Me läheisriippuvaiset

Taitaa mullakin olla jotain läheisriippuvaisuuteen viittaavia oireita. Annoin "ystävien" loukata mua ilman että reagoin siihen, koska pelkäsin heidän jättävän mut ja aina tein heidän mielen mukaan asioita. Kun en antanut samalla mitalla takaisin, he pitivät mua typeryksenä, joka ei älyä milloin loukataan sanallisesti ja he rupesivat jatkuvasti harrastamaan vinoilua mulle. Ei mielinkielin olosta hyötyä ollut, jouduin syrjään, heidän saatuaan parempitasoista seuraa. Mutta yritän päästä tuosta pahasta tavasta ja läheisriippuvaisuudesta eroon, en pidä ja enkä ota kehenkään enää yhteyttä etten vaan roiku kenessäkään kiinni. Ei roikkumisesta jää muuta kuin paha mieli itselleen, kun tulee takkiin joltain "ystävältä", ei tunnu hyvältä kun kohdellaan kuin jotain vajaaälyistä idioottia. Eikä sukulaisiakaan hyödytä autella, ei he sua arvosta vaikka mitä tekisit, ilmaa olet heille niin kuin aina ennenkin. Tuonkin opin kantapään kautta ettei mulla ole arvoa sukulaistenkaan silmissä. Ehkä joku päivä paranen tuosta läheisriippuvaisuudesta ja en ole enää kenenkään kanssa missään tekemisissä etten tule taas kerran loukatuksi. Muistot niistä "ystävistä" kyllä auttaa tuossakin asiassa, kertaan mielessäni ne pahimmat jutut mitä he sanoivat mulle, ei varmasti tee mieli olla enää kenenkään kanssa tekemisissä.