Pelkään sykkeen nousua

Tuttua on.. haluaisin liikkua enemmän ja pelkästään ei niin rasittavat toiminnot jäävät tekemättä. Nyt kesällä tekee mieli valvoa joskus koko yö, mutta ei siitäkään mitään tulee sydämen takia. Olin kerran sairaalassa rytmihäiriön takia, siihen päälle vielä tämä paniikkihäiriö niin pelot muodostuvat ylitsepääsemättömiksi. Saunassa kävin muutama viikko sitten ja pois piti päästä aika nopeasti, henkeä ei saanut kunnolla ja sydän hakkasi.

Tsemppaan sua kovasti. Mä uskon että ajan kuluessa pelkoon turtuu ja se väistyy takaalalle ku huomaa pikkuhiljaa että uskaltaa enemmän ja enemmän liikkua ja huomaa että enhän mä tähän kuolekkaan.

Täällä yksi 29-v mies, jolla paniikkihäiriön kanssa yhteistä taivalta nyt reilut kaksi vuotta. Diagnoosin saamiseen meni liian pitkä aika ja kehon ahdistuneisuustila meni siihen pisteeseen, että puolisen vuotta elin siinä tilassa, että sydän tykytti lähes 24/7, oli kuin sumuverhossa, epätodellista oloa/huimausta, rintapistoja/kipuja, mahan sekoilua, puutumisia ja vaikka mitä. Diagnoosin jälkeen aloin pikkuhiljaa pystyä/uskaltaa liikkumaan pienin askelin eteenpäin ja eteenpäin, pahimmillaan en pystynyt/uskaltanut kävellä kuin suurinpiirtein kilometrin maksimissaan ja äkkiä piti päästä sänkyyn/sohvalle turvaan..

Vuosi vierähti ja aloitin tässä keväällä vihdoin ja viimein laihdutusprojektin, jota olen nyt reilut pari kuukautta jatkanut. Painoa on tippunut 7 kiloa ja samalla kunto on noussut hyvin paljon. Huhtikuussa ensimmäiset hölkkälenkit olivat sellaista max 1km luokkaa, nyt viime viikolla testasin cooperin testin eli 12min ja sain siinä juostua 2700 metriä. Normaalisti lenkit ovat puolen tunnin lenkkejä, joita teen niin, että hölkkään tietyn ajan, kävelen tietyn ajan, hölkkään, kävelen ja sitä rataa, eli intervall -tyyppistä. Samalla suurena positiivisena vaikutuksena olen huomannut, että tuo treenaaminen on vähentänyt minulta kehon ahdistustilaa merkittävästi! Aiemmin jokapäiväiset sydämen jyskyttelyt/pulssin jatkuva kuuleminen / epämiellyttävät olot, rauhaton/levoton olo ym ovat vähentyneet todella paljon. Nykyään saattaa mennä useampi päivä ilman juuri minkäänlaisia oireita ja jos oireita tulee, niin yleensä ne ovat suhteellisen lyhytkestoisia ja mietoja.

Suosittelen oikeasti vaan rohkeasti liikkumaan. Jos matkaan saisi jonkun tutun asiasta tietävän varmistamaan, niin ehkä sitä uskaltaisi paremmin treenata. Ensimmäisillä vähän rankemmilla lenkeillä oli mukana exäni (sairaanhoitaja), joten uskalsin jatkaa juoksua, vaikka rintaan tuntui välillä miten puristavan tai koskevan tms.. Siitä nekin ovat nyt jääneet koko ajan enemmän ja enemmän taka-alalle. Tsemppiä kohtalotovereille ja kohti parempaa tulevaisuutta! :)

En tiedä kuuluuko se paniikkihäiriöön että sydän hakkaa ihan hirveästi ja samaan aikaan tuntee kipua ja polttelua rinnassa vai voiko se olla alkava sydänkohtaus? Pari kertaa olen jo luullut että henki lähtee kun olen saanut tuollaisen kohtauksen.