Menetetty toivo

Ajattelin vain kirjoittaa tänne ja vähän purkaa mietteitäni. Olen paininut hiustenlähtön kanssa noin kuusi vuotta. Nämä vuodet on ollut erittäin tuskaisia, pidin korviin asti olevia hiuksia, ja hattua pidemmän ajan, harvoin otin lakin pois, vain saunoessa tai suihkussa. hämärissä tiloissa sen pystyi ottamaan myös pois, mutta pahin oli valoisat paikat, joita välttelin. Itsetunto onglemat ovat olleen erittäin raskaat, koska myös aikuistuessa, on muitakin ajattelun aiheita kuin hiustenlähtö. Suvussani ei ole muilla hiustenlähtö, pelkästään äidin puolelta, isoisälläni oli vanhempana alkanut harvenemaan. Olen kai perinyt paskat geenit, tai olen sairastunut johonkin tautiin. Jatkuva väsymys vaivaa, vaikka on lämpöiset ja aurinko voittoiset päivät. Syön hyvin, ja nukun yleensä 10 tuntiakin vapaapäivinä, työpäivien jälkeen nukun pitkät päiväunet, ja yöllä noin kolme tai kaksi tuntia ennen töihin lähtöä. Ajoin hiukset tänä vuonna pois kokonaan, ja seurasin kohtia joista tämä kaljuuntuminen on lähtenyt enenemään. Omaan vielä melko tummanruskean kasvuston, joten alueet on helposti havaittavissa. Erittäin raskasta on, että vaikka kuinka on yrittänyt toivoa, että hiukset kasvaisivat takaisin, ne ei takaisin tule. En ole käynyt lääkärissä, kun siihen harvoin järjestyy aikaa. Verikokeisiin kai pitäisi mennä, koska vanhemmillani on kilpirauhasen vajaatoimintaa. ettei sitten minullakin, en ole ottanut selvää. Olen käyttänyt rogainea, omega 3 tabletteja, sinkki tabletteja, piima tabletteja, päänhieronta piikkiä päivittäin verenkierron paranemiseksi, hellävaraisempia shampoita, nitzoralia nytten on. katson nyt vielä tapahtuuko mitään. Jos ei niin se on mentävä kaljuna, koska vaikka hiukset kasvaisivat vain joiltain alueilta, se on pahempi näyttää variksen pelättimeltä, kuin koko kaljulta. En tiedä montaa tuttuakaan joilla olisi kaljuuntumista, hiukset päässä voivat lähteä uloskin tukat hulmuten. Itseäni häiritsee minun harvenutunut ohimo, hiuksia kasvaa mutta ovat heikomman näköisiä hiuksia kuin muun alueen. Peruukkia en tule ikinä hankkimaan, ja hiustensiirrot ovat turhauttavan kalliita. sinäänsä hiukset eivät ole minulle kaikkikaikessa enään tässä elämänvaiheessa, joten en turhautuisi hoitokeinoihin enään niin täysillä. Koska hiukset eivät merkitse elämän päättymistä, tai vaikeutta naisasioissa.
Olisi kiva kulla miten muut ovat hyväksyneet hiustenlähtönsä, mikä sai lopulta hyväksymään, että hiukset eivät enään kasva. ja kaljuna mennään koko loppuelämä. "ammun haulikolla päälaenpaskaks etteivät ruumishuoneella voi nauraa säälittävälle kuontalolleni".