Tiedän. Typerää kirjoittaa tänne näistä, miksen vaan menisi hoitoon? Täällä kirjoittaa 15 vuotias sairas mieli.
Jo ala-asteella noin viidennestä luokasta lähtien haaveilin itsemurhasta sekä kärsin pakko-oireisesta häiriöstä. Kaikki oli pakko tehdä kahdesti tai elämä menee huonosti. Ja niin on tänäkin päivänä. Monta vuotta olen kärsinyt pahoista mielenterveysongelmista enkä ole uskaltanut hakea apua. Viime vuonna syksystä masennus paheni (itsemurhaaa yritetty kahdesti kännissä), elämään astui pitkiä kohtauksia jolloin elin sumussa tai toisinsanoen kaikki tuntui ihan unelta sekä aloin näkemään harhoja (todella lyhytkestoisia hallusinaatioita mutta en menisi vähättelemään).
Poikaystävän avulla olen kestänyt tätä kaikkea mutta ei kenestäkään ole joka päivä tueksi joten melkein kaiken pidän sisälläni. Syksystä asia otettiin terveydenhoitajan kanssa puheeksi ja masennus todettiin, jolloin juttelin parit kerrat kuraattorin kanssa sekä kävin perheneuvolassa juttelemassa mutta koko asia alkoi vain ahdistaa ja lopetin käymisen omasta tahdostani.
Hetken olen ollut onnellinen mutta jälleen tää kaikki palaa. Mitä tehdä? En kehtaa käydä juttelemassa terveyskeskuksessa. Olisiko täällä netissä paikkaa mistä saada apua, voisi jutella lääkärille kenties? Voiko lääkitystä saada ilman joka viikkoista juttelua tämän ikäisenä? Onko osastolle mahdollisuutta päästä edes pariksi päivää? Ei pää kestä enää tätä. Olkaa kilttejä ja auttakaa....
Jo ala-asteella noin viidennestä luokasta lähtien haaveilin itsemurhasta sekä kärsin pakko-oireisesta häiriöstä. Kaikki oli pakko tehdä kahdesti tai elämä menee huonosti. Ja niin on tänäkin päivänä. Monta vuotta olen kärsinyt pahoista mielenterveysongelmista enkä ole uskaltanut hakea apua. Viime vuonna syksystä masennus paheni (itsemurhaaa yritetty kahdesti kännissä), elämään astui pitkiä kohtauksia jolloin elin sumussa tai toisinsanoen kaikki tuntui ihan unelta sekä aloin näkemään harhoja (todella lyhytkestoisia hallusinaatioita mutta en menisi vähättelemään).
Poikaystävän avulla olen kestänyt tätä kaikkea mutta ei kenestäkään ole joka päivä tueksi joten melkein kaiken pidän sisälläni. Syksystä asia otettiin terveydenhoitajan kanssa puheeksi ja masennus todettiin, jolloin juttelin parit kerrat kuraattorin kanssa sekä kävin perheneuvolassa juttelemassa mutta koko asia alkoi vain ahdistaa ja lopetin käymisen omasta tahdostani.
Hetken olen ollut onnellinen mutta jälleen tää kaikki palaa. Mitä tehdä? En kehtaa käydä juttelemassa terveyskeskuksessa. Olisiko täällä netissä paikkaa mistä saada apua, voisi jutella lääkärille kenties? Voiko lääkitystä saada ilman joka viikkoista juttelua tämän ikäisenä? Onko osastolle mahdollisuutta päästä edes pariksi päivää? Ei pää kestä enää tätä. Olkaa kilttejä ja auttakaa....
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ja tähän haluaisin lisätä sen ettei mikään tunnu enää yhtään miltään tai saa iloiseksi. Kavereiden kanssa lähinnä ahdistaa ja tulee kaipuu yksinäisyyteen satuttamaan itseään.
Löytyiskö noista jotakin apua? Googlaamalla varmaan löytyy lisää...
https://www.tukinet.net/
http://www.terapiaan.fi/nettiterapia/
http://www.therapion.com/fi/nettiterapia.php
http://www.inficon.fi/3-psykologia-tiede-lansimainen.html
Sinun pitäisi varmastikin päästä keskustelemaan ongelmistasi ja selvittämään mikä saa mielesi noin alakuloiseksi, että olet elämäsi päättämistä joskus ajatellut. Jos asut isommalla paikkakunnalla voisit etsiä apua nuorten SOS kriisikeskuksista (googleta). Jotta voit päästä pahasta olostasi sinun on tiedettävä syy miksi voit niin sitne kun nyt voit. Apua selvittämisesäs voit käyttää jotain ammattilaista. Netin puolella löytyy sellainen sivusto kuin tukinet.net. Siellä pääsee keskustelemaan livenäkin toisten ihmisten kanssa sekä kirjeenvaihtoon jonkun tukilaisen kanssa. Viimeisenä vinkkinä suosittelen välttämään kaikkia ssri ja neurolepti-luokan aineita oman terveytesi ja tulevaisuutesi nimissä mikäli niitä sinulle yritetään jossain välissä tyrkyttää. Niiden käyttöön liittyy merkittäviä lääkärikunnan pitkälti tiedostamattomia vaaroja.
Kuten jo tuossa mainitsin viestissäni, ei puhumisesta ollut aiemminkaan apua. Itse asiassa sen takia ahdisti vain enemmän. Pienemmällä paikkakunnalla asutaan eli ei noita kriisikeskuksia ole lähellä eikä netti suostu tuota tukinet.net sivustoa avaamaan :/
Yhteen noista nettilinkeistä laitoin viestiä ja vastausta sieltä nyt odottelen, mutta tuo lääkitys jäi vaivaamaan. Kuinka helpolla lääkkeet voi saada ja tarvitseeko säännöllistä terapiaa tai juttelua ammattilaisen kanssa?
Tiedän etteivät lääkkeet mikään suora parannus ole mihinkään ja lumevaikutuksella iso asia mutta jonkinmoinen turrutus olisi paikallaan. Jos sillä saisi ne hallusinaatiot ja muut loppumaan. Eli voiko yhdellä lääkärikäynnillä saada säännöllisen lääkityksen ilman sitä jatkuvaa terapia rumbaa?
Sinuna minä ottaisin ne lääkkeet. Terapiakin on aika välttämätön. Itse sairastuin kahdeksan vuotiaana ja sinnittelin 21 vuotiaaksi asti vain sillä tiedolla että voin tehdä itsemurhan. Jokin sai vaan lykättyä sitä aina päivällä eteenpäin.olisin varmaan kitunut loputtomiin ellen olisi tullut raskaaksi ja minun piti ruveta ajattelemaan omaa napaani pidemmälle. Sain masennuslääkkeet ja bentsot. Ei nekään mikään pika apu ole. Mulla meni 14 vuotta löytää oikea lääke. Mutta vaikka siihen meni 14 vuotta niin on minulla ollut niitä vuosia jolloin en ole ollut masentunut. Jaksoin opiskella ammatin ja mennä töihin.Mutta olen syönyt koko tämän 14 vuotta masennuslääkkeitä. Kun yhdestä loppuu teho niin on vaihdettu uuteen lääkkeeseen. Minua ei häiritse pilleri dosetissani. Joudun jokatapauksessa syömään epilepsia lääkkeitä että siinä se menee sivussa. Mutta haeppa sitä apua vaikka varaamalla aika terveyskeskukseen. Et ole mitenkään outo. Masennus on aika yleinen tauti. Yllättävät ihmiset on lääkityksellä. Eroon niistä ei välttämättä pääse mutta miksi pitäisi?
Älä vähättele mielesi monimutkaisuutta ja ajattele, että muutaman kerran "juttelusta" voit päätellä auttaisiko tiivis pitempi psykoterapia.
Asiat ja tunteet lähtivät liikkeelle, kun ahdistuit käynneillä (näin oletan käyneen). Pitkässä terapiassa tunteiden ja ajatusten esille nousemista ei tarvitse niin pelkätä, kun on aikaa ja turvaa asioiden käsittleyyn.
Vai ajattelitko, että kaikki menee ohi ilman olosi syiden miettimistä? Ehkä sellaistakin hoitoa on: puuduttamista lääkkeillä, vain iloisten asioiden korostamista jne. Tällaisten hoitojen vaikutus vain yleensä jää lyhytaikaiseksi tai lääkkeitä on käytettävä aina..
Ei se haittaa vaikka lääkerumba kestäisikin kauan kunhan saa nyt jonkin sortin apua tähän pääkoppaan. Kamalaa jos pitää noin kauan kärsiä ilman apua :/
Ja ei itse asioiden pohdiskelu alenna mieltä tai ahdista, vaan se terapiassa pakottaminen ja päteminen. Onnellisuus alkaa perusasioista ja niinhän se on. Mutta mulla ei toimi se että perheneuvolassa patistetaan menemään nukkumaan siihen ja siihen aikaan ja syömään perheen kanssa saman pöydän ääressä päivällistä kun siihen ei vaan yksinkertaisesti kykene. Kaipaan ennemmin kuuntelijaa ja ymmärtäjää kuin patistajaa.
"Kaipaan ennemmin kuuntelijaa ja ymmärtäjää kuin patistajaa."
Itse sen sanoit. Etsi sellainen terapeutti, joka on ammattitaitoinen sinua auttamaan ja kuuntelee eikä päälle päsmäröi. Ihimisiä ja terapeutteja on hyvin eri tasoisia. Toiset eivät tiedä yhtään mitä tekevät ja vievät vain ojasta allikkoon, kun luulevat paremmin tietävän ja tuntevan asiakkaansa. Mene sellaiselle jonka kanssa pääsette hyvään yhteistyöhön. Saatat joutua käymään useammalla ennen kuin löydät kunnollisen.
Kellä on muka rahaa etsiä oikein terapeuttia. Aikoinaan saatiin kaksi maksusitoumusta sossusta ja terapeutti piti niillä löytää. Ja ihan sieltä syvältä se sitten olikin. 3 vuotta turhaa kidutusta joka masensi vain enemmän.