Mä olen ihan vastikään ymmärtänyt

Täysin samat aatokset, ei heitetä enää hukkaan aikaa. Taidan lähettää viestin hänelle nyt.

tulee ja ottaa selvää!

Asiaa kirjoitat.

Kauniisti kirjoitettu. Kumpa vain itsekukin pysähtyisimme ajattelemaan..mitä sieltä sydämestä kuuluu.
Vuosikin on tarpeeksi pitkä aika yksin..loppuelämästä puhumattakaan.

Mä ymmärsin saman viime syksyn ja kevään aikana, kun sairastuin.
Myös lähipiirissäni oli kaksi vakavaa sairastumista. Ekan kerran hätkähdin tajuamaan, että koskaan ei tiedä koska on lähtö edessä.

Vuoden 2013 jälkimmäisen puoliskon aikana tapahtui asioita, jotka haluaisin päästä selvittämään. Siinä en kuitenkaan enää onnistu, ei ole aikakonetta.
Sen sijaan olen oppinut elämään kuin viimeistä päivää!
Ja tämä on aivan mahtavaa!!
Ottakaa riskejä, uskaltakaa heittäytyä, älkää jättäkö asioita auki roikkumaan. Voi olla, että koskaan ei tule uutta mahdollisuutta!

Sama fiilis täälläkin.
Musta tuntuu, että mä olen hukannut elämästäni viimeset 5 vuotta ihan turhaan.
Se on kohtalon ivaa, että siinä vaiheessa kun on saanut itsensä kasaan
kaikesta tapahtuneesta huolimatta ja valmis taas palaamaan normaaliin elämään
ja normaaleihin ihmissuhteisiin, niin yhtäkkiä onkin kaikki tiet tukossa.

Kyllä se harmittaa, että on hukannut niin paljon hyviä vuosia turhaan
monestakin syystä. Mutta menneeseen ei oo paluuta enkä totta
vieköön halua sinne edes palata, joten eteenpäin sitä vain on mentävä.
Enkä halua enää niitä vuosia samalla tavalla hukata.

Täyttä asiaa tälläkin kertaa.

Samoin....