 172 pitkä ja vaikka painoin nuorempana 56 kiloa, kokoni oli L, koska olen niin leveä. Nyt painan 67 kiloa ja koko on edelleen sama L. Ahdistavinta on se, etten voi itse tehdä mitään tilanteelle, en voi pyrkiä parempaan, koska en voi muuttaa asiaa.
Joskus onnistun ajattelemaan, että eipä tuo mitään, yritän sitten pukeutua niin että näytän edes mahdollisimman hyvältä. Sitten lähden liikenteeseen ja joudun huomaamaan, että suurin osa naisista on sirorakenteisia ja vaikka ylipainoa olisi paljonkin, hartiat ovat naisellisen kapeat ja vaatteet näyttävät hyvältä päällä. Usein mietin, että minulla on vain yksi elämä enkä koskaan saa kokea sitä tunnetta, kun on naisellinen ja onnellinen olo pienessä kesämekossa. En vaikka miten laihduttaisin. Älyttömiä ajatuksia, mutta siitä huolimatta asia on jatkuvasti mielessä.
Samalla mukana on koko ajan häpeä siitä, että halveksii omaa ainutkertaista kehoaan, joka kuitenkin toimii siten kuin kuuluukin.
Ai vyötäröltä ei lähde senttejä vaikka laihduttaisit? Muutenhan leveät olkapäät ja lantio ei ole ongelma!
Ei lähde ei. Olen leveä ja litteä tasapaksu lankku. Olisikin sellainen tiimalasin muotoinen, eihän tässä olisi hätäpäivää.
Tässä vartalonmallissa on vielä sekin ongelma, että minua lähestyvät aina vääräntyyppiset miehet. Näytän urheilulliselta, vaikka olen kaikkea muuta.
Nimimerkki ongelma päässäsi sivuaa ongelmasi ydintä; ei päässä vaan psyyken kehittymättömissä ajatusmalleissa. Nuo vaivat ovat yleisiä murrosikäiselle.
Projisoit kielteisiä mielikuvia itseesi, koska sinua ei ole lapsena tarpeeksi arvostettu j asellaisenaan rakastettu. Asiat ja ongelmat olisi pitänyt puhua puhki varhaispuberteetin vuosinasi.
Nyt sen saa tehdä siedätyshoito, kognitiivinen terapia niin että ajatusmallisi muuttuvat itseäsi arvostaviksi eikä itseä päin, tuhoaviksi voimiksi.
Tiedän mistä kirjoitan kun itse olen vastaavassa tilanteessa. Habitukseni on monille kanssaihmisille syvä loukkaus vaikka olen iältäni lähemmäs 100 vuotta.
Murrosikäinen tyttö kysyi isältään kevyenliikenteen väylällä minut ohittaessaan; isä, miten tuollaisia voi olla olemassa? Isä selvästi vaivaantui.
Tuollainen lähes viikoittainen välikohtaus oikeuttaa minut ns.loikkaamaan eläinvalikkoon - kun ei ihminen niin sitten eläin. Kysyn vuorostaan itseltäni; kuka eläin pystyy maksamaan laskunsa verkossa.
Ehdotan, että nimim. itseinho valitset itsellesi virtahevon roolin; kaikki virtahevot eivät pysty kirjoittamaan niin hyvää tekstiä kuin minä.
Luuletko että sinua alkaisivat lähestyä oikean tyyppiset miehet, jos olisit tiimalasin muotoinen?
No tuskin se yksinään siihen riittäisi, tämä pituus ja leveät hartiat ilmeisesti ovat syynä siihen, että minua luullaan urheilulliseksi. Mainitsin sen tuossa vaan tämän kaappimaisen olomuodon lisähaittana.
Lähinnä haluaisin voida tuntea itseni naiselliseksi, koska olen naiseksi sattunut syntymään. Useimmille naisille ja monille miehillekin on tärkeää, että vaatteet näyttävät hyvältä päällä. Siitä kärsii yllättävän paljon, kun aina tietää näyttävänsä vähän reppanalta. Ihan samoin kokee varmasti moni hintelä tai lyhyt mies.