Kolonoskopia ja kivut

Minulla itse kolonoskopia onnistui todella helpolla. Toki jotain tunsin itse tutkimuksen aikana - yhdessä kohtaa voisi jopa puhua kivustakin, mutta tutkimus oli paljon helpompi mitä olin etukäteen olettanut.

Ja mittän kipuja ei jälkeenpäin ollut, ainoastaan puolisen päivää oli normaalia enemmän ilmaa suolistossa. Aamusta olin tutkimuksessa ja seuraavana päivänä töissä. Samanakin päivänä olisin toki voinut jo töihin mennä, mutta se "ilman ulospurputtelu" oli kyllä sen verran kuuluvaa, että häveliäänä ihmisenä katsoin paremmaksi olla lopun päivää kotosalla.

Minulle kolonoskopia oli todella tuskallinen kokemus. Huutamiseksihan se meni, kun sattui niin paljon. Minäkin olen kuullut, että kaikista se ei tunnu yhtä pahalta.

Tähystys oli aamulla ja suolisto oli hellän tuntuinen vielä saman päivän ajan. Tähystyksestä pois tullessa olo oli tuskainen, mutta helpotti, kun päivän ajan rupsutteli ilmaa pois. Seuraavana ei tuntemuksia enää ollut.

Jos joskus moiseen toimenpiteeseen vielä toiste joutuu, pyydän kipulääkitystä. Vatsalaukun tähystys oli kolonoskopiaan verrattuna nannaa!

... siitäkin miten taitava lääkäri on tekemässä tutkimusta. Hyvä lääkäri ei runno vaan etenee varoen ja juttelee potilaalle tutkimuksen aikana laukaisten näin jännitystä. Mitä rennompana olet, sitä helpommin homma onnistuu. Jos jäkittää kovin, on ogelmia tiedossa.

Itsellä tehty sekä sigmaskopia (paksusuolen alaosan tutkimus) sekä kolonoskopia (koko paksusuolen ja ohutsuolen alaosan tutkimus). Eka kerralla, vaikka tuon sigmaskopian olisi pitänyt olla helpompi tutkimus, oli kokemus aika kivulias, mutta toisella kerralla yllättäen kolonoskopia olikin aika iisi juttu.

Luulen että eka kerralla lekuri (eri tekijät eri kerroilla) oli kokemattomampi ja pummpasi liikaa CO2 (hiilidioksidia) suoleen aiheuttaen kipua. Toisella kerralla lääkäri oli tosi pätevä ja kertoi koko ajan missä mennään ja pyysi huomauttamaan jos sattuu. Sain jopa tarkkailla omaa "sisäistä kauneuttani" tv-ruudulta jossa koko komeus näkyi, varsin mielenkiintoista. Kipulääkettäkin olisin saanut, mutta koska tutkimus ei ollut kivulias, en sitä ottanut.

Neuvon kaikkia jotka kyseiseen tutkimukseen ovat menossa: älkää turhaan jännittäkö, ottakaa rennosti, ei siihen kuole! Tutkimuksen jälkeen on helpottunut olo, omasta terveydestähän siinä on kyse.

Mulle tehtiin viime kesänä kolonoskopia, aluksi toimenpide ei sattunut ollenkaan, sitten kuitenkin alkoi sattua niin saa....sti, lääkäri huomasi että tuskat ihan hirveet. Samantien hoitsu laittoi kanyylin käteen ja lääkitys alkoi samantien auttaa. Loppututkimuksesta en sitten muistakkaan mitään vasta kun lääkäri ilmoitti että ohi on, voi lähteä kotiin hakijan kanssa. Soitin mieheni hakemaan ja pari tuntia meni ilmavaivojen kanssa. Täytyy sanoa että kokemuksena ei ollut paha, erittäin asiantuntevat ihmiset, tiesivät tosiaan ilman kitinää että lääkitystä tarvitaan. Illalla olin kuin en olisi tutkimuksissa ollutkaan, mutta söin kuitenkin vain vatsaystävällisiä ruokia varmuuden vuoksi.

Mulla oli tänään kolonoskopia. Olin jo etukäteen päättänyt, että koitan pärjätä ilman kipulääkkeitä. Siinä sitten ilmottautuessa hoitsu lukee, että sulle on sitten määrännyt lääkäri kanyylin vas. käteen kipulääkettä varten. Olin vaan, että mitä? Onko ne mut sekottanut toiseen potilaaseen? Suostuin kuitenkin siihen. Ja onneksi suistuin. Aluksi ei mitään tuntunut. Jännitti vaan ihan pirusti. No sitten oletettavasti (en katsonut) mutkakohdissa sattui ihan helvetisti! Tuntui, että järki lähtee ja oksennus oli lähellä. Niin paljon sattui. Ja taisin siinä pari kyyneltäkin tirauttaa, kun niin pirusti sattui. Koskaan en ole tämmöistä kipua kokenut. Toimenpiteen jälkeen mun piti jäädä 2h vielä tk:hon lääkkeiden takia, kun mulla ei ollut saattajaa mukana. Nyt ihan pirun kipeä maha, kun sitä ilmaa on niissä suolen mutkissa, mutta ne ei lähde pois.. :S

No mulle tehtiin tänään, eikä ollut kummoinen juttu. Meni noin 15min, eikä sattunut kertaakaan. Hieman epämiellyttävältä tuntui, mutta siinä kaikki. Ei tarjottu enkä pyytänyt kipulääkettä. Ei kannata turhaan hermoilla ja pelätä.

Onnittelut niille, joille kolonoskopia on kivuton pikkujuttu. Minulle toimenpide oli aivan hirveä kokemus. Kipulääkitys oli luokkaa aspiriini kielen alle ja lääkäri oli täysin tunnekylmä robotti, joka ei edes esitellyt itseään ennen kuin kävi käsiksi ahteriini.
Seurasin tutkimusta näytöltä sen kuin tuskiltani pystyin, mutta lääkäri ei vaivautunut edes vastaamaan kysymyksiini. Mumisi vain jotain vieressä seisoneelle opisKEijalle, jonka läsnäoloon ei minulta kysytty mielipidettä edes muodollisesti.
Tutkimuksessa löytyi polyyppi, jota ei kuitenkaan poistettu vaan sitä otettiin vain näyte. Toimenpiteen jälkeen olin niin shokissa, etten pysynyt jaloillani. Ja siihen lääkäri vielä tokaisi, että varmaan joudutaan tekemään uusi tähystys. VOI HELVETTI, MITÄ POTILAAN ALIARVIOINTIA

Itselläni kaksi kokemusta. Ensimmäinen kokemus oli, että sattu niin kovasti että huusin niin että käytävään kuuluu. Seuraavalla kerralla pelkäsin kuollakseni ja lääkäri antoi todella vahvoja kipulääkkeitä (jotain sitä samaa ainetta mitä niissä laastareissa on) ja meni oikein hienosti. Höpöttelin vaan sairaanhoitajan kanssa mukavia kun lääke vaikutti eikä sattunut yhtään. :)
Sitten kun taas seuraavalla kerralla joutuu käymään, vaadin näitä samoja lääkkeitä. En mitään mietoja mitä ekalla kerralla antoivat.

Pierkää!

Olen kaksi kertaa ollut tähystyksessä, ensimmäinen kerta meni pienillä kivuilla, mutta toinen kerta oli niin kamala että oli taju lähteä. Minulla on korkea kipukynnys, mutta jostain syystä tuo tähystys oli niin kivulias, että pyydän nyt, kun kolmannen kerran joudun tuohon tähystettäväksi, lääkityksen.

Kiitos vaan tuosta "viisaasta" neuvosta: pierkää.

Ei kummoinen operaatio,minulle tehty useita kertoja (kymmeniä) Colitis Ulcerosan takia.

Olen menossa huomenna paksusuolen tähystykseen japotilasohjeessa lukee: ''tutkimuksessa taipuisalla tähystysputkella katsotaan koko paksusuoli peräaukosta ohutsuolen loppuun saakka''. Tarkoittaako se, että pelkkä paksusuoli tähystetään vai paksusuoli JA ohutsuoli?

Paksusuoli tähystetään sinne asti minne sitä riittää, ei siis ohutsuolta. Loppuun saakka tarkoittaa paksusuolen loppuun saakka (jos siis sinne asti päästään ilman kovia kipuja ja ilman muuta ongelmaa), lähelle ohutsuolen loppupäätä. Colon = paksusuoli

Aivan kauhea kokemus. Tuskainen olo ja perse pystyssä täysin tuntemattomille ihmisille! Ei päästy edes ohutsuolen lähelle ja rauhottavaa ei saatu laitettua kun hoitaja ei löytäny suonta.

Tämänhän saa nukutuksessakin jos pelottaa mutta jos herää huonosti nukutuksista niin en suosittele.

Mietin vaan että voisivat ottaa käyttöön tuon kapselikameran useammassa sairaalassa ja kehittää sitä putkea pehmeämmäksi niin kivutkin vähenisi!

Liikaa vaadittuko kehitys?

Humautuksessa olin Turunmaassa ja kyllä se silti sattui..Ei kylläkään niin paha kipu kuin kuvittelin olevan..Jälkeenpäin maha oli todella arka vielä kaksi päivää..Nyt alkaa helpottamaan..Eikä siinä muu auta kun haluaa saada selville mikä siellä suolistossa oikein vaivaa?? Itsellä ei mitään löytynyt muuta kuin ärtyneen paksusuolen oireyhtymä..Onneksi...

Kipulääkettä ja rauhoittavaa sain suoneen, mutta oli silti elämäni hirvein kokemus, tuskat olivat aivan kammottavat. Huusin tuskissani ja lääkärikin sanoi, että oli vaikea suoli tutkittavaksi. Maha oli turvonnut ja arka vielä seuraavanakin aamuna, mutta sitten helpotti.

Edelliselle kommentoijalle: ärtyneen paksusuolen oireyhtymää ei voi löytää... Se todetaan niin, että suljetaan kaikki muut vaihtoehdot pois.

Itse olin kyseisessä topimenpiteessä ja ei pahemmin sattunut, hieman mutkissa tuntui venytyskipua, se siitä. Minua peloteltiin paljon tästä toimenpiteestä ja ihan turhaan. Kokemus on aina yksilöllinen, ei saisi pelotella koskaan toista.

Pitkien ripulointi jaksojen jälkeen kahdesti tehty toimenpide. Ensimmäinen kerta meni hyvin, eihän se mukavaa ollu. Seurailin näytöltä mitä siellä näkyy ja ihmettelin kuinka putki ja valo paistoi läpi vatsan. Toinen kerta oli keskiviikkona, sattui ihan saatanasti, huusin kivusta, vedet valui silmistä ja taju oli lähteä. Sain lääkityksen kesken toimenpiteen, auttoi vähäisen. Nyt perjantain vastaisena yönä en saa nukutuksi kivuiltani, selkä ja vatsa kipeenä. Jäi kammo, toivottavasti ei ole enää ikinä tarvetta toimenpiteelle.

Itselleni tehty kolonoskopia kahdesti. Ensimmäisellä kerralla terveyskeskuksessa, toisella kerralla paikallisessa keskussairaalassa. Kokemukset olivat melko erilaiset.

Terveyskeskuksen lääkäri oli kokematon ja laitteet vanhoja. Kipu oli jotain sanoinkuvaamatonta. Tuntui, että suoli räjähtää, erityisesti kolonoskoopin vienti sigmasuolen läpi, laskevan ja poikittaisen paksusuolen sekä nousevan ja poikittaisen paksusuolen mutkat olivat todellista helvettiä. Ensimmäisessä tähystyksessä ns. "maksan mutkasta" ei päästy läpi puolen tunnin yrittämisenkään jälkeen, jolloin tuppisuuna ja kysymyksiin vastaamattomana istunut lääkäri viimein lopetti kidutuksen. Lääkityksestä kysyessäni vastaus oli ehdoton ei. En ymmärrä miksi.

Toisella kerralla paikallisessa keskussairaalassa kokemus oli hieman parempi, sillä sain etukäteislääkityksen (joka tosin annetaan vasta toimenpiteen alkaessa, sillä suoneen annettuna lääkkeet vaikuttavat nopeasti ja myös niiden vaikutus lakkaa suhteellisen nopeasti). Esilääkkeenä sain rauhoittavaa ja rentouttavaa midatsolaamia ja kipuun fentanyyliä. Itse toimenpiteen alku oli taas todella kivulias, siis _todella kivulias_ huolimatta lääkityksestä, mutta sitten nukahdin tai tajunnan tasoni laski niin alas, että heräsin vasta kun kolonoskoppia survottiin maksan mutkasta läpi - ja siinä onnistuttiin.

Nyt toimenpiteestä on kulunut reilu vuorokausi ja oikea alavatsa on todella kipeä. Pientä kuumetta on nostanut, ja aion mennä ensiapuun heti, jos kipu kovenee tai kuume nousee. Mitään jälkiseurantaa tai ohjeita mahdollisten kipujen tms. varalle en saanut. En myöskään ohjetta siitä, mitä tähystyksen jälkeen saa syödä. Näin vinkkinä tähän tutkimukseen joutuville voin sanoa, että vaatikaa lääkitys. Se auttaa. Toinen on, että piereskelkää koko tutkimuksen ajan niin paljon kuin kykenette. Eli kaasua vaan lekurin naamalle, heillä on muoviessut ja suojat ja he ovat jo kaiken nähneet. Sedatoituna tosin piereskely jää tekemättä, joten tähystyksen jälkeen mahassa on sankotolkulla ilmaa, jonka pois saaminen on ainakin itselleni ollut todella vaikeaa ja kesti viimeisellä kerralla lähes 12 tuntia. Itse en menisi kolonoskopiaan, ellei se ole todella välttämätöntä. Useimmiten se ikävä kyllä on, sillä kapselikameraa lukuun ottamatta suolta ei näe sisältä mitenkään.

Luin kokemuksianne,ja minua hirvittää.Pitäisi viedä 89v.vanha äitini kolonoskopiaan,mahtaneeko kestää sitä,,,

Mun äiti kävi kyseisessä tähystyksessä ja pelkäsi yli kaiken mennä sinne.Oli kuulemma sanonut lääkärille sen jälkeen että ei ikinä enää tule kyseiseen tähystykseen ja lääkäri sanonut että ei tarviikkaan enää tulla.Seuraavana päivänä näin äitiä vähän heikossa kunnossa ja ajattelin et kyllä se siitä paranee mutta miten kävikään rakas äitini menehtyi illalla en tiedä mihin.On nimittäin todella rankkaa elää epätietoisuudessa että mihin kuoli kaikenlaisia arvailuja on kyseistä tapahtumaakin kohtaan mutta ei voi tietää...tietoa saadaan vasta 1/2-1 vuoden päästä.

Olin tähystyksessä 22.9.Kivut den jälkeen niin pahat,että olin sänkypotilas 2 päivää.Koko elimistö kramppasi,en tuntenut onko pissahät.Maha edelleen kipeä.Kunto myös huonontunut ja huimaa
En tiedä mitä tekisi.

Elämäni ensimmäinen kolonoskopia 2 päivää sitten, tyhjennysjuoma meni alas ihan hyvin. Sain 2 litalginia ennen toimenpidettä, loistava lääkäri ja sair.hoitaja, kerran kovempi kipukramppi, mutta ei kestänyt kuin hetken. Turhaan pelkäsin.

Luulin kolonoskopian olevan pelkkä picnic. En jännittänyt, olin lähinnä utelias. Elämäni kovin kipu. En ole synnyttänyt. Pään räjäyttävä migreeni ja oksettavat lamaannuttavat kuukautiskivut jäivät toiseksi. Mutkainen suoli ja erikoistuva lääkäri. Lopulta sain suoneen lääkityksen ja kokeneemman lääkärin avustamaan. Sattui aluksi silti, mutta sitten helpotti. Lääkitys ei mennyt mitenkään edes päähän, vaikka kuulema maksimi annettiin. Olin ihan skarppi. Ihan hyvät fiilikset kuitenkin kokonaisuudesta jäi. Ei kannata pelätä, jokainen on yksilö ja tutkimukset ainutkertaisia. Vaatikaa kuitenkin kipulääke, tai keskeyttäkää tutkimus, ketään ei kuulu "kiduttaa" turhan päiten.

Edelliseen lisäisin, että ei mitään kipuja tyhjennyslitkun aikana tai tähystyksen jälkeen, vain suolen venyttämisen aikana tutkimuksen aikana. Heti kohta tähystyksen jälkeen menin kahvioon vetämään kunnon mässyt :) Ei myöskään mitään jälkioireita, vaikka vedin kotona rekkamiehen annokset jälkkärillä. Ps. olen pieni nainen.

Minulla oli hirmukivulias, taju meinasi lähteä. Myöhemmin sain tietää että vatsani on täynnä kiinnikkeitä - suolen mutkat, kohtu ja rakko yhtenä myttynä. Ilmeisesti se teki operaatiosta niin tuskallisen. Vai voisiko suolen tulehdussairaus tehdä sen kivuliaaksi? Sellainenkin löytyi, mikroskooppinen koliitti, mutta sehän on vain pinnassa. Operaation suorittaneen lääkärin mukaan suolessa ei ole tuntoaistia!

On ollu sit kohtalaisen pitkä kolonoskopia-letku, jos se on muka vatsaan asti ylettynyt?! Et taitaa ne vatsavaivat nyt johtua jostain ihan muusta kun tuosta?

Suolessa ei ole tuntoa (sama sanottu minulle), mut kipusi liittyy suolistosairauteesi. sen voin sanoa.
Omaa kokemusta takana 13v.

Mene osastolle, puolinukutus, heräämö, et muista mitään koko toimenpiteestä, joku hakee pois, vastaus tulee kirjeessä. No fear.

Mulla sattui vain siinä kiinnikkeen kohdassa, joka tuli tähystyksessä tehdyssä kohtuleikkauksessa. Muuten oli ihan tuskaton. Kiinnikkeen kohdasta oli lääkärin vaikea päästä eteenpäin. Jos joudun uudestaan, otan mahtiannoksen buranaa etukäteen. Jos se vaikka jeesaisi.

Eipä siinä burana auta yhtään, se on joko puolinukutus tai kipulääkityksen saaminen toimenpiteen aikana.

Olen ollut kolonoskopiassa kaksi kertaa. Ensimmainen kerta ei sattunut oikeastaan lainkaan. (tais olla joku dosentti-tasoinen letkun toisessa paassa). Se kipu/tuntemusan on vaan venyttymiseen liittyvää, mutta suoliston-vatsavaivani ovat olleet samanlaisia kipuasteikoltaan jo parin vuoden ajan.. sanoinkin se lekurille ja hoitajalle, kun kysyi miten on, saattuuko.
Toinen kerta oli erilainen: Jo itse tutkimus oli kinkkisempi (suoli bad bad uonossa kunnossa) ja tuota tuntemuspuolta oli jo aika lailla enemmin. Mutta: se ero tulikin vasta tutkimuksen jlkeen: aivan kamalat kivut suolistossa, selassa, nivelissa, kropassa. Pienta kuumetta nousi myös. Kipua kesti kaksi vuorokautta ! Enimmakseen olin ns. pois pelissta sangyssa tutkimuksen jalkeen. Ne paivat olin pois töista.

Silti en pelkuroi, kun taas kolmas kutsu tulee. Vaivani ja kivut ovat arkea jo vuosia.

By te way: gastroskopiassakin olen kynyt seitsemss kuukaudessa jo kadesti ja uusi aika jo varattu ensi kuulle. Et tallasista vaivoista on mulla kysymys. elpottaa kuulla, ettei ole ollut syöpa. Mul on tod huonolaatuisia muutoksia koko ruoansulatuskanava täynnä. Ikä 57.

P.S. Nppimistöni ajoamassa, ei tule usein kaikkia kirjaimia , kuten tekstista uomaa ! :)

kerran on tähystetty, ja toista kertaa en mene, sain kipulääkkeen suoneen ei mitään apua, ja se kova verenvuoto, kaksi päivää meni pytyllä istuissa, kun ottivat näyte paloja, ja oli marevan lääkitys, kaksi kertaa kotiuttivat ja eikun ambulanssilla takaisin veren vuodon takia.

Ei millään pahalla, mutta ko kokeen yhteydessä pitäisi yhden hoitajan käsin vatsaa painelemalla auttaa toimenpiteen suorittajaa (suolen mutkat ovat hankalia ). Ei kädestä kiinni pitelyllä ole kyllä mitään tekemistä em asian kanssa! Missä tutkimus tehtiin?
Itselleni tehty tällä vuosituhannella kolme kertaa ja aina mennyt hyvin, kun henkilökunta on osannut asiansa. Esilääkkeen toki otin ja pierettihän tutkimuksen jälkeen tavallista enemmän, mutta jo tutkimushuoneessa sain päästellä enimmät kaasut pois...

Olen pahoillani puolestasi - toivottavasti mitään ikävää ei löytynyt.

Ei auttanu kipulääkkeet. Järkyttävä kipu jo ensimmäisessä sikaanissa johon keskeytys. Hoitaja vaan hokee että älä huuda? Mikä on vaihtoehto, olisko pitäny laulaa?

voi hirveä, odotan kutsua toimenpiteeseen ja esilääkitys on jo määrätty. Kertokaas tarkemmin, mitä ekaksi tapahtuu, sairaalavaatteet päälle vai housut kinttuun? pelottaa aikas tavalla

Niin ne muissa maissa, sivistysvaltioissa tutkittava nukutetaan tällaisten tutkimusten ajaksi- toisin se on täällä ryssälän esikartanossa!
muka hyvinvointivaltio- hah!

Itse en menisi kolonoskopiaan ilman lievää huumausta lääkkein. Eihän sen toimenpiteen tarkoitus ole kidutus, vaan oireiden selvitys.

Pakko kai se on laittaa omia kokemuksia kun kerran muutkin. Itse kävin eilen, pelkäsin toimenpidettä puoli vuotta etukäteen jonka vuoksi kertaalleen peruin koko tähystysajan. Olen aivan varma että tuo toimenpiteestä aiheutuva kivun määrä on myös tähystäjästä kiinni. Itsellä tähystäjäksi osui väliaikaisesti eri paikkakunnalta työskentelemästä siirretty lääkäri joka ei ollut omien sanojensa mukaan tähystänyt ennen kyseisellä/samanlaisella laitteella jolla minulle se tehtiin. Ilmaa pumpattiin suolistoon sillä vauhdilla että tähystin pääsisi mahdollisimman nopeasti paksusuolen loppuosaan. Uskon että hitaampi tempoinen ilman pumppaus ja tähystimen työntäminen olisi ollut paljon tuskattomampaa kuin se että "vauhdilla maaliin ja ilmaa vitusti" - koska se itse letkun työntäminen itsessään ei tuntunut mielestäni mutka kohdissa edes kipeältä. Heti kun ilmaa imutettiin pois niin kivut helpottivat. Olen aivan varma että eri tähystäjä joka olisi tehnyt alku toimenpiteen hieman kärsivällisemmin olisi ollut paljon parempi vaihtoehto. Seuraavalla kerralla varaan ajan Virosta yksityiseltä nukutuksen kanssa.. Soitin eräs päivä Tallinnaan, hinta sielä 250€ (hinta sisältää erillisen lääkärikäynnin josta saa lähetteen)..

Itse kävin tänään kolonoskopiassa, 24v nainen. Otin vain kipulääkkeen, ja minulle osui hyvä työtiimi kun lääkärit ja hoitaja olivat todella ammattitaitoisia ja rauhallisia (ja hymyilivät!). En kummemmin jännittänyt, lähinnä mielenkiinnolla menin tutkimukseen. Tutkimuksen alkupuolella mutkakohtiin ajoittui isoimmat kivut kun ilmaa pumpattiin. En muutenkaan helposti huutamalla näytä kipua vaan lähinnä rupesin puuskuttamaan, lääkärit huomasivat ja kehottivat rentoutumaan.
Tutkimuksen jälkeen join pillimehun ja söin piltin ja banaania, mutta ne eivät pysyneet sisällä, vaan kotimatkalla oksensin heti kun auto lähti liikkeelle. Oli muutaman tunnin ajan muutenkin huonoa ja heikkoa oloa. Ihmettelen että ilmaa ei jäänyt pahemmin suolistoon, tai ainakaan en ole piereskellyt muutamaan tuntiin eikä ole turvonnut olo.

Jäi kyllä hyvä fiilis tutkimuksesta, ja tuo on ihan totta että on niin tapauskohtaista miltä tuntuu ja millainen lääkäri sattuu kohdalle. Myös oma asenne ja anatomia vaikuttavat, joten ei kannata etukäteen liikaa jännittää tai lukea kauhukertomuksia

Suolen tähystyksen jälkeen täytyy seurata vointia ja lämpöä ainakin parin vuorokauden ajan. Jos kivut jatkuu ja mahd. pahenee, nousee kuume tai laskee epänormaalin alas, tai vatsanpeitteet kovettuu, niin se on lähdettävä lääkäriin heti, eikä viidentoista minuutin päästä. Yleensä suolen tähystys on harmiton, mutta joskus tutkija onnistuu rikkomaan suolen pinnan tai jopa puhkaisemaan suolen. Tästä ei ole kauaa aikaa, kun luin tapauksesta, jossa potilas kuoli sepsikseen suolentähystyksen jälkeen. Ruumiinavauksessa selvisi, että instrumentti oli puhkaissut suolen. Tässä tapauksessa hengenlähdön arveltiin johtuvan viivyttelystä ja tiedonpuutteesta. Myös lääkäriltä edellytetään asiantuntemusta tässä riskissä.

Niin kävin kolonoskopiassa viime marraskuussa.Ilman puhaltaminen sinne peräsuoleen ja vatsaan sitten sattuu eniten mutta joistain suolenmutkista sairaanhoitaja painaa sitten tietystä kohtaa niin laite taittuvine putkineen tai oikeastaan letkuineen kulkee sitten eteenpäin eikä ala jumittamaan mutta niin tai näin mutta kyl se ilmansyöttö sinne suoleen ja vatsaan tekee sen tutkimus hetken kivuliaaksi mutta kyl sen kestää kun puree hammasta.Onhan siinä sitten onnellinen kun se tutkiumus on tehty niin saa ne pienet kivut unohtamaan.
Gastroskopiassa joka tehdään taas yläkautta ja toisella kertaa kun se siis tehtiin. Niin minulla tuli ikävä kyllä se tukehtumis refleksi siinä yhdessä kohtaa kun laite aika alkuvaihetta lähtee menemään ilm mutkia ja se oli aika pelottava hetki että kuulee vaan sen kun sauraanhoitaja huutaa täysillä että "hengitä,hengitå !!mahtuu hengittämään kyllä" niin se refleksi onneksi laukesi siinä suht pian ja pystyi taas hengittämäänkin mutta se yksi hetki oli kyl siinä aika vaikea niinkuin henkisesti ennenkuin refleksi laukesi ja pystyi taas hengittämään.Ettå pieni pelko jäi tuon refleksi hetken takia gastroskopiaa kohtaan.Gastroskopiassa kannattaa ottaa se puuduttava suihke ainakin siihen alun lähtökohtaaan eli suun kitalakipohjaan muuten ei se homma pääse edes alkuun minulla ainakin niin pieni suu että ei pelittänyt ollenkaan homma ennenkuin sain sen puudutussuihkeen..sinne suun takaosaan..Mielenkiintoista että muissa maissa tehdään esim kolonoskopia nukutettuna?mitä täällä nyt lukenut sitten siitä asiasta tietoa..Hmm niin onhan nukutuksessakin aina toisaalta pieniä riskejä olemassa mutta en tunne niitäkään kovin hyvin että puolensa ja puolensa asioissa...Mutta etukäteen ei periaatteessa kannattaisi kyllä pelätä noita kun onhan mahdollista että kaikilla ei tule esim gastroskopian tukentumiskohta elämystä siis laisinkaan eikä ollenkaan..Niinkin se voi ihan mennä..Ja joillakin se ilmanpuhaltaminen suoleen ja vatsaan kolonoskopiassa ei satukaan..Että miksi sitten etukäteen jännittämään jos vaikkapa kuuluu juuri noihin mainittuihin onnekkaisiin!!

Olen käynyt kahdesti kolonoskopiassa ja yhdesti sigmasuolentähystyksessä. Ensimmäinen kerta kolonoskopiassa oli todella traumaattinen. Minua varoitettiin, että toimenpide voi olla hyvin tuskallinen, mutta en osannut lainkaan pelätä kuinka tuskallinen. Uskon, että siihen oli syynä lääkäri, joka ei ollut tippaakaan empaattinen, eikä kertonut minulle koskaan esilääkityksen mahdollisuudesta, sekä se, että koko paksusuoleni oli tulehtunut. Sain siis diagnoosin haavainen paksusuolentulehdus, joka on krooninen tulehduksellinen suolistosairaus. Suoli vuoti verta ja märkää koko mitaltaan. Edeltävä tyhjennys oli myös todella todella paha. Phosporal-nimisen litkun juominen oli etovaa, enkä siedä pahoinvointia hyvin. Minulla oli lähteä taju monta kertaa pytyllä, hikosin ja oksetti ja tuskat oli kovat. Itse sairaus tekee hyvinkin kipeää ja tyhjennys sairaalle suolelle oli kova rasitus. Tyhjennys teki todella heikoksi. Tähystyksen jälkeen juoksin pytylle, mutta en ehtinyt ajoissa kun veriläjä valui lattialle. Ilmeisesti ainakin koepalojen otosta seurasi sen verran runsasta vuotoa, enkä epäile etteikö lääkärin runnominen tähystimelläkin olisi tehnyt hauraassa suolessani tuhojaan. Vessassa itkin kivusta ja järkytyksestä. Sen jälkeen sanoin lääkärille, että en kyllä halua enää koskaan kokea tuota ja siihen lääkäri tokaisi ilman mitään lohdutteluja, että sinä kyllä joudut vielä elämässäsi tuohon kymmeniä kertoja. Olin 19-vuotias ja tähystys tehtiin Kajaanin keskussairaalassa.
Pelkäsin uutta tyhjennystä ja tähystystä vuosia, enkä kyennyt niitä suorittamaan ennen kuin vasta n.8 vuoden kuluttua. Silloin minulle tehtiin vain sigmasuolentähystys ja sairauteni tila oli paljon lievempi. Käytin eri tyhjennysainetta, Picoprepiä, jota tarvitsi juoda yhteensä vain 3dl ja tähystys tehtiin Kuopion yliopistollisessa sairaalassa. Kutsukirjeessä kerrottiin esilääkityksen mahdollisuudesta (johon en sitten jostain syystä päätynyt, en kai uskaltanut soittaa ja pyytää sitä) ja paikan päällä oli todella ihana hoitaja ja miellyttävä lääkäri. Molemmat saivat oloni turvalliseksi ja itse toimenpide oli ohi viidessä minuutissa. Olin äärimmäisen helpottunut ja samaan aikaan hyvin vihainen ensimmäisestä kokemuksestani. Sen verran inhimillisempää oli kohtelu Kuopiossa. Vain tyhjennys oli taas rankka, mutta ei silti niin rankka kuin ensimmäisellä kerralla. Minulle nousi muutamaksi tunniksi kuume ja osa tyhjennysaineesta ei pysynyt sisällä, mutta onneksi suoli tyhjeni siitä huolimatta ihan hyvin.
Tänään, 5 vuotta myöhemmin, kävin kolonoskopiassa Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Käytin taas tyhjennykseen Picoprepiä ja sairauteni on nytkin suunnilleen yhtä rauhallinen kuin Kuopiossakin. Pahoinvointi oli taas voimakasta ja taas oksensin ja heikotti vietävästi. Rankkaa oli, mutta ei nyt sentään traumaattista. Sairaalassa minua odotti peräti kaksi todella ihanaa hoitajaa ja ihana lääkäri. He sanoivat, että voivat laittaa vaikka kesken tähystyksen kanyylin ja antaa lääkettä suoneen, jos homma käy liian tuskalliseksi. Koko ajan pidettiin huoli, ettei minuun vain satu hirveästi ja että minne sattuu ja hoitajat ensin painoivat vatsaani helpottavasti ja sitten opin tekemään sen itse. Lääkäri myös osasi laittaa ilmaa suoleen minimaalisen vähän ja hän myös imi lopuksi pois kaiken minkä sai. Hetkittäin oli kyllä voimakasta kipua, mutta se ei kestänyt kertaakaan liian pitkään. En kokenut tutkimuksessa pahoinvointia, toisin kuin ensimmäisellä kerralla, jolloin tuntui, että kuolen.. Homma kesti ehkä vartin. Sitten minulle annettiin pillimehu ja kerrottiin, että ensi kerralla voin pyytää tyhjennysaineiden kaveriksi pahoinvointilääkettä helpottamaan tyhjennystä. Minulle myös sanottiin, että ens kerralla otat sitten kaikki esilääkkeet vaan, niin menee koko tähy kuin tanssien, vaikka pärjäsin ilman ihan hyvin. XD Hämmästyin, miten vähän tarvitsi ilmaa päästää jälkikäteen. Sitä tullut itse tähystyksen yhteydessä paljoa ja sen jälkeen pukuhuonevessassa kävin kerran mahallani ja kaikki loput tulivat sillä ulos. Aiemmin on ollut vähintään vuorokausi vielä tuskallisen paljon ilmaa sisuksissa. Nyt tuntuu muuten vain jotenkin hellältä sisuskalut, mutta sekin on helpottamaan päin.
Tuli pitkä ja aika perinpohjainen teksti, mutta ehkä se auttaa jota kuta valmistautumaan koitokseen tai ehkä se antaa vähän vertaistukea.
Suosittelen, että jos menette tähystykseen, niin ennen kuin annatte lääkärin tehdä mitään, istutte ja kerrotte pelkonne ja toiveenne jos henkilökunta ei vaikuta kovin inhimilliseltä. Ja jos olette kovin kipuherkkiä tai taipuvaisia paniikkiin, niin otatte sen esilääkityksen tai vaaditte sitä, jos ei automaattisesti tarjota. Tuon homman ei todellakaan pitäisi nykypäivänä olla niin epäinhimillistä kuin meille joillekin on ollut. Ja jos teillä on valmiiksi kipuja suolistossa, niin silloinkin se kipulääke. Ja hoitohenkilökunnalle kannattaa antaa palautetta. Sen verran tuossa on tärkeää, että he ovat empaattisia.

Itselläni kivulias. Otan heti toimenpiteen jälkeen Panadolin, niin kolmessa tunnissa voi jo vähän hymyilläkin.

Kävin kolonoskopiassa yli 10 v. sitten Tampereella Hatanpäällä, erikoispoliklinikalla. Se oli kamala kokemus, siitä jäi kova pelkotila. Lääkäri ja kaksi hoitajaa oli, mutta ei mitään vatsan hieromista tms. kukaan tehnyt. Sain jotain esilääkitystäkin, ja kipulääkettä kai myös, mutta kipu oli valtava ja huusin täysillä, mutta lääkäri vaan jatkoi toimitusta kunnes minulta meni taju. Herätessäni sain kovan moiteryöpyn lääkäriltä ja hoitajilta, että " ei päästy edes kunnolla alkuun, vasta peräsuolen mutkassa oltiin kun jo huutaa", ikään kuin olisin turhasta huutanut ja menettänyt kivusta tajuntani! Todellakaan ei mitään myötätuntoa heiltä herunut.

Kaiken lisäksi lääkäri oli kirjoittanut epikriisiini, että saatiin tutkittua sigmasuoli kuten oli tarkoituskin, ei mitään epäonnistumisesta ja kivusta! Minulta meni täysin luottamus lääkäreihin ja hoitajiin tämän yrityksen ja valehtelun takia. Ajatteleekohan ko. henkilöt koskaan mitä seurauksia tällaisella toiminnalla voi olla? Minullahan olisi voinut olla esim. kasvain ja tullut esille myöhemmin, ja luulisi jonkinlainen vastuu lääkärillä ja hoitajillakin olevan? Saavatko he pelata tällä tavoin ihmisten terveyden ja sairauksien kanssa? Luulisi alkavan vaivata ainakin mieltä, kun ei omaatuntoa monella enää nykyään olekaan, sellaista joka ilmoittaisi mikä on oikein ja mikä väärin.

Outoa lukea noin monista tuskallisista kolonoskopioista. Itselleni tehty kaksi kertaa kolonoskopia sairaalaympäristössä. Ei esilääkitystä, ei merkittäviä kipuja. Paljon henkilökuntaa hääri ympärillä. Toisella kertaa laitteet reistailivat ja tutkimus kesti kauan, mutta kivuista ei siltikään voi puhua.
Toisella kerralla tutkimuksen jälkeen tarjottiin voileipäateria. Hyvin maittoi. Pukeuduttuani ja syötyäni meni kevyin mielin bussilla kotiin. Ei mitään jälkivaivoja.

Koko projektin kurjin vaihe oli ennen kolonoskopiaa viikon mittainen ruokavalio ja lopuksi vatsan tyhjennys. Mutta siis itse tutkimus on molemmilla kerroilla ollut kivuton tai lähes kivuton. Uskoisin, että näin se menee useimmilla.

Mie nauroin, itselle tosi helppo kokemus. Mieslääkäri teki ja nainen ol vieressä😊 Juteltii niitä näitä ihan normaalisti ja kyselin kaikkee. Se tyhjennysaine hyi stana🤢🤮 Sanoin et kipu ol 0-10 ni 3 mut lopult ei kyl ollu edes sitä. Kai se rentoutti ku nii huiput lääkärit et mie nauroin ja itte pitelin kevyesti käsiä vatsan päällä😊

Kyllähän kivun lievitystä pitää olla saatavilla niissä toimenpiteissä, joissa sitä tarvitaan. Eihän hammaslääkärikään poraa ilman puudutusta. Ja kolonoskopiaan on tarjolla runsaasti kipua lievittäviä lääkkeitä.

Kävin toissapäivänä kolonskopiassa ja sain esilääkityksen 45min ennen toimenpidettä
Diapamin ja jotain lihaksia rentouttavaa. Joka tapauksessa se oli kivulias kokemus
lääkäri oli ammattitaitoinen ja hoitaja empaattinen. Lääkäri kertoi koko ajan mitä
tekee ja kertoi että suolistoni on tavallista mutkikkaampi ja mutkissa se kipu oli kova.
Kun asento muutettiin vatsalleen ja tyyny vatsan alle se auttoi. Operaatio kesti tunnin
jonka aikana lääkäri poist 6 polyyppia 2 vähän isompaa ja nel ähetettiin patologille
tutkittavaksi. Vatsa ei ole vielä toiminut Vi-Siblinä olen käyttänyt ehkä se vaikuttaa
muutaman päivän kuluttua. Verta tuli tänään aika paljon peräsuolesta, joka saattaa
johtua polyyppien poistosta. Hieman huolestuin ja laitoin viestiä yksikköön missä
toimenpide tehtiin niin sanoivat että lääkäri soittaa minulle joka tapauksessa myöhemmi
joten ei tarvitse olla pelloissaan. Ensi kerralla pyydänvahvemman lääkityksen tai nukutuksen.

Kävin kolonoskopiassa ja sinne mennessä toivoin, että olen se onnekas, kenellä toimenpide ei satu, mutta olin väärässä. Alku meni ihan hyvin, ajattelin, että eihän se olekaan niin paha, mutta en tiennyt, että pahin on vasta edessä. Mitä pidemmälle letku meni sitä kivuliaampi oli, sattui niin paljon, että teki mieli huutaa kovaa, rupesi oksettamaan ja toivoin, että tämä kaikki olisi jo ohi. Kyllä sen kaiken kesti jotenkin ilman kipulääkitystä, mutta jos pitäisi mennä uudestaan niin toivoisin ehkä sittenkin nukutusta.

Olin kolonoskopiassa 7.11. Suonensisäisesti kipulääkettä ja rauhoittava lääkitys. Ei mitään kipua !!

Itse oli juuri em. tutkimuksessa Helsingissä ja olin yllättynyt miten hyvin kaikki meni. Tutkimus kesti n 40 min johon kuului myös polyypin poisto ja näyte jonka ottaminen ei tuntunut miltään sekä en havainnut itse tähystimen viemistä eteen päin suolistoon. Ilma jota lasketaan suolistoon tuntui pari kertaa hieman epämiellyttävältä, mutta en voisi sanoa että oli mitenkään kamalaa. Tosin ymmärrän, että toisilla voi olla vaikeampaa. Itse ajattelen näin, että koko toimenpide on pitkälti asennoitumis kysymys miten koko prosessiin suhtautuu lukien mukaan suoliston tyhjennyksen.

10 vuotta sitten kolonoskopia. Ei koskaan enää. Mielettömät kivut, Pahemmat kuin synnytyksessä. Eivät antaneet kipulääkettä, Huusin ja itkin. Ei armoa. Se lääkäri oli sadisti, Työnsi vaan ilmaa hullun lailla. Hoitaja ei sen parempi. Hiki valui ja olin lähellä pyörtymistä, Kamalaa.

Olen tehnyt tämän homman kaksi kertaa elämässäni, kun olin siinä 40 iässä niin se oli ihan kivuton juttu ei ottanut kipeää yhtään , mutta kun sama tehtiin yli kuusikymppisenä
niin oli kivulias , molemmista kerroista eri tuntemus

Minulle tehtiin kolonoskopia jokin aika sitten. Kun yleensä siedän kipua aika hyvin, ajattelin etten tarvitse lääkityksiä. Mitään ei ole aiemin työnnetty suoleeni, joten operaatio tuntui oudolta alusta lähtien. Sitten alkoi kaasum pumppaus suoleen ja kamera perässä. Aloin ymmärtämään mitä Iivana Julman uhreista tuntui, tämän pystyttäessä heitä suolesta seivästettynä valtansa merkiksi. En pysynyt yrityksistä huolimatta aloillani ja pieni hento hoitaja päälläni ei hillinnyt menoani.
Lopulta operaatio loppui, kuvausvaijerin pituus ei riittänyt suoleni läpi. "Kahvaa myöten" olivat lääkärin mukaan sisälläni, mutta mutkainen suoleni oli liian pitkä. Pyytelin anteeksikäyyttämääni kieltä, johon sekä lääkäri että hoitaja yhteen ääneen totesivat, että "eihän tuo mitään, ethän edes lyönyt tai potkinut heitä"

Nyt on sitten edessä loppupätkän tietokonetomografia, mutta kaasulla suoli täytetään ennen sitäkin.

Kaksi on ollut, muutaman viikon välein. Ei lääkitystä. Kivun aiheuttaa hiilidioksidi, jolla mutkia suoristetaan. Kumpikaan ei ollut ylivoimainen, kun säilytti maltin ja päästi pieruja silloin, kun vatsa oikein kiristyi.

Toisessa otettiin paljon koepaloja. Sen jälkeen alavatsa on tuntunut todella aralta jo kahden viikon ajan yhdestä tietystä kohdasta. Kun mitään kuumetta ei noussut, en ole siitä alkanut kysellä. Hiukan se ihmetyttää. Olisiko kuitenkin pieni tulehdus jemmassa?

Kolmas tähystys on tulossa, ja siihen liittyy toimenpiteenä pienen kasvannaisen poisto. En tiedä, josko siihen saisi jo lääkitystä vai meneekö luomuna. Mainitsen siellä alavatsakivuista.

Sen jälkeen tulee vielä leikkaus ja iso syöpäkasvain ja enin osa paksusuolta viedään. Voihan se olla, että kasvannainen tykkäsi kyttyrää koepaloista ja juilii suolessa.

Ammattitaitoisen väen kanssa olen kuitenkin asioinut.

Olen käynyt kai 10 kertaa 40v ja nyt viimeinen 78v.
Koskaan ei mitään kipuja, eikä tullut pelkoja.
Vaimo kertoi että loppuosassa hieman kipuja, syy kun hänellä on ollut useita leikkauksia, peräsuolen seudulla.

Nykyään on vain kallis, kun tyhjennys sairaalassa. 2 vrk maksut. Oli myös tylsää olla siellä vielä toimenpiteen jälkeen 3 tuntia.

Kolonoskopia sattui aivan hirveästi - huusin suoraa huutoa, vaikka olin saanut esilääkitykset. Avustava hoitaja piti kiinni ja paineli vatsaa ja kesken toimenpiteen havahduin omaan huutooni. Olin hiestä märkä ja vapisin. Olen 163 cm ja 45 kiloinen pieni nainen. Tuohon toimeenpiteeseen en mene enää koskaan.