Lapsi täyttänyt just 1,5 vuotta, muuten terve, näkö kuulo toimii mutta ei sano sanaakaan. Pitää sellaista omaa puhetta, kun haluaa jotakin kirkuu ja osoittaa kädellään. Neuvolassa ei asiasta sanottu juuta ei jaata. Mitä ajattelette??
H u o l i s s a a n
jotain vikaa????????
6117
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minun molemmat lapseni alkoivat puhumaan noin pari vuotiaina. Sitä ennen sana silloin ja toinen tällöin. Molemmat alkoivat kävelemään alle vuoden ikäisenä. Kun puhe viimein tuli, niin siitä ei ole tullut vieläkään loppua. Ovat nyt murrosikäisiä. En olisi vielä huolissani.
No höh, ei mitään syytä huolestua!!
Vasta jos 2 vuotias ei sano sanaakaan niin sitten vissiin käydään puheterapeutin arviossa. Kaikista tärkeintä pienillä lapsilla on ymmärtäminen.
Kysyt lapselta "missä lamppu" tyyliin, ja lapsi sormella näyttää.
Oma lapseni taisi sanoa tuon ikäisenä ehkä sanan tai kaksi, lisäksi tiesi mitä eläimet sanovat, lehmä muuu jne.
Alkoi 2 vuotiaana käyttää enemmän sanoja ja aika pian sen jälkeen 2 ja 3 sanaisia lauseita, että parissa kuukaudessa tapahtui aina paljon.
Puhetta on aina tosin ymmärtänyt hienosti, osasi jo 1 vuotiaana näyttää paljon asioita kysyttäessä. Neuvoloissa onkin aina painotettu, että ei hätää jos ymmärrys toimii!
Nyt 2 ja puolivuotiaana puhuu kokoajan, mutta puhe on jonkunverran vielä epäselvää, mutta siitäkään ei kuulemma tarvitse vielä huolestua.
Eli ainakin puolivuotta voi vielä ihan rauhassa odotella niitä sanoja.
Paljon vaan puhumista lapselle ja asioiden näyttämistä.
Sanat alkavat sitten yhtäkkiä tupsahdella..
Sitten on jotain vikaa sinussa, jos lapsi ei puhu 3-vuotiaana. Puhu hänelle enemmän ja kun et enää jaksa, laita puolisosi puhumaan hänelle, kun hän väsyy, kutsu kummit ja mummut ja papat apuun. Kyllä se siitä.
Tuo voi muuten pitää paikkansa. Lauloin ekalle lapselleni paljon ja hän lauloi jo ennen kuin puhui. Tosin ekat puhesanatkin tulivat vuoden iässä yhtaikaa kävelyn kanssa. Tälle lapselle myös luettiin mahdottomat määrät kaikenlaisia lastenkirjoja, satuja, kertomuksia, runoja, loruja. Kouluaikana hän kantoi sitten kympin aineita kotiin.
Ai niin, unohtui: häntä ei tieten tahtoen opetettu lukemaan, mutta kun hän oppi kirjaimet, niin opetteli taidon itsekseen, omin 'voimin', muodostaen kirjaimet suussa oikeaan muotoon ja jonoon. En tiedä, osaanko selvittää: aauutoo, aauurrriinnkoo ...
Tekniikkaa on käytetty joskus kouluissakin lukemisen opetteluun ja oli sillä joku oma nimikin.
Huomenta Jotain vikaa???
Olet jo monilta saanutkin vastauksen, että neuvola ottaa sitten ajallaan kontrolliin, mikäli puheenkehitys ei ole normaalissa tahdissa.
Mutta jäin miettimään tuota otsikkoasi 'jotain vikaa' ja 'huolissaan'
Mistä sinä olet huolissasi ja mikä saa sinut epäilemään vikaa? Jos sinulla on muitakin huolenaiheita kuin sanojen puuttuminen, kannustan sinua ottamaan yhteyttä neuvolaan jo ennen 2-v kontrollia. Mutta jos joku toinen ihminen on verrannut sinun lastasi omaasi ja kehuskellut oman lapsensa puheenkehityksellä, niin koeta jättää tällaiset huomioimatta. On tervettä ja asiaankuuluvaa, että vanhemmilla on suurta ylpeyttä lastensa taidoista, mutta joskus he ilmaisevat sen niin, että muut alkavat epäillä oman lapsensa olevan viallinen jos sama kehitysvaihe ei ole vielä tavoitettu. Luota siis omiisi ja neuvolan arvioihin, äläkä vertaile lastasi muskarin tai puiston muihin lapsiin.
Puheen- ja muullekin kehitykselle on aina eduksi lukeminen ja tietysti muukin keskustelu. Kirjastosta löytyy monia erilaisia kirjoja tuon ikäiselle. Tsemppaisin teitä pitämään monta kertaa päivässä lukuhetken. Aluksi keskittyminen ei ehkä suju, mutta jossain vaiheessa lapsella on riemu kun löytää sivulta pupun tai leppäkertun.
Iloa kesääsi lapsesi kanssa.