Mitä jos...
oltaisiin muutaman päivän ajattelematta mielessämme sen kaivatun henkilön ihanuutta ja käyttäisimme kaiken tuon energian sen sijaan siihen, että oikeasti selvittäisimme asiat? Ehkä se voisi olla jännittävää tai jopa tuskallista. Se voisi olla lopputulokseltaan jotakin ihanaa tai sitten ei, mutta kyllä se varmasti elämää auttaisi joka tapauksessa, tuskin olisi lyhytnäköistä. Kyllä se selvittäminen mielestäni olisi sen "kamaluuden" arvoista. Miksi noin ei voisi tehdä? Mikä mahtaa olla se syy?
oltaisiin muutaman päivän ajattelematta mielessämme sen kaivatun henkilön ihanuutta ja käyttäisimme kaiken tuon energian sen sijaan siihen, että oikeasti selvittäisimme asiat? Ehkä se voisi olla jännittävää tai jopa tuskallista. Se voisi olla lopputulokseltaan jotakin ihanaa tai sitten ei, mutta kyllä se varmasti elämää auttaisi joka tapauksessa, tuskin olisi lyhytnäköistä. Kyllä se selvittäminen mielestäni olisi sen "kamaluuden" arvoista. Miksi noin ei voisi tehdä? Mikä mahtaa olla se syy?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itsetunto on todella matala. Jos tietäisin, että minua kaivataan :) Ei olisi ongelmaa, ottaa yhteyttä ja tehdä sitä ensimmäistä siirtoa. Nyt vain kärsitään...ja unohdetaan.
juuri yhteyden ottaminen voisi vahvistaa itsetuntoa? Tiedän, että se voi olla äärimmäisen vaikeaa, mutta mielestäni voimavarat kannattaisi keskittää asioihin, joilla tilanteeseen voisi vaikuttaa.
No mutkun...ja kun... Tilanne on vain sellainen, että minun täytyy työskennellä, hänen lähipiiriin kuuluvien ihmisten kanssa. Vaikka sitä erästä en näekään. Enhän voi tietää kuinka lapsellisesti toinen osapuoli hoitaa lähestymiseni, siis jos ei kiinnosta. Töissä täytyy kuitenkin käydä.