Elämässäni on vaihe, jossa olen tullut risteykseen jossa vaihtoehtona kaksi tietä. Toisen tien tiedän minne johtaa, tuttu ja turvallinen, voin kulkea sen silmät kiinni ja silti löydän perille. Tie ei vain tunnu oikealta enää tai tien varteen pitäisi istuttaa paljon kauniita kukkia ja pensaita, jotta tuntisin iloa sitä kulkea jatkossakin.
Toinen tie on mielessä jatkuvasti, mutta en tiedä mihin se johtaa. Voi johtaa jyrkänteelle, josta ei paluuta tai vastaan voi tulla petoja, jotka raatelee yksinäisen kulkijan. Voi se myös johtaa aukeamalle, jossa kirkasvetinen lampi, jonne voi pulahtaa virkistäytymään, minkä jälkeen voin kukkivan omenapuun alla ottaa levollisin mielin nokoset...
Toinen tie on mielessä jatkuvasti, mutta en tiedä mihin se johtaa. Voi johtaa jyrkänteelle, josta ei paluuta tai vastaan voi tulla petoja, jotka raatelee yksinäisen kulkijan. Voi se myös johtaa aukeamalle, jossa kirkasvetinen lampi, jonne voi pulahtaa virkistäytymään, minkä jälkeen voin kukkivan omenapuun alla ottaa levollisin mielin nokoset...
Vastaukset 27
Vanhimmat
Valkkaa se toinen vaihtoehto
Kuuntele sydäntä.
Mikäli et ole luonteeltasi puutarhuri niin valitse se toinen.
Onnea valintoihin ap:lle.
Joidenkin kohdalla risteyksessä oleminen voi olla oman mielen taistelua, ei kyse että voisi mitään valita, mieli ei vaan kulje järjen kanssa samaa polkua.
Tämä aamu on nyt pulkassa :) En hitossa jää nyt miettimään näitä enää!
Heippa vaan, poistun nyt.
Eroko mielessä pyörii? Mietti tarkkaan kaikki vaihtoehdot, mitä häviät tai voitat. Ehkä viisainta on odottaa ennenkuin jatkat matkaasi kumpaakaan suuntaan. Hengähdystauko ei varmaan haitaksi ole ennen tärkeää päätöstä.
Itse olen mennyt umpikujaan, josta ei ole pääsyä eteenpäin ja taaksepäinkään ei voi enää palata.
kannattaa kuunnella itseään ja ajatuksissaan kohdata niitä pelkojaan...hengähtää hetki...seurata sisäistä kompassia...
Pateettista. Ota laskuvarjo mukaan?
Jos tiedät tutusta ja turvallisesta ettei se toimi, kannattaa tsekata toimisiko toinen tie. Jos ei, olet ainakin varmistanut asian.
Jos olisit minun hän, olisin itsekäs ja toteaisin, ettet ole sokea. Tiedäthän, vain sokeat todella tarvitsevat tietä, jonka voi kulkea silmät kiinni. Näkevät näkevät lähestyvät vaarat ja voivat tarpeen vaatiessa paeta. Hänelleni kuitenkin sanoisin myös, että valitse ensimmäinen tie jos se tuntuu oikealta. Tunnen vain ne ihmeelliset ruusut, jotka herätit minun polullani kasvamaan; voihan olla, että jollain toisella kukkaset ovat vielä suurempia, kauniimpia ja syvempiä. Jos tunnet jo ensimmäisen polkusi ja se on rakas, en voisi luvata olevani yhtään vihreämpää ruohoa. Tee se, mikä tekee sinusta onnellisen, kohtaamaton rakkaani.
(silti minä itsekkään kipeästi toivoisin, että häneni olisi kärsivällinen ja rohkea)
Hienosti kirjoitit. Ajattelen samoin omasta tilanteestani.
Jollain on kohtaamaton rakas.. mitähän sekin tarkoittaa?
..tässä tapauksessa, tai toisessa..
Vilpitöntä ja kaunista. Onnea matkaan!
että se kohtaamaton rakas on näitä netti rakkauksia. Vain sanoja sanojen jälkeen ja ei mitään muuta.
Tai sitten jotakin aivan käsittämätöntä yliluonnollista sisäistä tunnetta tuttuun tuntemattomaan.
Sitäpä juuri:)
Oman elämänfilosofiani mukaan ihminen tarvitsee haasteita kehittyäkseen, kasvaakseen ja mennäkseen eteenpäin. Helppo tie ei aina ole paras tie, kuulostaa tuollainen istuttelu sellaiselta puuhastelulta, että jos sitä jatkaa elämän loppuun asti, niin siinä on paljon aikaa samalla pohtia miten ihana se luonnon villipuutarha olisi ollut. Ja olisiko itsestä yllättäen löytynytkin voimaa ja neuvokkuutta niitä petoja vastaan? Ihmisellä on tapana aliarvioida omaa selvitymiskykyä, pelko on usein pahempaa kuin itse tilanne. Ja luulisin, että elämän ehtoopuolella sitä katuisi enemmän tekemättä jättämistä kuin tekemistä. Yksi elämä käytössä jokaisella, käytetään se lahja hyvin :)
Rohkeutta päätökseen!
Se on sama kuin ihminen: vain photoshopattu ihminen on täydellinen urineen, harrastuksineen ja ulkönäöltään. Oikea ihminen on osittainen puuttellinen ja ainakin minä naisena arvosta paljon enemmän aitoa vaikka vähän puuttellista ihmistä kuin täydellistä epäaitoa...Mutta makunsa kullakin
vois aatella kahta kalaa, kumman elämä on enemmän sinua...
lammessa uskenteleva kultakala vs. vastavirtaan uiva lohi
Sama mulla :-[
Nyt minäkin ymmärrän miksi olen yksin- En kulje mitään tietä, piennarta korkeintaan. En kulje polkuja - mieluummin umpimetsässä tai rinteitä/kallioita kiiveten, en halua mennä latuja, vaan umpihangessa edetä.
Sitähän tämä minun elämäkin on, ei helppoa aina, mutta toisinaan mahtavia kokemuksia ja mielenkiintoisia tuttavuuksia, mahtavia maisemia unohtamatta.
Mutta nyt olen väsynyt, yksin tätä menoa taivaltamaan, mutta niin on vaikeaa, ketään lähelle ottaakkaan.
Tämmöisiä ajatuksia, kun luin edeltäviä kirjoituksia tässä ketjussa.
Elät vain kerran, elä rohkeasti sen mukaan.
Silloin kun meikällä oli vaikeaa enkä tiennyt, mitä olisi pitänyt tehdä ja mikä olisi ollut oikein ja pähkäämisestä ei tullut mitään loppua, niin loppujen lopuksi näin unen. Ts. alitajunta oli työstänyt aihetta tarpeeksi ja tarjosi unikuvan vastaukseksi.
Siinä unessa oli kirkkaan valkoinen talo (minä) risteyksen keskellä ja kaikki tiet, niitä oli monta, jotka lähtivät risteyksestä olivat myös hohtavan valkoisia. Uni kertoi, että valitsinpa minkä tien tahansa, niin se oli oikea. Koska minä teen sen tien, oman polun, elämäni kulun, omat valinnat, omalla tavallani, omalla persoonallani ... Minun elämäni, minun polkuni tai tieni.
Runollinen kuvaus vaikeista valinnoista
Taustaa kirjoitukselleni. Erohan kyse, kuten joku arveli. Voin jatkaa tutun ihmisen kanssa, mutta merkitsee luopumista omista unelmista. Haluan perheen, kumppani jotain muuta. Uskallanko lähteä, etsiä onnen muualta? Olen löytänyt toisen, samankaltaisen. Tulevaisuus auki. Kahta voi rakastaa, kumpaa enemmän?
Missään nimessä älä luovu haaveestasi saada lapsia. Se vaan syö teidän suhteen aikaa myöten ontoksi ja katkeroidut kun on jo liian myöhäistä muuttaa mieltään.
Jos tuolla toisella on samankaltaisia haaveita niin kannattaa yrittää hänen kanssaan.
Rakastan molempia. Hyppy tuntemattomaan toisen kanssa. Ehkä sen arvoista.