Siispä mietityttää kovasti asia josta en vain kehtaa kysyä keneltäkään tuntemaltani ihmiseltä. Aloitin seurustelun puolisen vuotta sitten naisystäväni kanssa ja kaikki on menny niin mallikkaasti kuin mahdollista. Meillä ei ole ollut riitoja ja molemmat kertoneet tunteistaan toista kohtaan. Välillä kumppanini haluaa olla yksin yllättäen ja tämä johtuu kuulemma siitä että ei pysty luottamaan minuun. Tiedä sit totuutta, mut päivän jälkeen yleenaä kaikki on taas normaalia. Minulla on kämppis jonka olen tuntenut lapsuudesta asti ja hän on aina olliut hyvä kaveri.
Nuoruudessa minulla kävi tilanne jossa silloinen tyttöystäväni ihastui tähän minun kämppikseen ja olisi halunnut jotain tämän kanssa. No kämppikseni kieltäytyi mutta tyttöystäväni kertoi asiasta minulle että on ihastunut siihen ja se otti aika koville. No myöhemmin sama tyttö petti jonkun toisen miehen kanssa ja homma oli siinä.
Olen kertonut tästä tilanteesta tosiaan nykyiselle ja kerroin tämän kun olin mustasukkainen hieman siitä että kumppanillani oli niin hauskaa kämppikseni kanssa ja että kumppani kokoajan seuraili mitä kämppikseni teki. Käyn töissä missä joudun olemaan vuorokauden kerrallaan töissä ja joskus jopa kaksi. Nyt tässä yks päivä naisystäväni meni kämppikseni kanssa terassille ja olivat pyörineet kahdestaan. Nyt sit he olivat viihteellä kämppikseni ja naisystäväni kaverin kanssa kolmestaan ja illan päätteeksi he menivät porukalla minun ja kämppikseni asuntoon yöksi (ja minä olin tosiaan töissä. Nyt mulla on niin huono olo että vahingossa lipsahti kyyneliäkin ajatellessani asiaa. Järki sanoo että minulla ei ole oikeutta kieltää olemasta niitä yhessä mutta harmittaa että miks molemmat ei voisi hommata omia kavereita. Surullisen tästä tekee että ton viihde homman ja yöksi meno jutun mä jotenkin näin jo aiemmin mielessäni niin se pönkittää huonoo oloa. Mä en nyt tiiä oonko mä vaan liian mustasukkainen? Pitäskö mun vaan niellä surut ja kyyneleet ja hymyillä nätisti ja kannustaa vaan useammin niitä viettää aikaa ku mä oon töissä?
Auttakaa minua hädässä, koska en enää tiedä mikä on oikein ja mikä väärin..
Nuoruudessa minulla kävi tilanne jossa silloinen tyttöystäväni ihastui tähän minun kämppikseen ja olisi halunnut jotain tämän kanssa. No kämppikseni kieltäytyi mutta tyttöystäväni kertoi asiasta minulle että on ihastunut siihen ja se otti aika koville. No myöhemmin sama tyttö petti jonkun toisen miehen kanssa ja homma oli siinä.
Olen kertonut tästä tilanteesta tosiaan nykyiselle ja kerroin tämän kun olin mustasukkainen hieman siitä että kumppanillani oli niin hauskaa kämppikseni kanssa ja että kumppani kokoajan seuraili mitä kämppikseni teki. Käyn töissä missä joudun olemaan vuorokauden kerrallaan töissä ja joskus jopa kaksi. Nyt tässä yks päivä naisystäväni meni kämppikseni kanssa terassille ja olivat pyörineet kahdestaan. Nyt sit he olivat viihteellä kämppikseni ja naisystäväni kaverin kanssa kolmestaan ja illan päätteeksi he menivät porukalla minun ja kämppikseni asuntoon yöksi (ja minä olin tosiaan töissä. Nyt mulla on niin huono olo että vahingossa lipsahti kyyneliäkin ajatellessani asiaa. Järki sanoo että minulla ei ole oikeutta kieltää olemasta niitä yhessä mutta harmittaa että miks molemmat ei voisi hommata omia kavereita. Surullisen tästä tekee että ton viihde homman ja yöksi meno jutun mä jotenkin näin jo aiemmin mielessäni niin se pönkittää huonoo oloa. Mä en nyt tiiä oonko mä vaan liian mustasukkainen? Pitäskö mun vaan niellä surut ja kyyneleet ja hymyillä nätisti ja kannustaa vaan useammin niitä viettää aikaa ku mä oon töissä?
Auttakaa minua hädässä, koska en enää tiedä mikä on oikein ja mikä väärin..
Vastaukset 2
Vanhimmat
tykkäis tommosesta, jokin pistää vastaan.
Ei tuo kuulosta hyvälle. Ei reilua peliä. Mitäs jos kertoisit heille miltä susta tuntuu. Tai tyttöyställesi. Ehkä haluaa tahallaan sotkea sun kuvioita, jos itse on epävarma ja mustasukkainen.