Jaguar, vain auto??

On tullut joskus heitettyä muutama kommentti palstan keskusteluihin. Luettu on joka päivä ja todettua on tullut että, asiallista porukkaa on tämän palstan väki verrattuna melkein mihin tahansa muuhun. Siispä, kerron oman jaggetarinani jos vaikka jotakuta kiinnostaa.

Armon vuonna -97 tuli lähdettyä hommiin ulkomaille. Sveitsiin tarkemmin sanoen ja Zürihiin. Sehän oli selvä että auto oli saatava. Kaikenlaisia kotteroita tuli tutkittua. Bemaria, Porchea, Mersua, Maseratia ja jopa Ferrareita tuli kuolattua ja koeajettua. Mutta, takaraivossa takoi aina kuva Jaguaarista. Ehkä jo senkin takia että, jo edesmennyt äitini totesi jokaisena lauantai-iltana lottoarvonnan alettua että, " jokohan nyt saadaan se jakuaari."
Eräs kolleega oli väsännyt Exelillä kaavat mikä ja minkäikäinen ja hintainen auto kannattaa muuttoautona suomeen viedä ja taulukoita tutkiessamme sanoi hankkineensa jaguaarin. "Mita!"
No, kaveri kutsui koeajolle ja lenkki heitettiin -88 XJ40:llä joka tuoksui kuin uusi auto. Tai, paremmalle, se tuoksui Jaguaarille! Sopi heti käteen ja jo ensisekunneilla oli selvää että, tällainen on saatava.
Jo työnpuolestakin tuli ajeltua ympäri Sveitsiä ja samalla tuli seurattua ainakin yhtäpaljon työsuhde Astran sivuikkunoista autoliikkeitä, kuin tuulilasista edessä olevaa tietä. Monenlaista Jaguaaria oli tarjolla, Safenwilistä tuli virallinen kuolaamispaikka. Siellä nimittäin sijaitsi maahantuojan myymälä, jossa oli näytiöllä vähän eksoottosempiakin Jaggeja.
Kerran meinasin lyödä kaupat lukkoon vaaleansinisetä series kolmosesta E-typestä, mutta morsian laittoi hanttiin kun oli puhetta perheenlisäyksestä. No, etsiminen jatkui ja daamini kanssa tuli käytyä läpi Zürihin kaikki autoliikkeet vähintäänkin joka viikonloppu. Jaggeja oli, mutta ei mieluista. Viimein tärppäsi. Ihan toimiston kupeessa olevaan liikkeeseen oli tullut -89 Daimler. 75tkm ajettu, yhdelä omistajalla ollut. Auto oli kuin uusi. Koeajettiin ja tykättiin. Mentiin toimistolle tekemään laskelmat ja todettiin että veroja tulee rutkasti liikaa ja unohdettiin ja vitutti suomen verosysteemit!
Muutama päivä myöhemmin työreissulla osui silmät kummalliseen autorivistöön. Jaguaareja, Aston Martineita, Ferrareita, Rollsseja... Ei kun liinat kiinni ja kuolaamaan. Iskin silmäni -84 mallin British racing green väriseen XJ6:een.(series 3) Oli ajettu vain 60tkm, täydellinen huoltokorja, yksi aikaisempi omistaja. Täydellisyys!
Niin, ja Sveitsihän poikkeaa Saksasta autohommien osalta muunmuassa siinä että, mittarien ruuvaaminen on siellä petos ja vuosittain suoritetaan jokaiselle autolle päästömittaus, joka on virallinen dokumentti ja mittauksen yhteydessä talletetaan paperiin myös kilometrit.
Ei kun kaupoille. Myyjä, Hans Ruedi Egli, kyseli hyvin tarkkaan mihin tarkoitukseen olin autoa hankkimassa. Kun selvittelin että, pumpulissa ei pidetä vaan ajetaan ja nautiskellaan, ajetaan ehkä paljonkin. Hans sanoi että, "tämä ei ole sinun autosi"
Minä vähän että, "mitäs nyt, myyjä myy mitä asiakas haluaa" ja samalla menin myyjän perässä sisälle liikkeeseen jossa oli -88 XJ40. Tumman sininen, 90tkm ajettu, vaalea nahka sisustainen Sovereign. Hans selitti "Kertomasi perusteella suosittelen tätä, tuon kasinelosen sijaan. Jos etsit harrasteautoa tuo vihrä kasinelonen on todella hyvä mutta, jos haluat ajaa joka päivä ja nauttia Jaguaarikyydistä suosittelen tätä." Ja sitten tuli faktaa autosta, tyyppivioista, muita jaguaareista ja klassikoista.
Tietoiskun jälkeen totesin että, "ethän myy tätä ennenkuin ollaan morsiamen kanssa koeajettu" Hans lupasi odottaa.
Ei kuin Astralla helevetin kyytiä kotiin ja morsiamelle että, "Nyt mennään koeajamaan Jaggea"
Mentiin, tykättiin ja tehtiin kaupat!!
Ei muuten ollut ihan yksinkertainen kuvio saada ZH kilpiä kärryyn.
Oli rinta suhteellisen rottingilla kun katseli parvekkeelta parkkipaikalla seisovaa tummansinistä kaunotarta. Ja toinen kaunotar katseli samaa kaunotarta siinä vieressä ja sanoi että, "Empä olis uskonu että, ajelen joskus Jaguaarilla"
Jagella kierrettiin Ranskan ja Italian Rivierat, parkkeerattiin Monte Carlon casinon parkkiin, jossa oma kärrymme sai muut ökyrattaat häpeämään läsnäoloaan, ajeltiin Suomeen omiin häihimme. Avioparina takaisin Sveitsiin (Puttgarden - Zürich 8 tunnissa)Muutettiin Budapestiin, haettiin esikoinen ja vaimo sairaalasta, muutettiin takaisin Suomeen (Budapest - Lübeck 13 tuntia)
Sitten kissa saikin nauttia pitemmän tovin isäni autotallin hellästä huomasta kun työskentelin etelä-amerikassa. Mutta, voi sitä tunnetta kun tuli lomille Suomeen ja sai Startata Jaguaarin ja ajella pitkin suomen ruuhkattomia teitä.
Paras asia mitä voi housut jalassa tehdä on muista väitteistä huolimatta, ajella omalla Jaguaarilla lapsuuden maisemissa, hyvää musiikkia kuunnellen ikkunat auki ja tuntea kesän tuoksut sekoittuneena jaguaarin nahkasisustuksen ominaistuoksuun ja nähdä lapsuusmaisemien lipuvan ohi ja kuvitella niiden olevan niin, kuin ne joskus olivat.
Vanha autohan se on. Vanhaan autoon tulee vanhan auton vikoja mutta, se on ihmisen tekemä laite ja viat voi korjata. Jotkut itse ja joisain luotan Karaasin ja Voimavaunun osaamiseen. Vikoja sinämsä ei juuri ole ollut. Osat kuluvat ja niitä on vaihdettu sitä mukaa kun on ollut tarpeellista. Kustannukset ovat olleet reippaassti alle sen mitä, sukulaiseni länsimaisen keskiluokan auton korjaus ja huoltokulut ovat olleet. Ei paha! Kyyti kuitenkin on ihan eri luokkaa.
Yksi huono puoli ilmeni kuitenkin kun kakkosauton hankinta tuli ajankohtaiseksi. Kun Jaguaarilla meni koeajamaan Fiestoja, Fokuksia, Astroja, Golffeja, Poloja, Avensiksia ynnä muita kinnereitä, ne tuntuivat niiin askeettisilta, kovilta ja kylmiltä. Phyi! Mikään ei tuntunut kelpaavan. Yllättäen eniten samaa henkeä ilmentävä, ajamisesta ja liikkumisesta nautinnollista tekevä pikkuauto oli.....yllätys yllätys C3 Citikka!
Mikä siinä jaguaarissa niin viehättää? Se kun siihen istuu, vetää henkeä nenän kautta ja tuoksu pyörähtää nenäonteloissa ja jää päähän pyörimään, kun sen starttaa ja kutosen hyrinä soi korvissa, kun sillä ajaa tuntuu että, se on käsien, tai ajatusten jatke ja se menee minne haluaa eikä vain melkein, se kun sen on pessyt ja vahannut ja sitä katsoo sopivan etäisyyden päästä ja ajattelee että, "toi on mun" Se kun 2 vuotias poka sanoo että, "mä en halua mennä sitikalla, mennään jakuaarilla"
Vaikka kuinka vittuiltas, vaikka se olis vastoin lakia, vaikka se olis muitten mielestä kuinka typerää tahansa. Tulen aina ajamaan Jaguaarilla kunnes lääkäri kieltää ja käskee siirtyä Harley Parkinssoniin (rollaattori)koska kyseinen kärry istuu mun ajatusmaailmaan, vaikka renttu olenkin.

Onneksi olkoon samanhenkiset! Autohan se vaan on mutta, hiano!